Kirjoittaja Aihe: Zootopia: Silta yli synkimmän virran (K-11, Nick/Judy) 2. luku 8.1.  (Luettu 3502 kertaa)

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Nimi: Silta yli synkimmän virran
Fandom: Zootopia / Zootropolis
Ikäraja: K-11
Genre: adventure, romance
Paritus: Nick/Judy
Summary: Konstaapelit Judy Hopps ja Nick Wilde selvittivät menestyksekkäästi villiintyneiden petoeläinten mysteerin.  Nick ja Judy ystävystyivät, mutta kaikki eivät ole siitä mielissään. 
Disclaimer: Disney
Muuta: Tässä on prologi + 8 lukua.
Piirtämäni kansikuva - teen tästä sarjakuvan enkuksi nimellä Reed Bed. :D


Silta yli synkimmän virran


Prologi


Mikä on pahempaa kuin epäonnistuminen?
Onnistuminen ilman, että kukaan muu myöntää sitä. 

Sisimmässään Nick tiesi, että hän oli viime päivien aikana onnistunut elämässään paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Kerrankin hän tiesi, että hän oli muutakin kuin ovela petoeläin.

Oli Nickin ansiota, että söpö puputyttö löysi rekisteröintikeskuksen, limusiinin ja Mr. Bigin avukseen, sekä lopulta myös Emmit Ottertonin.

Aluksi Nick oli ollut pelkkä silminnäkijä, mutta sitten Judy Hopps oli vetänyt – pakottanut, kiristänyt – hänet mukaan koko soppaan. He olivat löytäneet yhdessä kadonneet petoeläimet. Vaikka he olivat tehneet kaiken yhdessä, ilmeisesti sillä ei ollut mitään väliä. Nick oli pelkkä petoeläin. Ja juuri siksi Nick tunsi parhaillaan sietämätöntä kipua. Kipua, jota hän pelkäsi näyttää kenellekään.

Nick kokosi kuluneen aurinkotuolinsa ja lösähti makaamaan sillan kupeeseen. Se oli tuttu paikka, jossa hän tapasi punkata, jos mehujääbisnes ei ollut tuottanut tarpeeksi. Veronkiertobisnes, Nick huomautti itselleen ivallisesti.

  ”Vai että poliisi, hah!” Nick tuhahti itsekseen ja laittoi aurinkolasit silmilleen.

Nick ei edes ollut koskaan aikaisemmin ajatellut poliisiksi ryhtymistä. Partiota ja armeijaa kyllä. 
Hän oli ehtinyt kirjoittaa poliisiakatemian hakemuksen, mutta sitten hän oli kuullut Judyn haastattelun. Se siitä. 
Mehujääbisnes sopi hänelle paremmin kuin mikään kunnollinen suojelualan ammatti. Kukaan ei odottanut häneltä mitään muuta.

Uomalla oli ärsyttävän hiljaista. Nick ei ollut viime aikoina saanut olla näin rauhallisessa paikassa. Judy oli pitänyt huolen siitä, ettei Nick ehtinyt kyllästyä.

Hitto. Ehkä viiden vuoden vankeustuomio olisi sittenkin ollut parempi vaihtoehto kuin etsiväleikki.

Varo mitä toivot, Nick Wilde.
« Viimeksi muokattu: 08.01.2017 14:23:55 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

ruttotohtori

  • nightmare muse
  • ***
  • Viestejä: 1 250
Vs: Zootopia: Silta yli synkimmän virran (K-11, Nick/Judy)
« Vastaus #1 : 30.12.2016 17:09:26 »
No hellurei ja hellät tunteet, täällä on jumankekka ficci mun lempielokuvastani! Koska niin laimeelta ku se kuulostaakin, Zootopia on ehkä mun lempielokuva yli kaikkien, ainakin suosikkini Disneyltä, joten ficci siitä - vieläpä jatkoficci - count me in!

Prologin perusteella yleensä on hankala sanoa mitään, mutta tässä oli mukavan asiapitoinen aloitus, tai siis että lähtökohdat tehtiin selkeiksi. Tämän perusteella kuulostaisi siltä, että ficci ei seuraa canonia ja että Nick ei ainakaan vielä saanut onnellista loppuaan, mut en tiiä sitten hyppääkö tää takaisin canonraiteille. Kummin vain, nautin siitä että tää vaikuttaa käsittelevän tuota karnivori-herbivori-vastakkainasettelua, koska se oli yksi leffan parhaita juttuja ja ei ne ennakkoluulot ihan noin vaan lähde kun yksi tapaus saadaan selvitettyä. Ihanan katkera tunnelma ainakin tässä prologissa, toivottavasti sitä saadaan vähän lisää jatkossa, vaikka rukoilenkin onnellisen lopun puolesta - oon yleensä ihan angstin suurin ystävä, mutta Nick on niin raasu jo valmiiks että hälle toivon vain hyvää. Ei siis sillä, en mä angstista pahastu, mut jos sille linjalle oot päätynyt niin saat varautua aika itkuntäyteisiin kommentteihin! :--D

Adventure on ihana genre ja tää aloitus oli tosi hyvä - koukutuin jo valmiiksi! Ei sen kummempaa tällä kertaa, mut et diggaan täst kovaa ja jatkoa jään odottelemaan! *3*

ps.

Lainaus
Mehujääbisnes sopi hänelle paremmin kuin mikään kunnollinen suojelualan ammatti. Kukaan ei odottanut häneltä mitään muuta.
Kiitti, mun sydän särkis jo ny! ;_; <//3
leipää ja perunasoppaa

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Vs: Zootopia: Silta yli synkimmän virran (K-11, Nick/Judy)
« Vastaus #2 : 30.12.2016 22:36:19 »
A/N: Ihanaa, että joku ehti kommentoimaan, ennen kuin laitan ykkösluvun. Kiitos plööt!
Zootopiasta on nopeasti tulossa myös yksi minun lempielokuvistani. Kuten sanoit, siinä on maukasta vastakkainasettelua, joka on myös yksi tämän ficin teemoista. Prologi sijoittui siis keskelle leffaa (siihen kohtaan, jossa Nick angstaa sillan alla). Varsinainen pääjuoni jatkaa kaanonista eteenpäin, mutta otan mukaan omia takaumia. Lupaan, että tässä on muutakin kuin angstia: nimenomaan seikkailua ja romantiikkaa.


1. luku
Yllätys, Porkkana!



Herätyskello pirisi aamulla puoli kuudelta, vaikka oli lauantai. Judy hiljensi sen yhdellä joustavalla tassunliikkeellä ja ponkaisi pystyyn. Hän oli aamujänis, kuten suurin osa hänen suuresta perheestään.

Rutiinit pitivät Judyn liikkeellä koko aamun: ensin porkkanapuuroa, sitten pitkä lenkki popmusiikin tahtiin ja lopuksi pitkä suihku. Se olisi voinut olla kuten mikä tahansa viikonloppuaamu. Oli kuitenkin aika valmistautua pahimpaan: vastaanottamaan vanhemmat.

Ei siinä sinänsä mitään, Stu ja Bonnie olivat kaneiksi ihan siedettävää sorttia. He tekivät yhteistyötä kaikkien kanssa toisin kuin monet muut (saaliseläimet). He hössöttivät Judyn syntymäpäivistä vähemmän kuin esimerkiksi Clawhauser, joka oli jo kuukausi sitten luvannut tuoda Judylle syntymäpäiväkakun hänen päiväkahveilleen.

Niin, Judy ei halunnut isoja juhlia Kaninkolossa. Vanheneminen tässä iässä (tänään tarkalleen ottaen 25 vuotta) oli alkanut tuoda mukanaan ikäviä sivumakuja. Nuorempana Judy oli odottanut poliisikoulua, mikä oli saanut vanhemmat huokailemaan säännöllisesti. Sitten Judy oli odottanut akatemiasta valmistumista ja ensimmäistä oikeaa työpaikkaa. Vanhempien huokailu ei haitannut häntä, koska hän tiesi olevansa oikealla polulla. Nyt hän oli saavuttanut tuon kaiken ja oli kerrassaan tyytyväinen elämäänsä. Hän ja Nick Wilde olivat ratkaisseet, miksi petoeläimet muuttuivat villeiksi ja napanneet syyllisen.

Mutta, kuten elämässä yleensä, hienovaraiset huomautukset tulevat yleensä äidin suusta:

 ”Entä lisääntyminen, kulta? Kenen kanssa ajattelit pariutua?”

Kuten sanottua, Stu ja Bonnie olivat kaneja.

  ”Christian Greene oli kanssasi aikoinaan samalla luokalla”, äiti oli viimeksi muistellut, ”eikö hän ollutkin todella kohtelias kani?”
  ”Joo, äiti, varmasti menen naimisiin seuraavan vastaan kävelevän kanin kanssa, joka tervehtii minua.”

Judy huokaisi itsekseen ja vaihtoi ylleen sinisen ruutumekon, joka oli viimeksi ollut hänellä porkkanafestivaaleilla. Hän hymyili peilikuvalleen. Mekko ei ollut erityisen ihmeellinen, mutta se kirvoittaisi varmasti ainakin yhden ivallisen kommentin työparin suusta.

Juuri silloin ovelta kuului jykevä koputus, joka kuului varmasti naapuriin saakka. 
Ehkä Nick oli tullut ajoissa hakemaan hänet juhlapaikalle, Judy huomasi ajattelevansa toiveikkaana.

Ovella oli kuitenkin päästäinen nimeltä Fru Fru, mafiapomo Mr. Bigin tytär, joka piti muun muassa shoppailusta, trendeistä ja juhlista. Tälläkin kertaa hänellä oli mukanaan turvajääkarhu, joka kantoi useampaa kassia mukanaan.
 ”Judy! Hyvää syntymäpäivää! Ihanaa!” Fru Fru piipitti iloisesti ja sipsutti sisälle. ”Kevin, tuo ne sisälle!”
Jääkarhu laski ostoskassit lattialle.
 ”Arvasin, että valitset päällesi jotain… porkkanalta haiskahtavaa”, Fru Fru moitti kättään heilauttaen ja hypisteli Judyn hameen helmaa. ”Kävin hakemassa sinulle jotain uutta!”
 ”Fru, ei sinun todellakaan olisi tarvinnut!” Judy esteli, kun Fru Fru haki pussista jotakin uutta ja epäilemättä trendikästä. Hän oli kokonaan pussissa, kun hän sanoi innoissaan vaimealla äänellä:
 ”Tämä on Preydan uusimmasta mallistosta. Se sopii sinulle ihan varmasti! Kevin, mene limusiiniin odottamaan!”

Judy päätti, että oli helpompaa olla vastustelematta, joten hän antoi päästäistytön pukea ja meikata itsensä. Fru Fru saattoi olla hemmoteltu ja yli-innokas, mutta hän oli sydämellinen ja avulias. Sitä paitsi hänen perheensä sukujuuria oli Italiassa, joten Fru Frulla oli hyvä maku.
 ”Kuinka paljon olet kutsunut väkeä?” Fru Fru kysyi samalla, kun hän suti luomiväriä Judyn luomiin isolla sudilla, jota hän piteli kahdella pienellä kädellään.
 ”Kaninkolosta ainoastaan vanhempani ja kaksi vanhinta sisarustani”, Judy vastasi ja sulki silmänsä, ”pienimmät eivät ole vielä tottuneet käyttäytymään. Haluan pienet ja sivistyneet juhlat, en mitään jäätäviä lastenkutsuja tässä iässä.”
Fru Fru naksautti kieltään ja siirtyi Judyn ripsien kimppuun.
 ”Niin ja tietysti työkaverit”, Judy jatkoi, ”Nick, Clawhauser ja Päällikkö Bogo ovat tulossa. Sitten vielä Flash, sinä ja isäsi. Niin ja Ottertonit!”
Vaikka Judy piti silmiään kiinni, hän arvasi, että Fru Fru pyöritteli silmiään.
 ”Onneksi sentään päätit pitää juhlat poliisiasemalla”, päästäinen kommentoi nenäkkäästi, ”tosi sivistynyttä tosiaan!”
 ”Ei tänne mahdu”, Judy huomautti ja avasi silmänsä. ”Ja Bogo antoi minun käyttää aseman kanttiinia.”
”Tänne ei tosiaan mahdu”, Fru myötäili ja kiinnitti Judyn korvan juureen violetin koristekukan.
”Fru Corleone… Mitä sinä juonit?”


Judy avasi poliisiaseman kaksoisovet ja käveli suoraan onnittelulaulun eteen. Judyn poskia alkoi kuumottaa, sillä hän ei ollut odottanut näin suurta huomiota. Sitä paitsi olo tuntui vieraalta meikeissä ja pitkässä mekossa, jossa oli sekä pitsiä että nahkaa.
 Suuressa nauhassa luki HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ JUDY! Se kiemurteli katossa, missä näköjään roikkui myös kimalteleva diskopallo. Se pyyhki pyöriessään viimeisetkin mahdollisuudet ”pienistä ja sivistyneistä juhlista”. 

Paikalla oli niin paljon väkeä, että aluksi oli vaikeaa hahmottaa, keitä kaikkia Fru Fru oli juhliin kutsunut. Jäniksiä oli tietenkin paljon (ainakin 277 eli Judyn vanhemmat ja sisarukset). Benjamin Clawhauserin leveää hymyä ja innostunutta heilutusta oli vaikeaa olla näkemättä.

  ”FRU!” Judy älähti ja katsoi äkäisesti päästäistä, joka taputti käsiään leveästi hymyillen. Sitten se levitteli käsiään muka tietämättömänä.
 ”Sinä ansaitset vähän tällaista glamouria, joten älä valita”, Fru huomautti. ”Täällä ovat kaikki sinun tuttusi!”
Sitten Fru naksautti sormiaan ja jostain ilmestyi tarjoilija, joka ojensi Judylle lasin kuohuvaa.
 ”En minä tunne esimerkiksi tuota tarjoilijaa”, Judy piikitteli, mutta Fru ei kuunnellut.
Kevin oli jo nostanut emäntänsä kädelleen, mistä Fru kailotti mikrofoniin:
  ”Kohotetaan malja superpoliisi Judy Hopssin kunniaksi!”
  ”Onnea!” Väkijoukko hihkui ja kohotti lasejaan.
”Onnea!”
Joku kilautti lasillaan Judyn lasia. Se oli Nick.
 ”Ki-kiitos”, Judy sopersi ja otti pitkän huikan. ”Tiesitkö sinä tästä eilen? Vau.”
Vau liittyi itseasiassa Nickin näkemiseen italialaisessa puvussa, mutta sitä ketun ei tarvinnut tietää.
Nick hymyili sitä omahyväistä hymyään, joka ei välttämättä tarkoittanut, että Nick oli omahyväinen.

 ”Totta kai tiesin yllätysjuhlistasi. Sitä sanotaan huijaukseksi, kultaseni”, Nick sanoi ja vinkkasi silmää.
Judy joi lasinsa tyhjäksi.
 ”KULTASENI?”
Se oli Judyn äiti, Bonnie, joka tuijotti Judya ja Nickiä järkyttyneenä. Hän oli ilmeisesti kuullut Nickin sanat.
 ”Kultaseni?” äiti toisti turhan dramaattisesti.
 ”Sisäpiirin vitsi, äiti!” Judy sai sanotuksi, kun oli lopettanut yskimisen. ”Nick on minun työparini, te olette kyllä tavanneet ja hän auttoi minua Yöulvoja-tapauksessa. Kaikki täällä töissä sanovat toisiaan kultaseksi. Vai mitä, öh… Päällikkö Bogo, kultaseni?”
Esimies oli sattumalta aivan heidän vieressään ja näytti yhtä yrmeältä kuin työnjaossa.

Voi Pyhä Sylvi!

 ”Noh, mutta, hauska tavata pitkästä aikaa, Nicholas”, Bonnie sopersi hämmentyneesti, ”hyvää syntymäpäivää, Judy! Meillä on sinulle isäsi kanssa pieni lahja – Stu, tule tänne!”

Judyn isä kiiruhti vaimonsa viereen. Hän kantoi sylissään perheen kuopusta ja lahjapakettia.
 ”Niin – niin – tässä se on!”
Judy otti isältään paketin, jonka sisältä paljastui oranssivalkoinen esiliina.
Nick oli vaiti, mutta Judy melkein kuuli hänen päänsisäisen naurunsa. Ilmeisesti Nick ei pystynyt pidättämään nauruaan, joten hän siirtyi hakemaan juotavaa.

  ”Kiitos!” Judy sanoi reippaasti ja halasi molempia vanhempiaan.
  ”Oletko jo tavannut Christian Greenen?” äiti supatti innoissaan. ”Hänkin on täällä! Ihanaa, että olet kutsunut hänet, kulta!”
  ”En minä –”
”Katsokin, että juttelet hänen kanssaan. Hän oli todella kiinnostunut sinusta. Hän jopa mainitsi, että voisit osallistua hänen keskusteluohjelmaansa, mikä sen nimi olikaan…”, Bonnie hieroi otsaansa.
  ”Kaislikon suhinat”, Judyn isä muisti.
”Aivan!” äiti hihkaisi. ”Annoin hänelle sinun työnumerosi.”
Judy läppäsi käden otsalleen.

Kun Stu ja Bonnie olivat siirtyneet kauemmas, Nick laittoi käpälänsä Judyn olkapäälle ja sanoi hiljaa:
  ”Onneksi en ostanut sinulle esiliinaa, vaikka lähellä oli! Pahempaa kuin omistaa essu 25-vuotiaana on omistaa kaksi sellaista!”
Judy tuhahti ja seurasi vanhempiaan katseellaan. Hän ei voinut olla ajattelematta, että esiliina symboloi jotakin, mitä vanhemmat kutsuivat ”asettumiseksi aloilleen”.
  ”Siitä tulikin mieleeni”, Nick jatkoi kovempaa, ”näytät hyvältä tänään, Porkkana!”
Judy kääntyi hämmästyneenä katsomaan Nickiä, joka sipaisi kukkakoristetta Judyn oikean korvan reunassa.
  ”Arvaan, että Italian mafia auttoi sinuakin vaatevalinnoissa, Nicholas?”
 Nick nyökkäsi ja kohensi kravattiaan.
  ”Punainen kravatti tuo vähän vaihtelua, eikö?”
Sitten hänen hymynsä kapeni. 
  ”Minullakin on sinulle lahja.”
”Mehutassu?” Judy virnisti. ”Toivottavasti olet tällä kertaa maksanut verot!”
  ”Onneksi en maksanut veroja ennen poliisin hommia”, Nick huomautti, ”muuten en olisi päätynyt tähän. Kuten näet Hopps, huijauksilla voi päästä pitkälle.”

Mutta sillä hetkellä Judy ei saanut tietää, mitä hänen läheisin työparinsa oli hänelle hankkinut, koska Clawhauser kaappasi hänet lämpimään halaukseen. Sen jälkeen syötiin isoa kakkua ja kuunneltiin hyvin pitkä runo, jonka Flash luki rauhalliseen tapaansa. Sitten tanssitiin Gazellen musiikin tahtiin. Judyn pienet sisarukset halusivat tanssia hänen kanssaan piirissä, johon liittyivät pian myös vanhat ystävät Kaninkolosta ja uudet ystävät Zootropoliksesta. 

Kaiken kaikkiaan juhlissa oli niin mukava tunnelma, että Judy ei kaivannut yhtään omia sivistyneitä suunnitelmiaan. 

Lopulta pikkujänikset väsyivät, joten Stun ja Bonnien piti lähteä kuljettamaan heitä lähimpään hotelliin.
  ”Juttele Greenen kanssa!” Äiti ehti sihahtaa ennen kuin katosi ovesta pimeään yöhön.

Juhlaväki alkoi muuttua äänekkääksi: töräykset, karjunnat ja kiljunnat täyttivät aulan.
  ”Liikeneekö minullekin yksi tanssi?”
Nick ojensi käpälänsä Judylle ja pyöräytti hänet ympäri. Judy nauroi Nickin vatsaa vasten, mikä sai myös Nickin hekottamaan. He tanssivat hetken puhumatta.
  ”Näytät hyvältä tänään, Porkkana.”
  ”Sanoit sen jo aikaisemmin.”
  ”Sanoinko? No, tulipahan varmistettua.”
Sitten taas vähän lisää valssia hitaan musiikin tahtiin.
  ”Mennään käymään työhuoneella”, Nick sanoi hetken päästä Judyn korvaan ja tarttui hänen käteensä.
Jostain syystä Judyn sydän alkoi pamppailla. Ehkä se johtui juhlahumusta ja kuohuviinistä.
 
Judy seurasi Nickiä portaita ylös, kompastui, nauroi ja nousi taas ylös Nickin avulla. He molemmat nauroivat.
  ”Liittyykö se lahja jotenkin työhön?” Judy uteli, kun he kävelivät kapealla käytävällä. ”Uudet käsiraudat?”
Hän tajusi heti, miltä se kuulosti, eikä hän pystynyt edes nauramaan. Onneksi Nick ei katsonut häntä. Täällä ylhäällä oli omituisen hiljaista nyt, kun he olivat viettäneet useita tunteja melussa.

Kun he astuivat isoon työhuoneeseen, Judy hikkasi.
  ”Laitoin sen omalle työpisteelleni”, Nick selitti ja käveli sotkuisen pöytänsä ääreen. Oli kummallista nähdä Nick siellä puku päällä, virka-asun sijaan.
  ”Nicholas Wilde”, Judy sanoi toruvasti, ”et löydä edes itseäsi noin huonosti järjestetyltä työpöydältä!”
Nick avasi laatikon ja otti sieltä kapean lahjapaketin.
  ”Hyvää syntymäpäivää, Judy.”
Judy vakavoitui ja otti paketin käteensä. Hän veti tummansinisen rusetin hitaasti pois ja avasi kannen jännittyneenä.
  ”Voi, Nick! Se on upea.”

Paketissa oli kehystetty valokuva heistä kahdesta. Kuva oli otettu Nickin valmistujaispäivänä, kun he molemmat seisoivat akatemian lavalla onnellisina, kädet toistensa hartioilla. 
 ”Käännä se”, Nick pyysi hymyillen.
Kehyksen takana oli kaiverrus.

Olet paras huijaus, joka kohdalleni on osunut.

 Liikutuksen kyyneleet kohosivat Judyn silmiin. Hän pyyhki ne nopeasti, mutta tunteilu ei jäänyt Nickiltä huomaamatta.
  ”Kanit”, hän huokaisi ja pudisti päätään. ”Niin tunteellisia!”
Judy halasi häntä.
  ”Minulla on syntymäpäivä, Nick. Saan tunteilla ihan niin paljon kuin haluan.”
Nick hymähti ja tarttui varovaisesti Judyn leukaan. He katsoivat toisiaan hämillään. Judyn suuta kuivasi. Nickin silmät olivat erilaiset kuin kanien. Ne olivat kirkkaan vihreät ja jotenkin kiiltävät. Nickin silmät kertoivat hänestä itsestään: hän oli erilainen ja siksi paljon mielenkiintoisempi kuin yksikään kani.

Kova räsähdys havahdutti heidät kauemmas toisistaan.
  ”Mikä se oli?” Judy ihmetteli jotain sanoakseen ja meni lähemmäs pimeää käytävää.
Ehkä joku oli työvuorossa – mikä oli hyvin todennäköistä poliisiasemalla. Epätodennäköisempää oli synttärien viettäminen poliisiasemalla.
  ”Onko siellä joku?” Nick kysyi haukotellen.
Judy käveli eteenpäin ja melkein kompastui johonkin maassa lojuvaan möykkyyn. Hän älähti ja kompuroi kauemmas. Maassa oleva olento hengitti.
  ”Hei –!”
Se oli pitkä uroskani, jolla oli tumma puku.
  ”Christian Greene”, Judy tajusi. ”Hänen päästään vuotaa verta… Kolkattu… Nick, hae apua!”

Nick juoksi portaikkoon ja etsi katseellaan Päällikkö Bogon. Hän selosti nopeasti tilanteen ja ryntäsi takaisin yläkerran käytävään. Mutta se oli tyhjä. Siellä, missä tajuton vieras ja Judy olivat äsken olleet, ei ollut enää ketään. Käytävällä oli hiirenhiljaista. 
« Viimeksi muokattu: 30.12.2016 22:50:58 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

The Mind

  • ***
  • Viestejä: 174
Vs: Zootopia: Silta yli synkimmän virran (K-11, Nick/Judy)
« Vastaus #3 : 01.01.2017 09:42:28 »
Kiitokset tästä! Olen leffan nähnyt aikoja sitten mutta olen kai painanut sen mielessäni jonnekin taka-alalle. Sitten luin tämän ja muistin että leffa oli hyvä. Ja tämä ficci oli hyvä! Kuten sulla yleensä, tarina tempaisi heti mukaansa, jätti aukkoja ja jäi kiinnostamaan. Nick x Judy jäi kiinnostamaan! ::)
Luen mieluusti jatkoa!

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 771
Voihan nyt jukupätkä mitä löysinkään! Liityn tähän kerhoon, missä tämä ihana leffa on noussut suosikiksi. Rakastuin tähän niin valtavasti ja haaveilin itsekin kirjoittavani, mutta toisaalta en osaisi ottaa sellaisia oleellisia asioita mukaan toisin kuin sinä! Porkkanaa, perhettä, hahmoja... sellaista samanlaista tyyliä ja tunnetta, kuin itse leffassakin. Ja vauhtia tästä nyt ei ainakaan puutu, mikä on tietenkin vain hyvä!

Nick ja Judy ovat kyllä söpöjä! Hyvä, etten alkanut poraamaan tuossa kehystetyssä valokuvassa. Rakastan sitä pientä röyhkeyttä Nickissä, joka varmasti säilyy myös senkin jälkeen, vaikka poliisina nykyään onkin. Ja rakastan sitä myös tässä ficissä! Hetken jo ajattelin tuolla luvun puolivälintienoilla, että hetkinen, muistinko sittenkin ikärajan väärin... ja sitten petyin, kun muistinkin ikärajan oikein! :< Noh, pois se minusta. Mitähän järkevää minun tässä piti vielä sanoa, ennen kuin harhailin sivupoluille? :D

Jännittävä loppu heti ensimmäiseen lukuun! Kauheasti pieniä yksityiskohtia ja voisin vain lukea ja lukea tätä tekstiä. Tulee aina uusia juttuja kun lukee ja tykkään todella kovasti. Enkä osaa juuri nyt mitään muuta oikein edes kommentoidakaan, muuta kuin että odotan jo suurella innolla uutta lukua!

- Syksy
(ps. tajusin nyt vasta että Gazelle -> Gaselli ja niin edelleen. hitaat piuhat!)

jossujb

  • Q
  • ***
  • Viestejä: 4 077
  • Peace & Love
Tuntuu vähän vääryydeltä, että napsin tämän kommenttikampanjasta kun olisin kyllä lukenut ja kommentoinut joka tapauksessa, koska Zootopia oli minunkin mieleeni sopiva elokuva. Lievä yllätys, että kyseessä li jotenkin niin tuore tapaus, kun "eläimet kuin ihmisinä" ei ole mikään uusi konsepti xD Kyllä Disney halutessaan osaa olla innovatiivinen ja hyvä ;D Ja Judy ja Nick ois yhdessä NIIN söpöjä, siks ihan hypin lattiasta kattoon kun huomasin että fikkiä pukkaa luettavaksi.

Tä on jotenkinniinku fiilis kohdillaan. Mua nauratti just toipupujen pariutumiset ja niin edelleen :D Mitenköhän Zootopiassa mahdetaan suhtautua seka-avioliittoihin xD Onhan se tietysti lisääntymisenkin kannalta vähän ongelmallista joson niinku pakko pariutua omien porukoiden sisällä lol.

Ei mut, tää on niin mielenkiintoinen alku! Sain kivoja kutkutuksia tosta Nickin ja Judyn pienestä toisilleen päänaukomisesta ja übersöpöilystä <3 Ja sit tietystimukana äksöniä! Väkivaltaa ja verta, hui! No, mutta kuuluu fandomiin, onhan kyseessä hei poliisielokuva xD

Jään odottamaan innollajatkoa.

jjb
Here comes the sun and I say
It's all right

Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
A/N: Kas niin, tarinamme etenee. Kiitos paljon kommenteista: hienoa, että täällä on muitakin ZTP-faneja!
The Mind: Kiitoksia!
Neiti Syksy: Voi olla, että jossain vaiheessa ikäraja nousee jolloin tämä vaihtaa osastoa. Mutta toistaiseksi täällä pysytään. (: Toivottavasti pysyt langoilla!
jossujb: pidin leffassa nimenomaan siitä, että vanha idea "eläimet ihmisinä" väännettiin uuteen näkökulmaan. Näen itse, että seka-avioliitot rinnastetaan homoliittoihin. Ihanaa kuulla, jos tykkäsit lukemastasi!
Poliisijuttua on haastavaa kirjoittaa, mutta toivottavasti nautitte ettekä arvaa juuri mitään etukäteen! @_-


2. luku
Syytetty?



”Kerrataanpa vielä lyhyesti”, etsivä Stripe totesi rauhallisesti, ”et nähnyt kolmoskäytävällä tai toimistossa ketään muita kuin konstaapeli Hoppsin ja herra Greenen?”

Nick pudisti päätään. Oli omituista istua vaihteeksi asiakkaan penkillä.
 ”En. Kuulimme ainoastaan oudon risahduksen, ja Judy meni edeltä katsomaan käytävään, mistä se tuli. Kani nimeltä Christian Greene makasi tajuttomana käytävällä.”
 ”Hän oli elossa?” Stripe kysyi.

Nick nielaisi. Hän ei ollut itse tarkistanut, hengittikö Greene.

 ”Hänen päästään vuoti verta… En ole varma. Judy pyysi minua hakemaan apua, joten juoksin aulaan.”
Hän hautasi kasvonsa tassuihin.
 ”Minun ei olisi pitänyt jättää Judya yksin.”
”Et voinut arvata, että hyökkääjä oli yhä siellä”, Stripe lohdutti ja painoi ison oranssivalkoisen tassunsa Nickin olalle. ”Sitä paitsi Judy on etevä poliisi.”

Nick huokaisi ja nousi seisomaan. Hän oli Stripelle kiitollinen siitä, ettei tämä kyseenalaistanut Nickin tarinaa. Tiikeri ei edes udellut, miksi he olivat olleet kahdestaan toimistossa. Nick hieroi silmiään. Hän oli nukkunut viime yönä työpisteensä ääressä muutaman vaivaisen tunnin.

 ”Lähden etsimään häntä!” Nick töksäytti määrätietoisesti. Hän käveli ovelle pitkin askelin, mutta joku ehti avata kuulusteluhuoneen oven toiselta puolelta ennen häntä. Se oli Päällikkö Bogo, joka täytti koko oviaukon.

 ”Wilde.”

Bogolla oli leveällä naamallaan huolestunut ilme, joka ei enteillyt hyvää. Tosin poliisipäällikön naamasta saattoi harvoin ennustaa mitään (hyvää).

 ”Labratulokset saapuivat”, Bogo sanoi ja kohotti kädessään olevia papereita. ”Käytävältä löytyi kahden eri jäniksen ja yhden ketun karvoja.”

Nick peruutti ja päästi päällikön kuulusteluhuoneeseen. Häntä turhautti kuunnella jotain himputin labratuloksia, kun Judy saattoi parhaillaan kärsiä jossakin kamalassa loukossa. Katoamistapauksissa aika ratkaisi paljon: mitä kauemmin kadonnut pysyi kadonneena, sitä todennäköisemmin hän ei selvinnyt elossa. Ajatus sai Nickin puristamaan tassunsa nyrkkiin.

 ”Nick?”

Molemmat poliisitoverit katsoivat häntä. Samassa Nick tajusi, miksi.
 ”Siellä ei siis… ei ollut kenenkään muun jälkiä? Te… te epäilette minua.”

 Päällikkö Bogo huokaisi raskaasti.
 ”Konstaapeli Wilde, tiedät hyvin, etten minä voi epäillä virallisesti ketään tai olla epäilemättä. Turvakamerassa ei näkynyt muuta kuin teidät, mutta tapahtumapaikalta ei ole kuvaa. Greene oli portaikossa yksin, ennen kuin hän meni käytävälle.”

Nick puri hampaat yhteen.
 ”Minut on lavastettu”, Nick murisi. ”Minun on pakko etsiä Judy.”

Eikä vain itsensä pelastamiseksi vaan ennen kaikkea, jotta Judy voisi taas katsoa heidän yhteiskuvaansa, joka oli jäänyt eilisiltana käytävälle.

 ”Sinä et ikävä kyllä voi osallistua tämän jutun tutkintaan”, Bogo huomautti, ”olet todistaja ja …”
”Ainoa epäilty”, Nick päätti lauseen hänen puolestaan. Hän istui turtana takaisin tuolille, josta oli juuri noussut.

Tämän oli pakko olla pahaa unta. Vasta eilen hän oli valmistellut Judyn yllätyssyntymäpäiviä ja kuvitellut, että kaikki menisi hyvin – kuten oli mennytkin, kunnes joku pilasi kaiken. Mutta Judy oli pitänyt Nickin antamasta lahjasta...
 ”Mene kotiisi, Nicholas”, Stripe sanoi rauhallisesti. ”Älä tee mitään hätiköityä. Me selvitämme tämän kyllä.”

´Nicholas´ ja Stripen optimismi ärsytti, mutta Nick pysyi vaiti.

 ”Entä Greene?” Stripe kysyi päälliköltä vakavoituen. ”Onko mitään tietoa siitä, miksi hän oli kolmoskäytävällä?”
Bogo vilkaisi merkitsevästi Nickiä.
 ”En saisi enää puhua tästä sinun kuultesi, mutta… sanon nyt vain sen, että silminnäkijöitä on hyvin vähän.”

Koska Nickillä ei ollut pääsyä Judyn katoamistapauksen resursseihin, hän saattoi hyödyntää vain julkisia tietoja. Niinpä hän selvitti ensitöikseen, kuka hemmetti oli Christian Greene. Okei, hän oli kani, aivan kuten Judy. Mutta heillä täytyi olla jotakin yhteistä, koska Greene oli osallistunut syntymäpäiville – jonkun oli täytynyt kutsua hänet.

Nick raivasi tilaa pienen keittiöpöytänsä päälle ja levitti eteensä kaikki sanomalehdet, jotka olivat odottaneet kierrätystä eteisen lattialla. Jossain niistä oli varmasti edes pieni maininta Greenestä, koska hän oli ilmeisesti jonkinlainen julkkis. Nick muisti ainoastaan sen, että Greenellä oli paljon rahaa ja siltä hän oli myös näyttänyt kalliissa mustassa puvussa.
 Musta puku… Niin tietysti!

Nick nappasi kännykän käteensä ja soitti nopeasti sille ainoalle tutulleen, joka käytti aina tummaa pukua. 
 ”Raymond? Haloo? Nick Wilde täällä! Minulla on tärkeää kysyttävää pomoltasi.”

Kului hetki, ja sitten puhelimen toisesta päästä kuului tuttu käheä ääni:
 ”Nicky? Olen pahoillani, en päässyt eilen juhliin. Bisneksiä, ystävä hyvä, bisneksiä.”
”Ei se mitään”, Nick kiiruhti sanomaan. ”Kuule, eilen sattui jotain kamalaa. Judy on kadonnut! Saatoit jo kuulla tyttäreltäsi. Tarvitsen apua! Kuka on Christian Greene?”

 ”Greene?” Herra Big toisti venyttelevällä äänellä. ”Hän on mediamoguli… Vetää televisio-ohjelmaa… Fru Fru katsoo sitä joskus… Greene omistaa oman yhtiön… Idiootti.”

Nick kirjoitti nopeasti muistiinpanoja ylös.

 ”Onko hänellä vihollisia?”

Toisesta päästä kuului outoa natinaa, aivan kuin joku olisi siirtänyt vanhanaikaista luuria.
 ”Greene on yhtä harmiton kuin laiskiainen. Mutta muistakaamme Herra Otterton, joka muuttui muutamassa sekunnissa villieläimeksi!”
Mafiapomo lausui viimeiset sanat dramaattisen kovaa.

 ”Ilmoitathan minulle, jos kuulette jotain Judysta… tai Greenestä?” Nick pyysi vielä.
 ”Judy-parka”, Herra Big voivotteli, ”hän oli niin hieno kummitäti Judielle.”
”On yhä”, Nick painotti ja lopetti puhelun.

Judy oli Herra Bigin tyttärenpojan kummitäti ja sitä kautta myös mafioson ystävä ja sitä kautta melkein perhettä. Nick toivoi, että Herra Big pitäisi tässäkin tilanteessa perhettään ensiarvoisen tärkeänä.

Seuraavaksi Nick haki tietoa Christian Greenen televisio-ohjelmasta. Sen nimi oli Kaislikon suhinat. Kyseessä oli keskusteluohjelma, jossa Greene haastatteli jokaisessa jaksossa yhtä eläintä. Ilmeisesti haastateltavat olivat työttömiä ja Greene etsi heille sopivaa ammattia. Nick jäi tuijottamaan mainosklippiä, jossa eräs naaraspuuma kertoi silmät loistaen, miten ”Christian toteutti pitkäkestoisen haaveen”, ja puuma oli saanut töitä kauneushoitolasta.

 ”Jokaiselle löytyy paikka Zootropoliksesta”, siistiksi suittu Christian Greene sanoi videon lopussa kameralle, ”Kaislikon suhinat auttaa eläimiä löytämään unelmansa kivien koloista.”

Nick irvisti. Judy ei ollut ikinä maininnut tätä ohjelmaa, mutta vaikutti siltä, että se sopi hänen arvomaailmaansa.

Nick oli vuosia naureskellut Greenen kaltaisille idealisteille, jotka kuvittelivat, että Zootropolis oli kuin sulatusuuni, jossa kaikista tuli yhtä iloista mössöä ja kaikki kävelivät käsi kädessä auringonlaskuun. Nick ei uskonut, että kukaan saattoi koskaan luottaa häneen. Ketut olivat epäluotettavia ja ovelia, eivät koskaan viattomia. Vaikka kaupungin tunnuslauseet olivat toista mieltä, ei kukaan lopulta ollut Tabula rasa. Yksikään nainen ei ottanut Nickiä vakavasti eikä yksikään työnantaja kiinnostunut Nickin liikeideoista.

Sitten Nick oli tutustunut maalaiskani Judith Hoppsiin, joka oli tehnyt Nickistä apulaisensa isossa jutussa. Aluksi Nickiä ärsytti ja aluksi Judy oli vain tollo poliisi, vaikkakin söpö sellainen. Sitten Nick oli antanut innostuksensa viedä mennessään ja hän oli kiinnostunut auttamisesta, ratkaisemisesta ja …Judysta. Oli hienoa tehdä töitä jonkun sellaisen kanssa, joka myönsi virheensä ja luotti häneen. Judy oli tehnyt Nickin elämästä hiton paljon mukavampaa kuin mitä se oli ollut vielä kaksi vuotta sitten.

Nick ei asunut enää sillan alla eikä hänen tarvinnut myydä enää mehutassuja.

Nickin oli löydettävä tuo nainen, joka oli pelastanut hänet.

Ulko-oveen koputettiin. Nick hätkähti. Oliko Bogo tulossa hakemaan hänet takaisin asemalle?

Mutta ovella seisoikin kaksi turpeaa kania: Bonnie ja Stu Hopps, Judyn vanhemmat. 

Nickin naamaa kuumotti. Hän oli tavannut heidät vain muutaman kerran pikaisesti eikä osannut selittää, miksi tapaamiset olivat aina yhtä kiusallisia.

 ”Hoppsit!” Nick huudahti tavallista kimeämmällä äänellä.

”Nick”, Stu Hopps murahti ja vilkaisi häntä nopeasti.
”Anteeksi, että tulimme näin varoittamatta”, Judyn äiti pahoitteli ja töytäisi miestään, ”mutta sinä näit Judithimme viimeksi. Olemme huolesta suunniltamme! Olimme juuri ehtineet hotellille, kun poliisi soitti ja kertoi tyttäremme katoamisesta. Meitä kuultiin juuri. Se poliisi sanoi, että he ovat aloittaneet etsinnät, mutta he eivät osanneet sanoa, miksi joku sieppaisi Judyn. Osaatko sinä sanoa, mitä tapahtui? Olet poliisi ja olit siellä –”
”Mitä te teitte ylhäällä?” Judyn isä kysyi kiivaasti ja katsoi vihdoin Nickiä silmiin.

Nick perääntyi hieman ja nosti kätensä ilmaan.

 ”Emme mitään!” Hän puuskahti hämmentyneenä. ”Minä – minä annoin Judylle syntymäpäivälahjan –”
”Sinä houkuttelit hänet pois silminnäkijöiden luota”, Stu Hopps sanoi pontevasti, melkein innokkaasti, ”sinä olet siepannut meidän Judyn, kettu!”
 ”Stu –”, Bonnie yritti tyynnytellä, mutta Nick oli jo ymmärtänyt pointin. Judyn vanhemmat eivät hyväksyneet sitä, että heidän tyttärensä vietti aikaa ketun seurassa.
”Missä Judy on?” Judyn isä kysyi terävästi.
”Minä en tiedä”, Nick vastasi hiljaa ja puristi ovenkarmia, ”jos olisin siepannut hänet, tuskin olisin hakenut apua. Jos olisin siepannut hänet, olisin varmasti toiminut ovelammin kuin nyt.”

Hän pakotti kasvoilleen väkinäisen hymyn.

 ”Mutta ilmeisesti olen muutakin kuin ovela kettu.”

Stu tuhahti ja kääntyi kannoillaan. Kun hän oli kadonnut kulman taakse, Judyn äiti tarttui käpälällään Nickin tassuun.

 ”Olen pahoillani… Stu on… no, peloissaan. Olemme kaikki säikähtäneitä.”

Nick ei ehtinyt sanoa mitään, sillä silloin kanin taakse ilmestyi vieras supikoiranaaras. Sillä oli punainen jakkupuku ja tummat aurinkolasit.

 ”Nicholas Wilde? Teille on lähetys.”

Supikoira ojensi hänelle paksun kirjeen.

 ”Keneltä?” Nick kysyi hämillään. Hän ei ollut tilannut mitään.
”CG-yhtiöltä”, supikoira vastasi ja kääntyi kannoillaan. ”En tarvitse kuittausta, koska olen itse toimitusjohtaja nyt, kun herra Greene on kadonnut. Hyvää päivänjatkoa, herra Wilde.”

Supikoira laski aurinkolasejaan sen verran, että Nick ehti nähdä sen tummat silmät.
« Viimeksi muokattu: 10.01.2017 19:43:23 kirjoittanut Röhkö »
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 771
Voi kauhia, pyydän anteeksi, että kommentoiminen ihan jäänyt! Muistelin, että olisin kommentoinut tätä mutta näköjään en... Tulin siis kiireen vilkkkaan korjaamaan virheeni.

Tässä oli kivoja kohtia, mistä tykkäsin! Tämä taisi kuitenkin nousta ihan äärimmäisen suosikikseni tässä luvussa:
Lainaus
Tosin poliisipäällikön naamasta saattoi harvoin ennustaa mitään (hyvää).
Haha! Siitä naamasta ei varmasti voi ennustaa mitään, ja jos haluaisi yrittää ennustaa, niin ei ainakaan mitään kovin positiivista. Naurahdin jopa ääneen, ja sitä tapahtuu todella todella harvoin. En yleensä naura millekään huumorificeillekään, koska koen ne todella vieraiksi ja yleensä se huumori niissä ei edes naurata. Mutta tämä tokaisu oli kyllä jotain kultaa ja platinaa ja niin!

Tämä oli surku! Kuinka Nick ei nyt pääse osallistumaan mihinkään, koska hän on myös epäilty. Toisaalta hyvin järkevää mutta äh! Tykkään mysteereistä kovin, joten kiva pohtia, onko kaiken takana joku tuttu jo Zootopiasta vai oletko keksinyt jotain. Kumminpäin tahansa, mielenkiintoista eittämättä!

Mikä tämä lähetys oli! Tai siis on! Ja olisiko supikoira kaiken takana, että nousi yhtiössä pääjohtajaksi. Vaivai. Ja miksi! Vaikka varmasti tässä on nyt joku kiristys takana, koska miksi muuten Nick saisi paketin nimenomaan nykyiseltä toimitusjohtajalta? Äääää. Hyppisin täällä ympyrää, jollei se olisi kauhean typerän näköistä, joten sen sijaan vain nöyrästi jään odottelemaan jatkoa. Tämä on tosi kiva ja hitsit että en malta odottaa taas uutta lukua, jonka voin ahmia parempiin suihin!

- Syksy

maigaro

  • ***
  • Viestejä: 375
  • ava by raitakarkki
Täähän on mielenkiintoinen :) Toivottavasti tulee pian jatkoa niin saa tietää mitä Nick sai.

Kaikki hahmot on omia itsejään. Judyn vanhemmat on hyväntahtoisia hössöttäjiä ja herra Big dramaattinen muutamia mainitakseni :) Alkoi naurattamaan se Flashin runon lukeminen :D (elokuvassakin se laiskiaskohtaus on aina yhtä hauska)