Kirjoittaja Aihe: Loveless, Rakastanko vai enkö? K-11  (Luettu 1741 kertaa)

Whitestar

  • ***
  • Viestejä: 78
  • It's too late
Loveless, Rakastanko vai enkö? K-11
« : 12.07.2011 15:04:40 »
Nimi: Rakastanko vai enkö?
Kirjoittaja: Whitestar
Fandom: Loveless
Tyylilaji: Romantica
Ikäraja: 11
Varoitukset: Pedofilia // Beyond lisäsi.
Paritus ja hahmot: Soubi/Ritsuka ja Seimei hahmona
A/N: Tykkään todella kovasti Yun Kougan Lovelessista, joten halusin huvikseni kokeilla, onnistuisinko tekemään siitä ficciä, ja kyllä siitä mielestäni ihan hyvä tuli, kai.  ;)

Rakastanko vai enkö?


Ritsuka makasi sängyllään ja tuijotti kännykkänsä näyttöä. Hän ei tiennyt halusiko sen soivan vai eikö.
Samassa hän tunsi käden olkapäällään, ”Noinko kovasti kaipaat minua?” Soubi kysyi lempeästi. Ritsuka katsoi Soubia ja vilkaisi ikkunaansa, joka oli auki ja verhot lepattivat tuulessa. ”Ikkunani ei ole vieläkään mikään sisäänkäynti.” Ritsuka murahti. Soubi virnisti ja istui lattialle sängyn viereen. ”En vain voi olla erossa sinusta.” Soubi sanoi lempeästi ja Ritsuka nousi istumaan. Hän katseli Soubia hiljaa. Hän katsoi Ritsukaa ja viittasi luokseen. Ritsuka laskeutui lattialle hänen vierelleen, Soubi nappasi Ritsukaa vyötäröltä ja veti syliinsä. ”Mitä sinä teet?” Ritsuka kysyi ja Soubi painoi hänet itseään vasten ja kuiskasi, ”Rakastan sinua, Ritsuka” Ritsuka yritti työntää Soubia kauemmas, ”Ole hiljaa.” Hän kivahti, Soubi suuteli häntä ja kuiskasi uudelleen, ”Rakastan sinua, Ritsuka.”
Ritsuka ei jaksanut rimpuilla vastaan vaan painoi päänsä Soubin rintaa vasten. Hän sulki silmänsä ja hengitti syvään, häntä väsytti, mutta oli iloinen kun Soubi oli hänen luonaan. Soubi silitteli Ritsukan hiuksia ja he istuivat siinä kauan aivan hiljaa. Ritsuka oli nukahtaa Soubin syliin.
Soubi painoi kasvonsa Ritsukan hiuksiin ja Ritsuka avasi silmiään hiukan. Syvällä sisimmässään hän nautti siitä.
Soubi suuteli Ritsukan otsaa ja hän sulki silmänsä uudelleen. ”Rakastan sinua, Ritsuka” Soubi kuiskasi uudelleen, mutta Ritsuka ei jaksanut sanoa siihen mitään, joten hän vain istui hiljaa Soubin sylissä.
Tuskin Ritsuka ehti huomata kun Soubi nosti hänet sängylleen, kaatoi makaamaan ja suuteli tämän kaulaa. ”Soubi mitä sinä teet?” Ritsuka kysyi sydämenlyöntien voimistuessa. Soubi ei vastannut, ei edes välittänyt. Ritsuka tunsi Soubin hengityksen ja sydämenlyönnit kun tämä painautui häntä vasten. Ritsuka huomasi hengityksensä kiihtyvän ja hän oli pienessä paniikissa, muttei uskaltanut liikkua. Soubi suuteli hänen poskeaan, hän sulki silmänsä. Soubi silitti toisella kädellään Ritsukan poskea, hiuksia. Soubin hengitys sai Ritsukan ihon värähtelemään. Hänen sydämensä löi kovaa. Soubi suuteli Ritsukaa suulle, siirsi vartaloa lähemmäs Ritsukan omaa.
Ritsuka puristi silmiään tiukasti kiinni eikä uskaltanut liikkua.
Pikkuhiljaa Ritsuka huomaamattaan alkoi vastata suudelmaan ja se sai Soubin vain innostumaan lisää.
Soubi lopetti hetkeksi ja molemmat huohottivat hengästyneinä. Soubi painoi päänsä Ritsukan olkapäälle ja molempien hengitys alkoi tasaantua.
Soubi kierähti pois Ritsukan päältä, sivuttain, ja veti Ritsukan mukanaan syliinsä. Hän painoi kasvonsa Ritsukan hiuksiin. ”Soubi, minua väsyttää.” Ritsuka kuiskasi hiljaa. Soubi veti Ritsukan peiton heidän päälleen, otti Ritsukaa vyötäröltä, painoi hänet hellästi itseään vasten ja silitti hänen hiuksiaan. ”Nuku vain rakkaani, ei mitään hätää. Minä olen tässä.” Soubi kuiskasi ja Ritsuka sulki silmänsä ja painautui lähemmäs. ”Rakastan sinua, Ritsuka” Soubi kuiskasi ja painoi suudelman Ritsukan otsalle. Ritsuka rentoutui Soubin sylissä, tämän lämmössä ja turvassa ja lopulta nukahti. Ennen nukahtamistaan, hän ei ollut varma sanoiko vai ajatteliko, ”Niin minäkin sinua, Soubi.”

~

Aamulla herätessään Ritsuka oli yksin. Hän oli samalla pettynyt, iloinen ja hämmentynyt. Hän nousi ja alkoi pukea.
Yllättäen hänelle tuli tunne että joku tarkkaili häntä. Hän katseli hätääntyneenä ympärilleen, muttei nähnyt mitään. Hän katsoi ikkunaa, muttei nähnyt mitään epäilyttävää. Hän puki loppuun ja meni ikkunalleen, ulkonakaan ei näkynyt mitään. Ritsuka päätti olla välittämättä tuosta tunteesta, käveli sängylleen ja istui miettimään eilistä. Oliko hän todella sanonut rakastavansa Soubia? Hän mietti järkyttyneenä.
Ritsuka pohti hätäännyksissä edellisiltaa kun tunsi yllättäen jonkun silittävän hiuksiaan. Hän nosti päänsä ja näki Seimein. Ritsuka järkyttyi näystä suunnattomasti. Hän ravisteli päätään ja hieroi silmiään voimakkaasti ja kun hän avasi ne, Seimei oli kadonnut.
Ritsuka nosti jalkansa lähelle kehoaan ja tärisi, hän oli aivan shokissa eikä tajunnut mistään mitään.
Hän palasi todellisuuteen vasta kun Soubi silitti hänen hiuksiaan ja suuteli hänen otsaansa. ”Mikä hätänä?” Soubi kysyi lempeästi. Ritsuka ei hetkeen pystynyt kuin katsomaan Soubia varmistaakseen ettei näkisi taas Seimeitä. Soubi katsoi Ritsukaa huolissaan. ”Suo…Soubi?” Ritsuka kysyi lopulta epävarmana vapisevalla äänellä. Soubi nyökkäsi ja halasi Ritsukaa lempeästi. ”Mitä on tapahtunut?” Hän kysyi uudelleen. Ritsuka sulki silmänsä, painautui Soubia vasten ja kertoi hiljaisella äänellä Soubille.
Soubi kuunteli Ritsukaa hiljaa ja tämän lopetettua puristi tätä itseään vasten. ”Ei hätää, se oli vain harhaa.” Hän sanoi rohkaisevalla äänellä ja Ritsuka painautui tätä vasten luottaen tähän ensimmäistä kertaa.
”Tule ulos kanssani” Soubi vaati Ritsukaa, joka oli jo rauhoittunut. ”Hyvä on mutta hetken päästä.” Ritsuka sanoi ja Soubi nyökkäsi, ”Odotan sinua ulkona.” Hän sanoi ja lähti, ikkunasta, tietenkin.

~

Puoli tuntia myöhemmin Ritsuka ja Soubi kävelivät pientä hiekkatietä. Soubi katsoi Ritsukaa lempeästi ja otti tätä kädestä. Ritsuka punastui hiukan, mutta puristi Soubin kättä. Soubi hymyili ja Ritsuka hymyili takaisin.
Hetken matkaa käveltyään he istahtivat ruohikolle ja katselivat aurinkoa, joka värjäsi kaiken kauniisti kirkkaisiin, luonnollisiin väreihin. ”Kaunista.” Ritsuka sanoi hiljaa. Soubi mietti hetken ja sanoi sitten, ”Niin on, kun sinä olet siinä.” Ritsuka nojasi huomaamattaan Soubiin, joka laittoi kätensä Ritsukan olkapäälle. He istuivat siinä kauan ja Ritsuka totesi itselleen todellakin rakastavansa Soubia.

« Viimeksi muokattu: 22.06.2015 04:46:25 kirjoittanut Beyond »
Taivas itkee meidän näkymätöntä suruamme

Nantte

  • ***
  • Viestejä: 39
Vs: Rakastanko vai enkö? K-13 Loveless
« Vastaus #1 : 16.07.2011 13:17:58 »
Oih, Loveless fikki, ja oih, olen ensimmäinen kommentoija. >:--)

Tosi kiva fikki oli ja niin... Mä en todellakaan osaa kommentoida, anteeksi se.
Ööh, ei ollu kirjotusvirheitä(?) ja muutenkin ihan sujuvaa tekstiä. :---)

Kiitoksia tästä.

<3, Nantte

Whitestar

  • ***
  • Viestejä: 78
  • It's too late
Vs: Rakastanko vai enkö? K-13 Loveless
« Vastaus #2 : 18.07.2011 13:19:25 »
Nantte: Kiitos, on mukavaa kun kommentoit :D Vähän aiheutti paineita tämä ficci että pitääkö kukaan tästä, koska tarina oli vaikean puoleinen keksiä niin, ettei se muistuttaisi liikaa sarjaa.
Taivas itkee meidän näkymätöntä suruamme

Yumemitei

  • super duper yaoi
  • ***
  • Viestejä: 16
  • ユーフォー
    • Tumblr
Vs: Loveless, Rakastanko vai enkö? K-13
« Vastaus #3 : 28.08.2012 16:08:24 »
Loveless- ficci! Vautsi vau, että oli hieno ja söpö!! >\\\<

Minusta ficcisi muistutti juuri sopivasti sitä sarjaa! Ihanaa, että Ritsukakin tajusi lopulta rakastavansa Soubia... :3
Tekstikin oli hyvin kirjoitettu, en itse ainakaan nähnyt kirjoitusvirheitä ja Soubi oli niin ihana!!!~~
Tykkäsin tosi paljon, kiitos! ^^

Anteeksi kommenttini epärakentavuus... *kumartaa

Kiittäen,
Yumemitei
"I bury myself for nothing."
- Sho Asakawa (Plasticzooms)

"We stopped checking for monsters under our bed when we realized they were inside us."
- Joker