Nimi: Tarpeeksi
Kirjoittaja: Minä, Mustalupiini
Tyylilaji: Draamaficlet
Paritus: Lavender/Parvati
Ikäraja: S //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Vastuuvapaus: Pottermaailma on Rowlingin enkä minä hyödy tästä rahallisesti. Biisi kuuluu tekijöilleen.
Haasteet: Ficlet300 (122. Hetki), Kerää kaikki hahmot (Lavender), Tavoita tunnelma & Lyrics wheel 9 (biisi löytyy lopusta)
KK: Tämä oli haastava teksti. Femme ei ole ihan minun alaani, mutta LW:n avulla tähän kuitenkin päädyttiin. Kommentoida saa :3
Tarpeeksi
Makuusali on pehmeän hämärä ja hiljainen. Kello on ties mitä ja minä olen väsynyt; kaiken järjen mukaan minun pitäisi siis olla kaukana unten mailla, mitä en ole. Tiedottoman tilan suoman onnellisuuden - olkoonkin, että se on osittain valheellista, sillä siitä on aina ennemmin tai myöhemmin herättävä - sijaan mieleni on täynnä niitä levottomia ajatuksia jotka eivät anna minulle rauhaa.
En tiedä, miksi en heti alussa tajunnut, että minun ei pitäisi. Miksi-kysymyksellä ei kuitenkaan ole enää väliä, sillä ratkaisun tapahtuessa minä kuuntelin sydäntäni enkä järkeäni, ja tilanne päätyi tähän. En minä väitä, että en pitäisi siitä, että Parvati nukkuu vieressäni, mutta tällaisina hetkinä tuntuu, että kaikki olisi paljon helpompaa jos olisin vain ollut hiljaa silloin aikoinani. Tällaisina hetkinä, kun en voi olla miettimättä, mitä tapahtuisi jos kaikki katoaisi.
Sitten Parvati herää. Hän katsoo minua ja huomaa ilmeeni perusteella heti, että minua pelottaa taas. Minä käännän katseeni hämilläni pois, tunnen itseni tyhmäksi kun en pärjää edes omille ajatuksilleni. Hän kuitenkin nojautuu minua vasten ja suutelee kaulaani, kääntää kasvoni takaisin itseään kohti. Kun katsomme toisiamme silmiin, minä haluan puhua, mutta en tiedä mitä sanoisin. Kaikki ne sanat, joita yritän sanoa, tuntuvat liian tyhjiltä, en osaa valita niitä oikeita. En saa kerrottua sitä, miten paljon hän minulle merkitsee ja miten pelkään, että jotain tapahtuu eivätkä kyyneleet sen jälkeen voi tuoda vanhoja aikoja takaisin. Avaan kuitenkin suuni epäröiden, ja kun hänen sormensa pyörittävät hiljaisia ympyröitä kämmenselkäni ihoon, sanat putoavat ulos.
”Se ei mene pois, Parvati. Epävarmuus. Minä... en voi olla miettimättä, mitä -”. Hän kuitenkin keskeyttää minut, nostaa sormen huulilleni ja siirtää sen sitten siitä hiuksiini kun yritän kakoa ajatukseni sanoiksi.
”Shh. Tuo on jos. Jossittelussa ei ole mitään järkeä. Kukaan ei kuitenkaan saa koskaan tietää, mitä tapahtuisi tai olisi tapahtunut sitten jos. Shh, Lavender. Kaikki voi hävitä, se on totta, mutta kaikki voi myös säilyä loppuun saakka. Jos me haluamme niin, se riittää.” Parvatin ääni on hiljainen, rauhallinen ja vakava, ja se saa minut hengittämään vähän rauhallisemmin. Epäilys ei silti väisty vielä.
”Riittääkö?”
Parvati hymyilee kysymykselleni ja kääntää päänsä kallelleen.
”Olenko minä joskus valehdellut sinulle?”
Sillä lauseella hän saa minut vakuutettua. Ja se riittää tänä yönä.
KK2: Biisi oli siis seuraava:
Suvi Teräsniska - Jos mikään ei riitä
Tiedän että virheen tein,
Kun liian lähelle päästin
Sydämeeni sinut vein
Ja pelkät kuoret vain säästin
Vaikka tämä ei kestäkään,
Silti syliisi vielä jään
Olen siinä varastetun hetken.
Jos mikään ei riitä,
Millä saamme tämän jatkumaan
Jos mikään ei riitä.
Sanat tyhjää jäävät kaikumaan
Tiedämme mikä merkitsee,
Kokonaiseksi minut tee
Helposti kaikki häviää,
Jos mikään ei riitä.
Tunne repii sydämen,
Mä vaikka tahdoinkin luulla,
Että aika korjaa sen
Ja tutut sanat voin kuulla
Jotka minua janoaa,
Eivät tarpeeksi vielä saa
Totta kaikki on taas pienen hetken
Jos mikään ei riitä...
Rikkoa tahdon tän sileän pinnan
Ja maksan siitä vaaditun hinnan
Ole rehellinen tämä yö
Ettei epävarmuus meitä syö
Jos mikään ei riitä...
