Viimeinen yömme, K-11, Cho/Fleur

[Natural]

Otsikko: Viimeinen yömme
Kirjoittaja: Natural
Genre: Romance, angst.
Paritus: Cho/Fleur ja mainintana Cho/Cedric
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistatte Rowin käsialaksi, on siis hänen. En saa mitää muutaku hyvän mielen.
Beta: Ystäväni Aka korjaili vaikeita sanoja
Ikäraja: K-11
Varoitukset: No omalla tavallaan pieni viittaus seksiin, jokainen tulkitkoon omalla tavallaan.
Haaste(et): Ficlet 300 sanalla 146. Valo
Omistaus: Omistan tämän täysin ja kokonaan isosiskolleni Odoshille, koska on neitokaisen synttärit ja hän on muutenkin minulle hyvin tärkeä ja rakas, joten ajattelin muistaa häntä. Toivottavasti tykkäät Odd .
A/N: Tämähän on siis minun toinen femmeni koskaan. Ja tuon ikärajan kanssa olin hiukan epävarma, mutta laitoin sen nyt noin. Potkikaa, jos se menee eri ikärajalla Kommentit on aina kivoja oli ne joko kahen sanan tai kahen sivun mittaisia, arvostan niitä kuitenkin. Ja siis tämähän idea tuli mieleeni noin kello kolme yöllä ja minulla ei ole hajuakaan liittyykö tuo otsikko nyt tähän tekstiin oikein mitenkään. Mutta nyt en enää jaarittele, vaan päästän teirät lukemaan.

Viimeinen yömme

Cho PoV
Katselen loittonevaa selkääsi ja muistelen hetkiä kanssasi. Ne olivat täysin taivaallisia, ilmassa kuului kuiskauksia, huulesi vasten omiani, kätesi vaelteli niskassa ja sen jälkeen selälläni. Vaikka oletkin minua vanhempi ja samaa sukupuolta, en välittänyt siitä, koska minä rakastuin sinuun. Vaaleat hiuksesi koristivat kauniita kasvojasi ja vartalosi oli virheetön. En tiedä, oliko syynä se, että olit osaksi veela.

*

Monet yöt vietimme toistemme läheisyydessä. Salassa tietenkin, koska seurustelin yhä Cedricin kanssa.
Seuraavana päivänä olisi viimeinen haaste, joten päätimme viettää viimeisen yön ennen sitä kahden. Hiivimme tyhjään luokkahuoneeseen, varoen ettei vahtimestari Voro sattuisi matkan varrelle. Pidin sinua kädestä kiinni ja näytin tietä. Kuulin kuinka hengityksesi tärisi, jos Riesu sattui pitämään meteliä.

Avasin oven hiljaa ja hipsimme sisälle, laitoin oven kiinni ja käännyin katsomaan vaaleita kasvojasi. Kävelin luoksesi ja laitoit mustat hiukseni korvani taakse. Painoit pienen suudelman huulilleni, mutta kuitenkin hetki hetkeltä suudelma muuttui vaativammaksi. Taas, kätesi vaelsi niskassani ja sen jälkeen se siirtyi alemmas selälle ja laitoin käteni niskasi taakse. Kuiskasit ehkä sinulle merkityksettömän lauseen, mutta minulle se merkitsi paljon, jokainen kuiskaus merkitsi. Kielesi leikitteli kaulallani ja solisluillani. Näykkäiset hellästi minua korvasta ja painan huuleni vasten omiasi. Painat minut vasten kylmää kiviseinää. Se saa selkääni kylmät väreet. Pudotin viittani lattialle ja vedit paitani pois päältäni, joka löysi tiensä myös lattialle. Samoin tapahtui omalle paidallesi.

~*~

Kuun valo tulvi ikkunasta sisään, tähdet tuikkivat kauniisti ja vaaleat hiuksesi näyttävät hopeiselta sillalta kivilattiaa vasten. Makasit selälläsi lattialla ja minä vierelläsi. Pian nousit seisomaan ja puit päällesi. Minäkin nousin ja puin päälleni. Lähdimme Korpinkynnen oleskeluhuoneen ovelle. Pyysit, että voisitko tulla viereeni nukkumaan ja vastasin myöntävästi. Menimme sisälle ja kävelimme tyttöjen makuusaliin. Kaaduimme sängylleni ja kuulin kuinka nukahdit.
Aamulla nousimme aikaisin ja menimme syömään Suureen saliin. Eikä aikaakaan, kun sinun täytyi jo lähteä valmistautumaan haasteeseen.

*
 
Viimeisenä päivänä, kun olet lähdössä takaisin omaan kouluusi, tulen hyvästelemään sinut. Se tekee kipeää, menetän jo toisen itselleni tärkeän henkilön. Halaan sinua ja kysyn, onko sinun pakko mennä, vaikka tiedänkin vastauksen. Pyyhit kyyneleeni ja hymyilet lohduttavasti. Painat hellän suudelman huulilleni välittämättä muista. Silität poskeani.
''Cho, älä sure. Lupaathan kirjoittaa minulle? Koska minä lupaan sinulle, että me kohtaamme vielä'', sanot minulle edelleen lohduttavalla äänellä.
''Kyllä, minä lupaan, Fleur'', sanon ja kyyneleet pakkautuvat silmäkulmiini. Annat nopean suukon otsalleni ja lähdet ystäviesi kanssa. Vilkutan sinulle ja vilkutat takaisin. Lähden makuusaliin toivoen, että olisin saanut kanssasi vielä yhden yön.

The End

[sennamiila]

Hihihii!! Varmaan tosi vaikeaa arvata, että mie olen taas täällä Hah, mä tiesin, ettet sä kuitenkaa sitä arvannu

Joo, nyt on pakko sanoa, että koska tänään on ollut väsyttävä ja itkuinen angstipäivä (kuten kylläkin taisit jo tietää) niin ei kommentoinnista välttämättä tule mitään. Mutta yritetäänpä nyt kuitenkin.

Ensinnäkin Cho/Fleur on mulle aivan uus paritus, enkä kyllä neiti Changista ole ennen varmaan yhtä ainutta ficciä lukenut, mutta vaihtelu virkistää. Fleur on hahmona ollut aina minulle mieleen, Chosta en liiemmin ole koskaan välittänyt. Jotenkin vain se Feeniksin killan jatkuva itkuangstiyhyysuhdesotkut ei oikeen jaksanut mua kiinnostaa. Hmh, mutta kivakiva, tästä ficistä tykkäsin. Cho ja Fleur ehkä periaatteessa voisikin sopia toisilleen, mutta periaatteessa taas... No, en tiedä, enkä mitään epämääräisiä selityksiäni ala tähän vetää, koska niistä ei kuitenkaan ota mitään tolkkua.

Teksti oli hyvää ja sujuvaa, mutta pari pientä virhettä kyllä bongasin

Se saa selkääni kylmätväreet. Pudotin viittani lattialle ja vedit paitani pois päältäni, joka löysi tiensä lattialle.

Kylmät väreet erikseen. Ja sitten tuossa toisessa lauseessa niin ehkä paremmin kävisi vedit paitani pois päältäni ja sekin löysi tiensä lattialle

Pian nousit seisomaan ja puit päälesi.

päällesi

Sitten semmoinen pikkuhomma jäi häiritsemään, että tuossa tokassa kursivoidussa kappaleessa aikamuoto hyppääkin yhtäkkiä imperfektistä perfektiin ja sitten taas takaisin imperfektiin. Se hämäsi hiukan.

Mutta mutta, kokonaisuudessaan oikein kiva teksti, josta tykkäsin

Kiitän itkuangstipäiväni piristämisestä ja pelastamisesta
sennamiila

P.s.

Kuun valo tulvi ikkunasta sisään, tähdet tuikkivat kauniisti ja vaaleat hiuksesi näyttävät hopeiselta sillalta kivilattiaa vasten.

tää oli kiva kohta <3 Kiitos ihana tästä

[Natural]

Tiedätkös, sennamiila, että minun oli aivan mahdoton arvata, että olit täällä ensimmäisenä kommentoimassa.
Joo tosiaan, pitää korjata nuo virheet tuolta. Ja mä en edes tajunnut tuota imperfekti perfekti juttua Kiitos kun huomautit.

Mut siis kiva jos olet tykännyt, piristi tätä mun nälkästä päivää (en ookkaa syöny ku noin 6 kertaa tänään)

Kiitos kommentista ihana

[Odo]

AWWWWW MINULLE SYNTTÄRI LAHJA ja vieläpä Cho/Fleuria! 
Joten kiitokset heti alkuun siitä, että omistit tämän minulle.

Tästä huomaa jälleen kuinka olet kehittynyt kirjoittajana todella paljon siitä, mitä se oli vielä muutamia kuukausia sitten. Teksti oli sujuvaa luettavaa, virkkeet kauniita ja vain muutamissa kohdissa oli pari lyhyttä lausetta peräkkäin, jotka hiukan töksähtivät. Se ei kuitenkaan todellakaan haitannut sillä tyyliltään tämä oli todella nättiä ja itse tarina! Surullisuus, mutta myös välittäminen välittyi tänne asti ja tykkäsin tuosta tyttöjen saman sukupuolen ja ikäeron näkymisestä tekstissä (vaikka tosin Fleur on samanikäinen kuin Cedric eli ei kuitenkaan kovin vanha).

Tykkään lukea sellaista, jossa surullinen ja onnellinen aika yhdistetään fikissä, kuten tässäkin. Chon näkökulma tuntui uskottavalta ja surulliselta, mutta samalla siitä myös välittyi nimen omaan se rakkaus Fleuria kohtaan. Fleurista olisi voinut olla enemmänkin, mutta näkemys Chon silmissä pysyi nättinä ja kauniina noinkin, vaikkei mukana ollutkaan paljon Fleurin repliikkejä tai muita. Tästä tuli myös semmoinen olo, että tarinaa saattoi jatkaa omassa päässään vielä sen loppumisenkin jälkeen joka on hyvä juttu aina kirjoittaessa ficlettejä/one-shotteja sekä tietysti jatko-fikeissä joissa se on kuitenkin hiukan eri juttu. :> Mieleen tuli heti kuva siitä, kuinka he tapaavat uudelleen ja siitä, kuinka myöhemmin Fleur tapaa Billin... Voi Cho rukkaa. :<

Minä oikeasti rakastan tätä paritusta! Se on ihastuttava, koska molemmissa hahmoissa piilee jotain pientä herkkyyttä, mutta myös sellaista voimaa jota Fleurilla tosin on enemmän (ihana hahmo!). Molemmat tuntuivat IC:ltä, vaikka tässä tosiaan Fleur saikin pienemmän roolin. Erityisesti PoVissa ollut Cho tuntui sellaiselle herkälle hahmolle jollaiseksi sen olen kuvitellutkin, joten plussaa siitä.

Hiukan yllätti tosin tuo kuinka läheiseksi tyttöjen suhteen olet kuvannut ja vielä mielestäni oikein onnistuneesta, mutta se voi tosin johtua ihan siitä, että olet siskoni ja olen tottunut lukemaan sellaisista hiukan vähemmän läheisistä suhteistasi sinun kirjoittamanasi. Tämä tuli kuitenkin positiivisena yllätyksenä, että ei hätää vaikka aluksi sitä hiukan ihmettelin (ja siihen syynä tosiaan vain se, että olet pikkusiskoni). En ymmärrä miksi kirjoitat niin harvoin femmeä, koska tämä on toiseksi femmeksesi todella hyvä! Saisit minun puolestani kirjoittaa enemmänkin... :3 Nimipäiväni taitaa olla 15.5. hee

Kiitokset siis tästä lukukokemuksesta ja samalla iltapalasta!
Nyt voin mennä hyvillä mielin käppyrään tuonne peiton alle ja pohtia huomenna, miksi äikän tutkielma näyttää vieläkin yhtä sivua kymmenen sivun sijaan, hups. :-----D

Kumartaen, Odd aka. isosisko

[Natural]

Odoshi pakkohan tämä oli sulle omistaa ja kirjoittaa synttäri lahjaksi Ja kiva, että olet tykännyt
Nii, kai sitä femmee pitäs sitte joskus kirjoittaa... sitte kuhan kerkiää
Kiitos rakentavasta palautteesta!

[Natural]

Beatrice kiitos kovasti kommentistasi! Kiva, että olet lukenut ja tykännytkin Eikä haittaa, vaikka et kovin pitkää kommenttia saanut, piristi kuitenkin.
Kiitos kovasti!