Kirjoittaja Aihe: Se ojennettiin minulle vain kerraan, kerran sen poimin ja kerran otin kopin, S  (Luettu 1762 kertaa)

Gemmssy

  • tuulesta temmattu
  • ***
  • Viestejä: 67
  • Kun siihen uskoo...
    • Blogini - Kaunotar ja Hirviö
//Alaotsikko: S Remus/OC (Peter/OC Sirus/OC James/Lily ) 3x –haaste II (3 ruusua, jotka Remus

Nimi: Se ojennettiin minulle vain kerraan, kerran sen poimin ja kerran otin kopin
Kirjoittaja: Gemmssy
Paritus: Remus/OC Peter/OC Sirus/OC James/Lily  (kaikki aika epäolennaisia)
Ikäraja: S
Genre: Fluff/Angst
Haaste: 3x –haaste II (3 ruusua, jotka Remus on saanut)


Se ojennettiin minulle vain kerraan, kerran sen poimin ja kerran otin kopin

7 vuotias poika käveli hymyillen hiekkatietä lettipäisen tytön kanssa. Tyttökin hymyili – tämän hymykuopat näkyivät selkeinä tämän pyöreillä poskilla. Tytön siniset silmät loistivat aina katseen osuessa poikaan – niissä välkehti meri kaikkine sävyineen.
Keltainen kesämekko rypistyi tytön kurottaessa viereistä pensasta kohti. Pienet sormet katkaisivat villiruusun varoen osumasta piikkeihin.
”Remus. Se on sinulle”, tyttö hymyili ojentaessaan kukkaa. Poika punastui hieman, mutta tyttö ei huomannut sitä, sen pystyi pistämään helposti kuuman kesäpäivän piikkiin.
”Eivätkö pojat yleensä anna tytöille ruusuja?”
”Mmm... ehkä minä olen sitten poika.”
”Sheila. Se on sinulle.” Pojan kädet ojensivat vaaleanpunertavan kukan takaisin kohti tyttöä.
”Et voi antaa lahjaa takaisin.”
”Voimpas.”
”Et voi!”
”No, minä annan sitten uuden.”
Toiset pienet kädet taittoivat toisen ruusun ja tyttö hymyili ottaessaan sen vastaan.
 
*

Remus käveli kohti rohkelikon tornia. Seinät olivat täynnä kaikkea vaaleanpunaista – olihan ystävänpäivä. Seinillä oli sydämmiä ja vaaleanpunaisia nauhoja ja jokaisella haarniskalla oli kädessään vaaleanpunainen ruusu.
Pojan suu mutristui taas erään parin kävellessä häntä vastaan kädet toistensa ympärillä. Ystävänpäivät olivat kauheita. Ne olivat ystävättömiä. James vietti aikaa Lilyn kanssa, nyt kun oli tämän vihdoin saanut, Sirius oli lähtenyt Tylyahoon Carla Cambellin kanssa ja Peter istui jossain, luultavasti söpöillen ja lässyttäen ja pussillen ja ties mitä tyttöystävänsä  Annien kanssa.
Ystävänpäivät eivät olleet kovinkaan ystäväntäyteisiä.
Remus poimi maahan pudonneen ruusun, joltain parilta tai ehkä haarniskalta kadonneen ja taittoi siitä kuolleen varren irti. Hän oikoi tallotut terälehdet ottaen likaisimmat ja silvotuimmat pois. Ruususta jäi vain sisus pojan taskuun.

*

Remus katseli Siriusta, joka repi kaapuaan pois päältä. Päättäjäiset olivat vihdoin ohi, he olivat vapaita ja Sirius ja James halusivat mahdollisimman nopeasti tavalliset vaatteet päälle – eroon kuumista ja tukalista juhlakaavuista.
Vaihdettuaan rennot vaatteet päälle Sirius nappas pöydälle jättäneensä ruusun ja oli heittämässä sen roskapönttöön. Peter oli antanut omansa Annielle ja Lily oli tietenkin saanut Jamesin oman. Remus katsoi kuinka käsi ojentui tiputtamaan suuren tulipunaisen ruusun likaiseen roskakoriin.
”Aiotko heittää sen roskiin?” Remus kysyi kulmiaan kurtistaen. ”Se on kuitenkin päättäjäisruususi, ihan kaunis.”
”Mitä minä sillä tekisin?”
”Laita se maljakkoon, tai kuivata se.”
”Ähh, ajattelitko että jaksan. Saat sen jos haluat. Voit laittaa maljakkoon...”
Remus kohautti olkiaan ja otti vastaan ystävänsä heittämän ruusun.

//Luci muokkasi ikärajan otsikkoon.
« Viimeksi muokattu: 19.03.2013 17:28:37 kirjoittanut Luci »
Tanssitin sanoja paperilla ja yhä uudestaan ja uudestaan annoin kynäni kokea mustepullon mustuuden.

nnora

  • neiti Lupin
  • ***
  • Viestejä: 484
  • ava by raitis
Oi, söpö! ((:
suurin aarre on ymmärrys rajaton