BBC!Merlin: Liian monta kolpakkoa S

[Violetu]

Title: Liian monta kolpakkoa
Author: Violetu
Fandom: BBC:n Merlin
Ikäraja: S
Genre: humoristinen ja dialogivoittoinen(?) ficletti.
Hahmot: Gwaine & Percival
Varoitukset: alkoholinkäyttöä ja innuendoja.
Summary: Gwaine opetti Percivalin juomaan ja kuinkas sitten kävikään.



A/N: Kamppailen tympeyden ja innottomuuden, jonkinlaisen omituisen blokin kanssa, ja tämä on nyt yritys päästä kyseisestä tilasta pois. Ficlet-haasteeseen teemalla Positiivinen.
Finissä on myös ihan liian vähän Merlin-ficcejä, joten autetaan samalla sitäkin. Palaute olisi ilahduttavaa.

***



Liian monta kolpakkoa


Gwaine opetti Percivalin juomaan.

Kumpikaan ei ollut turnajaisten terävin peitsi, mutta Percivalin koko korvasi sen, mitä korvien välistä ehkä puuttui.
Gwainen mielestä taas oli hauskempaa käyttäytyä huolettomasti, vaikka ritarius olikin hiukan rajoittanut hänen yleistä vastuuttomuuttaan.

Kun nämä kaksi menivät tavernaan, siitä oli tylsyys kaukana.
Kaukana pysyttelivät myös muut ritarit sen jälkeen, kun yhden kerran erehtyivät lähtemään mukaan.
Siinä kävi nimittäin niin, että Gwaine joi kaikki pöydän alle, paitsi Percivalin, joka tuskin silmäänsä räpäytti vielä neljännenkään kolpakollisen jälkeen.
Leonin krapula taasen kesti kokonaista kaksi päivää.

"Epäreilua", mongersi Gwaine, kun Percival yhden toisen illan jälkeen heitti hänet olalleen ja kantoi tavernasta ulos. Ei Gwaine olisi omin jaloin päässyt minnekään, mutta epäreilua se oli silti. Percivalin valtavat hartiat hytkyivät hiljaisesta naurusta.

"Sinä menet nyt nukkumaan."

Percival ei ollut hirveän puhelias, ja yleensä kun mies avasi suunsa, hän puhui silkkaa asiaa.

"Kanna minut metsään senkin alkukantainen sonni", Gwaine suipisti huuliaan.
Percival läimäytti häntä vasempaan pakaraan. Sitten hytkyminen jatkui.

"Olisi kai pitänyt tietää, että tykkäät kovista otteista", Gwaine siveli leukapartaansa mietteliäästi.

"Äh, syö pääsi."

"On sinulla kinkkiset fantasiat."

Seurasi läimäytys oikeaan pakaraan.

"Varo vähän. Miltä sekin näyttää, jos en pysty istumaan huomenna neuvonpidossa?"

"Minä olen kohta se joka istuu - sinun päällesi, jos ei se höpinä lopu."

"Sinä olet ihan tylsä. Sinun pitäisi juoda enemmän."

"Ja kuka sinut sitten kantaisi kotiin, Gwaine?"

"Minä - äh. Vie minut nyt vaan sinne sänkyyn."

Ennen kuin Percival ennätti vastata, oli Gwainen höpötys vaihtunut kevyeen kuorsaukseen.

"Aina sama juttu", Percival hymähti itsekseen.
Ainakin Gwainen kanniskelu oli hyvää lihastreeniä. Eikä Gwaine ollut maininnut mihin sänkyyn halusi...

[Mightyena]

Oii, tämä fandom ja vielä näin söpöillä hahmoilla. Pakko kommentoida, vaikka en keksikään mitään järkevää.

Tämä oli niin ihanan sulavasti ja kepeästi kirjoitettu. Pidin erityisesti sellaisista pienistä kohdista, kuten turnajaisten terävistä peitsistä ja Leonin kahden päivän krapulasta. Ne olivat paitsi hauskoja, myös jotenkin Merlin-tyylisiä, niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin.

Hauskuudesta pääsenkin siihen, miten tämä ficci teki tehtävänsä heti otsikosta lähtien! Kestohymyni ei lähde ihan hetkeen yhtään mihinkään. :''D Dialogi oli niin hulvatonta ja näille hahmoille sopivaa, olen sitä mieltä, että molemmat olivat hyvin IC. Jos jotain valittamista pitää löytää, niin kappalejako kahden viimeisen kappaleen välillä oli ehkä minun mielestäni hiukan outo, mutta se nyt on makuasia.

Eikä Gwaine ollut maininnut mihin sänkyyn halusi...

Heheh! Onkohan väärin, että sisäinen Percival/Gwaine shipperini virnistelee kuin hullu? Mainio ja hyväntuulinen lopetus tälle pirteälle ficille. Kiitos. :)

[Meldis]

Minä vielä kahlaan kaikki sinun Merlin-ficcisi lävitse! Tänään etsin jotain pirteää ja sitä tämä oli. ^^ En oikein koskaan saanut kiinni Percivalista, hän oli vain se lihaksikas, iso tyyppi (muistaakseni jossain puhuttiin, että hän on nuorin ritareista ja se sitten määrittää häntä, pyh), mutta hyvin häneen sopii kuvailusi vähän hitaasta lihaskimpusta. Sopii myös hyvin Gwainen kaveriksi, kun Leon on liian suoraselkäinen ja Elyan liian fiksu lähteäkseen Gwainen kotkotuksiin. Eli ihana parivaljakko. Niin ja vaikka on Leon aikuismaisin ritareista, näen hänen hyvin yrittävän pönkittää tuota tulkintaa hänestä koettamalla päihittää muut sekä eniten Gwainen jopa ryyppäämisessä. Huono veto, Gwaine kun on jos jokusen tavernan käynyt läpi. Ihan hirveän hauska ja osuva huomio, että Percival ei olisi samasta alkoholin määrästä moksiskaan, kun Gwaine on kaatukunnossa.

Dialogi sopi tosi hyvin kaksikon suuhun, sinulla on todella taito pitää ritarit hahmouskollisena. ^^ Uskon, että Gwaine toisi Percivalissa ulos leikkisän puolen, kun muutoin yrittää pärjätä nuorena ritarina (oih, se kananvohkimis kohtaus :'')). Ehkä hän kaipaakin vähän hulluttelua, kun Lancelot oli niin perhanan jalo ja muut niin rasittavan ritarillisia, Gwaine tuntuu luontevalta kaverukselta Percivalille. Kuulen niin Gwainen äänen, kun hän kommentoi Percivalin läpsyttelyä. Ihanan Gwainemaista. Oih ja lopetus oli täydellinen. Onkohan Gwaine varma, mitä kaikkea Percival on häneltä oppinut vai onko Percivalilla vain kestänyt tuoda esiin tämäkin puolensa? 

Ennen kuin Percival ennätti vastata, oli Gwainen höpötys vaihtunut kevyeen kuorsaukseen.

Oli pakko tämä vielä nostaa, koska äää niin söpöä ja niin hupaisaa! Voi Gwaine! Ai joo ja rakastin Percivalin pohdintaa, että Gwainen kanniskelu käy lihastreenistä, ihan parasta.
Kiitos kamalasti illan piristyksestä, tätä on hervotonta lukea.