Yliarvostettua [K11] drama

[sennamiila]

Title: Yliarvostettua

Author: minä eli sennamiila

Beta: eip

Genre: drama pienellä angstilla ja romancella

Rating: K11 //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja

Pairing: Bellatrix/Rodolphus, Narcissa/Lucius

Disclaimer: Hahmot, joilla pelailen, ovat Rowlingin omaisuutta

Quote: Bellatrix Mustaa ei ollut enää olemassa.

Warnings: aivan pienen pieni viittaus seksiin

A/N: Hjelille suuri kiitos ideasta, omistan tämän tuolle rakkaalle ”veljelleni”. Onnea puolivuotispäivän johdosta, vaikken teitä matikantunneilla enää kestäkään katsella vaan pommitan Aquan kanssa ties millä (ja vaihdoimmekin paikkaa toiselle puolelle luokkaa, jotta välttyisimme näkemästä teitä) <3 Toivottavasti sitten hamassa tulevaisuudessa vielä kelpuutat minut bestmaniksi, vaikka tällaista siulle lahjaksi kirjoittelenkin Menee FF50:een sanalla 004. Tunnit




Yliarvostettua



Tuntia aiemmin

Bellatrixia ei jännittänyt. Hän tiesi olevansa kaunis yönsinisessä silkkileningissään, kaikkien huomion keskipiste. Miksi siis jännittää turhia? Rodolphus oli pelkkä roska häneen verrattuna. Kaikki katsoisivat vain ja ainoastaan häntä itseään, Bellatrix Mustaa, joka pian luopuisi uljaasta sukunimestään liittyäkseen Lestrangen sukuun. Suku ei ollut niin hieno kuin Mustan, mutta siihen liittymisestä olisi takuulla enemmän hyötyä kuin haittaa. Se toisi naiselle arvostusta.

Avioton nainen ei suuremmissa piireissä koskaan saanut yhtä paljon arvoa kuin avioitunut. Siksi Bellatrix oli nyt viimein päättänyt avioitua ja asettua aloilleen.

Ei hän olisi ketä tahansa miehekseen kelputtanut. Miehen tuli olla puhdasverinen luihuinen, kuten Rodolphus oli. Bellatrix ei kuitenkaan tuntenut minkäänlaista kiintymystä miestä kohtaan, tämä vain oli ja sillä hyvä. Viimein Bellatrix saisi enemmän kunniaa ihmisten keskuudessa. Hänestä tulisi rouva Lestrange, ei enää neiti Musta. Ei enää ikinä.


Häät

Kun musiikin ensitahdit kantautuivat Bellatrixin korviin, pieni jännityksenpoikanen nipisteli naisen vatsanpohjaa. Se mitä pian tapahtuisi, tapahtuisi kuitenkin vain kerran elämässä. Bellatrix käveli tyynesti eteenpäin ja tunsi jokaisen silmäparin porautuvan tiiviisti häneen itseensä.

Kuinkas muutenkaan? Tietenkin kaikki katsoivat tuota lumoavan kaunista näkyä. Ja lumoava Bellatrix tosiaankin oli, tuskin häntä koskaan aiemmin oli niin viimeisen päälle laitettuna nähtykään. Hiukset eivät hapsottaneet, eikä mekossa ollut pienintäkään likatahraa tai edes purkaumaa.

Bellatrix näki pikkusiskonsa Narcissan kauempana. Klassisen kaunis Narcissa vaaleine hiuksineen hymyili hermostuneena. Bellatrix olisi tuhahtanut, jos olisi tuntenut sen sopivaksi siihen tilanteeseen. Narcissa luuli aina olevansa paras kaikessa, äidin ja isän pieni kullannuppu, jota kaikki rakastivat. Mutta Narcissa oli heikko, toisin kuin Bellatrix, joka oli vahva, sillä hän ei tarvinnut ketään pärjätäkseen elämässä.

Bellatrix nosti ylpeänä leukaansa ja tunsi itsensä kuningattareksi.


Tuntia myöhemmin

Bellatrix Mustaa ei ollut enää olemassa. Oli vain Bellatrix Lestrange.

Rodolphuksen suudelma oli maistunut vahvasti tupakalle ja viinalle. Tietenkin. Mies oli pelännyt, jännittänyt niin paljon, että oli hakenut turvaa alkoholista. Niin raukkamaista ja niin tyypillistä heikoille miehille. Heikoille kuten Rodolphus.

Bellatrix halveksui Rodolphusta jo nyt. Että hänen olikin pitänyt valita juuri tuo mies, joka ei ollut vahvaa nähnytkään. Tästä ei takuulla olisi mihinkään edes hääyönä. Bellatrix oli varma, että mies joisi illan aikana itsensä niin humalaan, että nukahtaisi heti sänkyyn päästyään.

Bellatrix katsoi halveksuen Narcissaa, joka kulki nenä pystyssä nuoren Lucius Malfoyn käsipuolessa.

Heikko, Bellatrix ajatteli. Vain heikot naiset tarvitsevat itselleen miehen rinnalle. Minä en ole heikko, en tarvitse ketään. Minä pärjään yksin.


Kaksi tuntia myöhemmin

Bellatrix istui tuolissa pidellen tyhjää viinilasia sormissaan. Hidas, hempeä musiikki kantautui hänen korviinsa ja sai lähes voimaan pahoin. Miten turhauttavaa olikaan vain istua siellä ja katsella toisten tanssia. Bellatrix ei itse tahtonut tanssia, ei, se yksi ainoa häätanssikin oli ollut jo liikaa. Häntä ei enää koskaan tanssilattialle vietäisi.

Rodolphus oli tanssiessaan vetänyt naisen aivan kiinni itseensä ja hengittänyt tämän korvaan tupankankatkuista hengitystään. Bellatrixia oli inhottanut olla niin lähellä miestä. Niin ruma ja niin saastainen, ei ollut edes kunnolla siistinyt juhlakaapuaan. Olisi edes yrittänyt.

Bellatrixista alkoi pikkuhiljaa tuntua, että jopa keikarimainen Lucius Malfoy olisi ollut parempi vaihtoehto. Tai ainakin siistimpi.

Mutta Bellatrix ei valittanut. Rähjäinen Rodolphus naisen vierellä sai tämän näyttämään vielä entistäkin kauniimmalta ja säteilevämmältä. Eikä Bellatrix sitäpaitsi olisi edes Luciusta halunnut, vaikka Malfoyn sukunimi olisikin ollut paljon arvokkaampi kuin Lestrangen. Lucius oli liian hienosteleva Bellatrixin makuun. Toki miehen kunnianhimo oli hyvästä, mutta sekin tuntui jo menevän liiallisuuksiin. Ja mitä Lucius olisi edes nähnyt tummassa Bellatrixissa, kun vierellä oli hohtavan vaalea Narcissa?

Kaunis kukkanen, Bellatrix tuhahti mielessään.


Kolme tuntia myöhemmin

Narcissa ja Lucius liikkuivat hitaasti tanssilattialla tiukasti liimautuneina toisiinsa.

Onneksi pääsen pian pois täältä, Bellatrix ajatteli. En jaksa enää hetkeäkään vain istua ja katsella. Ja missä on Rodolphus? Tietenkin etsimässä itselleen seuraa, kun minä olen hänen mielestään niin ikävystyttävä. Mutta mitä väliä? Enhän minä edes kaipaa häntä.

Mutta sieltä Rodolphus tuli, karkea tukka pystyssä ja sänkeä leuassa. Bellatrix nyrpisti inhoten nenäänsä. Miten joku saattoikin aiheuttaa hänessä sellaisen tuntemuksen?

Kieroutuneella tavalla Bellatrix kuitenkin odotti mielenkiinnolla hääyötään.


Neljä tuntia myöhemmin

Bellatrix istui keittiön pöydän ääressä pidellen teemukia käsissään. Hääyö oli nyt koettu puolin ja toisin, eikä Bellatrixille ollut jäänyt siitä mitenkään erikoista muistikuvaa.

Bellatrix oli kuitenkin erehtynyt hieman Rodolphuksen suhteen. Mies oli sen aikaa ehtinyt pysytellä hereillä, että oli saanut aviomiehen velvollisuutensa täytettyä. Mutta kaikki oli ollut vain hetken huumaa, joka nyt oli ohi. Rodolphus oli nukahtanut miltei välittömästi. Bellatrix itse oli maannut hereillä jonkin aikaa, kunnes oli noussut ylös ja tullut alakertaan.

Nainen oli pettynyt kaikkeen. Pettynyt avioliittoon, mieheensä, aivan kaikkeen, mitä oli tapahtunut. Sillä ei ollut yhtään mitään arvoa. Se mitä Bellatrixille oli kerrottu avioliiton ihanuudesta, oli pelkkää roskaa. Kaikki oli yhtä valhetta ja petosta.

Avioliitot ovat yliarvostettuja, Bellatrix ajatteli tuhahtaen.


Viisi tuntia myöhemmin

Bellatrix makasi valveilla sängyssään kuunnellen Rodolphuksen raskasta hengitystä vierellään. Hän oli viimein päättänyt kavuta takaisin vuoteeseen ja koettaa nukahtaa. Menestys oli kuitenkin erittäin kehno, sillä hän ei onnistunut tavoitteessaan. Syy saattoi olla vieressä selällään makaavan miehen, joka aika ajoin korahteli ja havahdutti naisen juuri, kun tämä oli vaipumassa uneen.

Bellatrix nousi istumaan vuoteellaan ja kuulosteli ympäristöään. Mitään ei kuitenkaan kuulunut lukuunottamatta Rodolphuksen hengitystä. Bellatrix nousi istumaan raskaasti huokaisten ja lähti huoneesta.

Edes hääyönäni en onnistu nukkumaan hänen kanssaan samassa sängyssä, Bellatrix ajatteli pilkallisesti tuhahtaen. Seuraavina öinä Rodolphus saa kyllä etsiä itselleen uuden paikan, nukkukoon sitten vaikka lattialla tai sohvalla, mitä se minua liikuttaa? Hän on vain yksi mies toisten joukossa, ei millään tavoin merkittävä tai erityinen. Lähinnä Rodolphus on vain säälittävä mielistelijä, joka on niin heikko, ettei kykene itse edes tekemään omia päätöksiään.

Ja tuon miehen kanssa Bellatrixin täytyisi viettää loppuelämänsä.

[sennamiila]

Haa! Kiitoksia, Beatrice. Äläkä nyt mitään ala, siun Bella menee naimisiin -ficcis oli oikein hieno. Ja jos muuta kehtaat väittää niin mur.

Mä alkuun ajattelin Bellsin mekon väriksi jotain tummanpunasta, mut sit loppujen lopuks päädyin yönsiniseen (koska se oli niin kiva sana!). Joo-o, on minullakii hienot syyt värivalintoihin. Mutta sehän on kuitenkii tumma väri tai siis sillai ja tumma sopii Bellalle paremmin ko hyvin Dolphyn ja Bellan välisen eron halusin tehhä selväksi heti alkuunsa, joten kiva kuulla, jos siinä onnistuin. Tuksusta ja Artosta en kyllä mitään osaa sanoa, koska en ohjelmaa katsonut enkä muutenkaan heidän kuvioitaan pahemmin seuraillut - muuten kuin mitä nyt on sattunut kuulemaan ja naamakirjasta lukemaan Mutta kai sitten niin. Ja kyllä, Bells on katkera, koska Cissy on saanut paremman miehen kuin hän itse (se on vaan kateellinen - hah, sisaruskateutta!). Aa, Tears to Shed, mä oon kuunnellu sitä melkeen koko päivän ja nyt haluisin kattoo Corpse Briden, koska se on niin ihana, mutta mulla ei vaan ole sitä, mutta onneksi tiedän saavani sen synttärilahjaksi ensi kuun alussa

Kiitän kommentistasi oikein paljon (tulipas pitkä vastakommentti )
senna, joka kiiruhtaa nyt näytelmäharjoituksiin

[Lumille]

Hihi, oikein hieno! Bella oli taas ihan elementissään, samoin kuin monet muut hahmot Hienosti olit kuvannut kaikkia vaan niin jollain hienolla ja "tutulla" tavalla ja Bellan näkökulmasta.

sillä hän ei tarvinnut ketään pärjätäkseen elämässä.

Tämä lause pisti tosiaankin vähän miettimään. Ei mitenkään sillä, että kommentoisin millään lailla tuota Bellan elämänkatsomusta, mutta kun tosiaan alkaa pohdiskelemaan (ei metsässä jossa on selkärankoja), niin mitä sitten on, kun pärjää elämässä? Jotenkin sun teksteistä on helppo löytää vastaus eteenkin siihen, mitä Bella siitä ajattelee ja kaiken sen, mikä Bellasta on heikkoutta ja ja niin jotenkin halveksittavaa.

ja juuri tosiaan, kyllähän musta vaikutti vähän siltä, että Bella oli jopa kateellinen siskolleen. Hän vaikuttaa ehkä juuri vähän sellaselta, ettei hän kehtaa edes itselleen myöntää haaveilevansa mistään muusta kuin siitä, millaiseksi hän on oman elämänsä rakentanut. Ja itse asiassa halveksinta ja kateus kulkevat aika paljon käsi kädessä - se, mihin ihmisellä ei itse ole oikeuksia, on aika usein jollain lailla vain niin kiehtovaa, että se on muutettava jollakin lailla niin ylenkatseiseksi. Bella ihan varmasti mielensä perukoilla halusi olla niinkuin Narcissa - klassisen kaunis, kaikkien rakastama ja vanhempien kullannuppu - mikä sitten oli heti käännettävissä heikkoudeksi. Eikä hän tietenkään myötänyt sitä edes itselleen, ehei,

Bellatrix nosti ylpeänä leukaansa ja tunsi itsensä kuningattareksi.

ja ehkä se todellakin on yksi niistä piirteistä, jotka tekevät suurimmaksi osaksi sinun luomastasi Bellasta niin jotenkin vain mahtavan ! Mä en tiedä kuinka paljon sä yritit sitä hakea, mutta jollain lailla otsikkokin tuntuu tietyiltä kannailta ajavan samaan asiaan - avioliitto, heikkous ja rakkaus, kaikki täysin yliarvostettua. 

Ja sitten tosiaan, Rodolphus Tosi hienosti sä olit kuvannut hänet juuri niin pöhöttyneeksi ja vastenmieliseksi, että on kyllä aika helppo kuvitella Tähän kohtaan olit saanut juuri sitä halveksuntaa - kuinka kaikki tosiaan vain on vastenmielistä, mutta silti aivan eri tasoista "heikkoutta" kuin vaikkapa Narcissan.

Mutta hei, toivottavasti ei jäänyt mitään tärkeää nyt sanomatta, sillä mun täytyy tosiaan kiiruhtaa jos haluan joskus ehtiä perille Suuri kiitos tästä!

[sennamiila]

Hui kamala kui pitkä kommentti, Lumille! Yritän vastata jotain erittäin järkevää, joka kylläkin on hankalaa itikoiden ilmahyökkäyksen jälkeen, jota varten ne on punonu sotasuunnitelmia koko talven. Ne syö miut elävältä!

Hyvä, ettet sitten kuitenkaan mennyt metsään, jossa on selkärankoja niin sen rangan kanssa sinne kuoppaan pohdiskelemaan vaan tottelit mua ja olit menemättä No niin siis, mistähän miun pitäs alottaa? Bella tosiaan oli kateellinen Cissylle, jonka mies huolehti omasta puhtaudestaan ja oli muutenkin Dolphya siedettävämpi. Mutta ei, Bella ei myönnä sitä - ei edes itselleen. Se mitä hän itse ei ole, hän tosiaan kääntää sen heikkoudeksi: rakastaminen on heikkoutta, klassinen kauneus on heikkoutta, kaikki, mitä hän itse ei ole saanut, on heikkoutta (ja mitähän ihmettä mä oikeen selitän?). Tietenkin hän tahtoisi olla kaikkien rakastama kuten pikkusiskonsa, mutta näin ei vain ole. Tasan ei käy onnenlahjat. Tuota mie just nimenomaan hain, että kaikki, mitä Bella itse ei ole saanut (tai on saanut, muttei juurikaan, kuten heidän hääyöstään totesimme) on täysin yliarvostettua.

Tähän mun on varmaan hyvä lopettaa epämääräiset selitykseni, mutta kun oli ekat näytelmäharkat ulkona ja... ne itikat Kiitos vielä kerran kommentistasi
senna

[Hermione Granger]

Ihanaa, uusi ficci sinulta! tämä oli todella kiinnostava ja aito ficci. Bellatrix oli oma itsensä ja Rodolphus oli saastainen limanuljaska. Hyvä!

Bellatrixista alkoi pikkuhiljaa tuntua, että jopa keikarimainen Lucius Malfoy olisi ollut parempi vaihtoehto. Tai ainakin siistimpi.

Tuo oli hyvä kohta, niinkuin myöskin lopetus:

Ja tuon miehen kanssa Bellatrixin täytyisi viettää loppuelämänsä.

Kamalaa...

Joka tapauisessa tykkäsin tästä ficistä kovasti.

Hermione

[sennamiila]

Kiitokset kommentistasi, Hermione Hieno kuulla, että olen Bellasta oman itsensä onnistunut tekemään ja että Dolphy sopi kuvioihin. Muutenkin kiva saada tietää, että olet tästä ylipäätään pitänyt.

Suurkiitokset vielä kerran
senna

[Luna Lovekiva]

Oikein kiva ficci.

Avioton nainen ei suuremmissa piireissä koskaan saanut yhtä paljon arvoa kuin avioitunut. Siksi Bellatrix oli nyt viimein päättänyt avioitua ja asettua aloilleen.

Jotenkin niin kuviteltavaa että Bellatrix menee naimisiin vain siksi, että saisi enemmän arvostusta ja etuja.

Lähinnä Rodolphus on vain säälittävä mielistelijä, joka on niin heikko, ettei kykene itse edes tekemään omia päätöksiään.
Ja tuon miehen kanssa Bellatrixin täytyisi viettää loppuelämänsä.

Voi, niin  Bella-parkaa! Ihan oikeasti! Mua käy Bellaa ihan sairaasti sääliksi.

Eli tässä nyt kommentin loppupuolella voin tässä nyt todeta että tämä oli kaiken kaikkiaan oikein hyvä ficci joka oli kirjoitettu aidosti ja oli helposti kuviteltavissa.

Luna Lovekiva

[sennamiila]

Suuret kiitokset kommentistasi, Luna Lovekiva. Mukavaa kuulla sinun pitäneen tästä. Ja Bellaa kyllä tosiaan käy sääliksi, mutta ei hätää, sillä mie menen ja pelastan hänet menemällä naimisiin hänen kanssaan Eiku mitä? Joo, eli siis vielä kerran kiitos.

senna

[Natural]

Heiii, miksi minä en ikinä huomaa jos kirjoitat jotai uutta ?!
Voi johtua mun hitaasta järjen kulusta .

Siis: pidin aivan älyttömästi. Pitkälti voisin uskoa nuiden hetkien menneen jotenkin noin.
Mielestäni Bella, Dolph, Cissy ja Lucius kaikki olivat sellaisia, millaisiksi heidät kuvittelin. Vaikkakin yleensä ajattelen Bellan erittäin huolehtivaksi Cissyä kohtaan, mutta miksi ei kävisi näinkin?.

Hän on vain yksi mies toisten joukossa, ei millään tavoin merkittävä tai erityinen.

Miksi minusta tuntuu, että olen erittäin pitkälti samaa mieltä miehistä, kuten Bella? Varmaan siitä, että olen samaa mieltä.

Sinä se oikeasti osaat Bellatrixistä tehdä niin omanitsensä, onnistut siinä joka kerta!

Pidin lopetuksesta aiban älyttömästi. Voi Bella-rakasta, kun joutuu vain sukunsa kunniaksi luopumaan vapaudesta.

Enempää en saa aikaiseksi, koska olen tyhmä ja rakentava tuolla jossain.

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

[sennamiila]

Kiitoksia, Natural. Hmm... enpä kyllä osaa tuohon kysymykseesi vastata Et sie ole hidas tai mitään.

Mäkin usein ajattelen Bellan hieman eräänlaiseksi huolehtivaksi äitihahmoksi Cissylle, vaikkei Bellasta kyllä hyvää äitä tulisi tekemälläkään. Mutta tietenkin hän on vain kateellinen pikkusiskolle, joka on saanut paremman miehen kuin hän itse. Mä olen tosta lainaamastasi kohdasta kyllä melkoisen samaa mieltä. Tietty on miespuolisia henkilöitä, jotka kohoaa muita ylemmälle (ei siitä sen enempää), mutta kutakuinkin niin Kiva kuulla, että olen Bellasta onnistunut oman itsensä tekemään. Ja niin, Bella-parka, tosiaan... Poor thing

Kiitän vielä kommentistasi, et sinä ole tyhmä
senna