Rakkaus (S, romantiikka, one-shot)

[Pähkinäinen]

Rakkaus
Beta: SuklaaKissa.
Kirjoittaja: Lasisydän.
Ikäraja: Sallittu.
Genre: Romantiikka. Ette uskokkaan, miten hämmästynyt olen.
A/N: Ensimmäiset lauseet putkahtivat päähäni eräänä iltana hampaita pestessä, vaikka parhaat katosivatkin kun pääsin koneelle. Nimi taisi tulla siitä, että Happoradion samanniminen kappale soi juuri silloin päässä. Ystäväiseni SuklaaKissa käski julkaista tämän. Yleensä en kauheasti kirjoita tämän tyylistä, mutta silloin tällöin minultakin syntyy tekstejä, joiden syvällisyyttä en jälkeenpäin käsitä. Tämä taas on jotain sellaista, mitä en tunnista omakseni, tavallistakin vieraampaa...
Ensimmäinen julkaisemani originaali, osallistuu Vaihda genresi -haasteeseen, jos tämä kelpuutetaan...

~.^.~

Kai tajuat, että minä luotan sinuun? Etten katso taakseni, koska oletan sinun seuraavan? Etten usko sinun hylkäävän minua ja uskallan siksi olla onnellinen? Että uskon sinun puhuvan totta, kun sanot: ”Minä rakastan sinua.”
Minä olen rehellinen, siksi en pelkää sinun valehtelevan. Minä haluan pitää sinut lähelläni, itselläni, jakaa sinut maailman kanssa vain sen verran, kuin on välttämättä tarpeen. Haluan, että olet minun, koska minä olen jo sinun. Tajuatko?

Kun minä kosketan sinua, tunnen tietäväni, mitä tehdä. Tunnen tekeväni oikein. Kun suutelen sinua, sydämeni laajenee rintani ulkopuolelle, sillä olen onnellinen. Ja katsoessani silmiisi uskon, että olet hyvä; hyvä ihminen, hyvä minun sielulleni.

Joka kerta kun hyvästelen sinut, pelkään sen olevan viimeinen kerta. Kun katson selkääsi kävellessäsi, onneni katoaa vähäksi aikaa kauhun tieltä. Mitä tahansa voi tapahtua. Mikä tahansa voi muuttua. Mutta tähän asti olet aina palannut.

Rakkaani, sinä olet kaikki minulle. Kai sinä nyt vihdoin ja viimein, kaiken tämän jälkeen ymmärrät, miksi seison reunalla juuri nyt?

~.^.~

N. 155 sanaa.

[Haruka]

Kommenttikampanjasta päivää!

Jouduin lukemaan tän ainakin pari kertaa ja koin samaistuvani tähän jo sillä ensimmäisellä kerralla. Juuri tällaisia ajatuksia mullakin on ollut viime viikosta lähtien eräästä ihanasta ihmisestä, vaikka en ollutkaan aiemmin varma omista tunteistani häntä kohtaan.

Tää oli lyhyt ja kaunis teksti, jossa oli ripaus haikeuttakin. Eikä mua ainakaan haitannut, että tää on sun ensimmäinen originaaliteksti. Jatka ihmeessä originaalien kirjoittamista, sillä saat ainakin musta lukijan niille.
Kiitos!

-Haruka

[Pähkinäinen]

Haruka, ihanaa, että pidit. Jotenkin tuntuu aina kauhistuttavalta julkaista omia tekstejä, mutta kommentit auttaa. Ainakin yksi originaali on lähiaikoina minulta tulossa, kunhan idea päässäni selkenee ja saan tekstin kirjoitettua. Itse asiassa siinäkin pitäisi olla ripaus romantiikkaa. Hmm... Kummallista.

[Frederica]

Tämä on todella suloinen ja haikea teksti. Tuo melkein mustasukkainen omistushalu mitä tästä löytyy on minusta ihanan uskottavaa, koska useat uudet parit usein takertuvat lujasti toisiinsa. Tässä on myös niin vilpitön ja rehellinen kaipuu läheisyyteen ja siihen, että oltaisiin tasavertaisesti yhdessä, että on pakko hymyillä lempeästi ja toivoa kaikkea hyvää.

Lopun haikeus tasapainottaa tekstiä. Tulee sellainen "ei paratiisia ilman käärmettä" -olo, sellainen, että maailma ei aina ole oikeudenmukainen paikka. Ilman kaipuuta läheisyyteen, ilman rakkautta, ei olisi syvää surua, eikä pelkoa, eikä vihaa, ja se näkyy tämän lopussa. Ilman rakkautta, ei olisi noin syvää epätoivoa, että oltaisiin tunteiden ja ihan kaiken kanssa reunalla.

Tämä on hyvin kirjoitettu ja hieno teksti.

Kiitos tästä.