Title: Hautakynttilä
Rating: K11 // Frederica nosti ikärajaa ja lisäsi insestivaroituksen
Pairing: James/Sirius, James/Regulus, Sirius/Regulus
Genre: angst, drama
Summary: Mitä lähemmäs he tulevat pikkuveljen hautaa, sitä enemmän Siriusta pelottaa. Hän tarttuu hetken mielijohteesta Jamesin käteen. James voi pitää hänestä kiinni, jos Sirius vaikka haluaakin karata eikä viedä kynttilää Reguluksen haudalle.
Varoitukset: insesti
A/N: Sain idean kuunnellessani Club For Fiven versiota "Brothers in Arms"-biisistä. Enjoy (:
Hautakynttilä
Joulu on odotuksen, rauhoittumisen ja ilon aikaa. Silloin vietetään kaikki vapaahetket perheen ja muiden lähimmäisten kanssa, lauletaan joululauluja, syödään piparkakkuja ja juodaan glögiä. Nautitaan kiireettömyyden tunteesta ja joulun tunnelmasta. Sisältä kumpuaa lämmin tunne, sellainen, millaista ei usein tunne.
Sirius Musta ei enää muistanut millainen olo joulun alla yleensä on. Hän oli unohtanut sen vuosien saatossa. Jollain tasolla hän ei ollut koskaan tuntenut, millainen todellinen joulu on. Vain Tylypahkassa hän oli saanut siitä tuntumaa, mutta joulu oli aina ollut hiukan liian kaukana avautuakseen kaikessa koreudessaan Siriukselle. Kun hän oli lähtenyt kotoa, hän oli ymmärtänyt, ettei takaisin ollut enää tulemista. Hänen isänsä ja äitinsä olivat hylänneet hänet, lähes kaikki Mustan suvussa halveksivat häntä. Hänellä ei ollut ollut 16-vuotiaana enää ketään muuta kuin James ja Regulus. He olivat saaneet hänet nousemaan joka aamu sängystä ja elämään elämää eteenpäin päivä kerrallaan.
Nyt pikkuvelikin on kuollut. Se paskiainen oli panikoinut ja yrittänyt lähteä Voldemortin riveistä. Idiootti, liittyy ensin vallankumoushaluisena kuolonsyöjien riveihin ja hetken kuluttua muuttaakin mieltään ja yrittää lähteä.
Rakas hän silti on. Ja veljen menettäminen oli ollut kuin isku päin kasvoja, veitsi vatsaan ja vanha kunnon vasen-oikea. Se oli tullut täysin yllättäen, Sirius oli uskonut, että veli olisi pysynyt hänen rinnallaan koko lyhyen ikuisuuden. Reguluksen piti olla se, joka seisoisi hänen haudallaan kun Sirius kuolisi vanhuuttaan. Reguluksen piti olla se, joka viihdyttäisi häntä vanhuuden päivinä ja joka tarjoaisi hänelle kodin, jos Sirius sellaista tarvitsisi. Nyt Sirius on kuitenkin velvollinen viihdyttämään itseään.
Joulu ei ole yleensä merkinnyt Siriukselle paljoakaan. Nyt se kuitenkin on tärkeämpi kuin koskaan ennen. Jo perinteeksi muodostunut matka hautausmaalle tehdään aina jouluaaton aattona. Tänä vuonna Sirius on ottanut mukaansa Jamesin, joka on hänelle nykyisin se tärkein. Ainoa, ketä hän oikeasti rakastaa ja kenelle hän merkitsee jotain.
Edellisyönä satanut ensilumi on päällystänyt polun ohuella lumikerroksella. Varpunen on hyppinyt sen yli aamuvarhaisella jättäen tiehen omat jälkensä. Muuten tie on koskematon, Jamesin ja Siriuksen jalat ovat ensimmäiset, jotka sille astuvat yön jälkeen. Hengitys huuruaa ilmassa, pakkanen saa posket punertamaan.
”Tällaista on aina jouluaaton aattona”, James toteaa hengittäen huurua ilmaan. Sirius tekee samalla tavalla ja he hengittelevät huurua hetken ilmaan sanomatta mitään. Lintu laulaa jossain puussa. Monella haudalla palaa kynttilä. Sirius kokeilee taskuaan. Kyllä, kynttilä on yhä tallessa. Mitä lähemmäs he tulevat pikkuveljen hautaa, sitä enemmän Siriusta pelottaa. Hän tarttuu hetken mielijohteesta Jamesin käteen. James voi pitää hänestä kiinni, jos Sirius vaikka haluaakin karata eikä viedä kynttilää Reguluksen haudalle.
James puristaa Siriuksen kättä lämpimästi. Hän ei osaa kuvitellakaan miltä miehestä tuntuu menettää oma veriveljensä. Pikkuveli, jonka on tuntenut jo liian monta vuotta, ettei menettäminen sattuisi. Se tuntuu kai samalta kuin se, että James menettäisi Lilyn tai Harryn. Molemmat merkitsevät hänelle elämää ja iloa. He ovat hänen kaikkensa, vähän niin kuin Siriuskin. James ei tiedä, mitä tekisi piristääkseen Siriusta. Jotta saisi hänet unohtamaan hetkellisesti menetyksen. Unohtamaan sen, että osa hänestä on kuollut pois.
Siinä se on. Sirius tuntee jokaisen lihaksensa jäykistyvän. Hän ei halua katsoa hautakiven kirjoitusta eikä tajuta sitä, että tuossa makaa hänen pikkuveljensä, ei kukaan toinen Regulus Musta. James puristaa hänen kättään lujempaa. Mitä Sirius tekisikään ilman Jamesiä?
James tuntee, ettei Sirius kykene tekemään juuri nyt mitään ja irrottaa kätensä Siriuksen kädestä. Hän kyykistyy haudan reunalle ja kurottaa ottaakseen sammuneen kynttilän pois hautakiven edustalta. Samassa Siriuksen lapasen peittämä käsi estää häntä ja James vetää kätensä takaisin. Sirius alkaa hitaasti vaihtaa kynttilää ja välttää katsomasta hautakiveä. James tuntee palan kurkussa. Hänellä on niin kyvytön olo.
James muistaa vieläkin viimeisen kerran, jolloin näki Reguluksen. Hän muistaa suudelmat kuumalla iholla, kaatuvan kynttilän, jonka liekki ei ehtinyt polttaa reikää lakanaan. Hän pystyy haistamaan kiihkon ja hien, kuulemaan Reguluksen hiljaiset kuiskaukset ja sen henkäisyn, kun Regulus laukesi hänen sisäänsä. Kaikki on tuoreena hänen mielessään, vaikka tapahtuneesta on jo useampi vuosi. Eikä Sirius tiedä siitä mitään.
James ei kuitenkaan häpeä kokemuksiaan Reguluksen kanssa, josta tuli hänelle yllättävän tärkeä vuosien kuluessa. Useimmiten pikku-Sirius oli kuten kaikki muutkin luihuiset, haiseva ja halveksittava luuseri, joille oli hauska tehdä kepposia. Joskus James kuitenkin muistaa hetket Tarvehuoneessa, luutakomerossa ja huispauskentän katsomon alla. Kaikki ne tunteentäytteiset suudelmat ja kosketukset. James uskoo, että jollain asteella hän rakasti Regulusta aivan yhtä paljon kuin Siriuskin.
Sirius on sytyttänyt taikasauvallaan uuden ikitulen kynttilään. Kynttilä palaa seuraavan vuoden ja sammuu jälleen vuoden kuluttua jouluaaton aaton keskiyöllä. Sirius nousee ylös ja puhdistaa lumet hautakiven päältä. James huomaa kuinka Sirius pakottaa itsensä katsomaan hautakiveä ja sen kirjoitusta. Hän tarttuu jälleen miehen käteen ja vetää hänet pois haudalta. Ensi vuonna he tulisivat kuitenkin uudestaan.
Siriuksen näkö sumenee, kun kyynelet alkavat valua pitkin hänen poskiaan. Sirius tarttuu kaksin käsin Jamesin käteen ja vetää tämän lähemmäs. Ehkä hän saisi Jamesistä energiaa, jotta jaksaisi jälleen vuoden eteenpäin. Että jaksaisi tulla sytyttämään uuden kynttilän jälleen ensi vuonna.
He eivät kuitenkaan tiedä, ettei kumpikaan heistä ole seuraavana vuonna sytyttämässä kynttilää.
