Nimi: Mala fortuna familia
Kirjoittanut: Bizarre
Ikäraja: S
Varoitukset: Yritys elvyttää kirjoittamistaitoja
Paritukset: Draco/Harry, Lucius/Narcissa
Vastuunvapaus: Kaikki Rowlingille tunnistettavasti kuuluva on hänen, (XP) loput minun.
Yhteenveto: Narcissan ja Luciuksen tuskaa, kun poika ei naikaan oikeaa henkilöä.
A/N: Omistettu Mayanille, jonka inho HooDeetä kohtaan inspiroi minua lähes yhtä paljon kuin hänen piirtämänsä taideteokset.
Ja tämä sijoittuu sodan jälkeiseen aikaan.
Mala fortuna familia
Varjoja puutarhassa, illan viimeinen valo opastaa yötä. Sisällä kartanossa Lucius lukee haikuja, Narcissa ajattelee tulta, tuijottaa näkemättömin silmin kylmään takkaan. Kumpikin välttelee valokuvia pöydillä, seinillä, kaikkialla.
Lucius naurahtaa kylmästi, heilauttaa hiukset pois kasvoiltaan ja lukee ääneen vaimolleen sen, mistä ilmeillä on puhuttu jo pitkään:
Kun ei muistakaan
nykyistä tai tulevaa
on onnellinen
~*~
He aikovat rakastaa toisiaan jokaisena hetkenä loppuelämänsä ajan, aivan kuin vanhempansa silloin. Mustat kaavut ja hatut, unelmat ainoana koristeenaan, Harry ja Draco suutelevat puun alla. Häät ovat kauniit, Narcissa nyyhkii krokotiilin kyyneleitä, Luciuksen hymy vosi tappaa.
~*~
Lehtiotsikoiden maireat sanat ovat kuin hiekkapaperia lakanoiden tilalla, suolaa täytekakussa. Luciuksen kuuluisa Malfoyden pokka pettää jo päivän Profeetan kohdalla, Narcissa sinnittelee MeNoitiin asti. Itku on turhaa, pian molemmat istuvat keittiön lattialla ja pyytävät kotitonttuja katkaisemaan lehtien tilauksen siihen asti, että kuherruskuukausi on loppu.
He muistelevat niitä armaita aikoja, kun heidän poikansa oli vielä säädyllinen ihminen, menossa naimisiin jonkun sopivan kanssa. Eihän homoudessa mitään vikaa ole, tietenkään, mutta
Mennä nyt naimisiin jonkun ei-lähisukulaisen kanssa!
