Nimi: Kaksi yhdessä
Ikäraja: S
Genret: Angst, triplaraapale
Paritukset: Ei ole
Varoitukset: Hmm, kuolemaa ei mainita, mutta tulee kuitenkin tietyllä tavalla esille. Siitä siis.
Yhteenveto: Vain toinen kaksosista on enää fyysisesti jäljellä, mutta henkisesti he molemmat elävät yhdessä.
A/N: Mietin joskus, etten todennäköisesti kirjoittaisi Fredin kuolemasta ficciä, mutta sorruinpa sitten siihen. Halusin kuitenkin tehdä tästä sellaisen, että molemmat ovat jollain tapaa paikalla. Osallistuu Weasleyn perhepotrettiin (George) ja Vuosi raapalehtien II:n.
Kaksi yhessä
Huoneen toinen puoli oli toisen puolen peilikuva, mutta tarkkasilmäiset huomasivat sitä peittävän synkän varjon; aurinko ei tuntunut enää koskaan yltävän sille puolen ahdasta huonetta ja varjot hukuttivat alleen ennen sitä puolta asuttaneen muistot.
Hiljainen koputus kuului ovelta ja se aukeni raolleen. "George?" Molly sanoi kysyvästi ja astui huoneen puolelle. "Siinähän sinä."
Punahiuksinen poika istui varjoisammalla puolella huonetta ja kohotti katseensa oveen.
"Vain minä äiti", tämä vastasi hiljaisella äänellä. "George on ulkona, hän kai ruokkii kanoja."
Molly tunsi paineen kurkussaan, mutta esti kyyneleiden ilmaantumisen silmiinsä; se oli tapahtunut taas, eikä hän koskaan tulisi tottumaan siihen.
"Ruoka on valmiina... Fred", hän sanoi niin vankalla äänellä kuin pystyi. Hän oli oppinut siihen näiden kuukausien aikana ja tunsi huijaavan itseään. "Tulisitko syömään, ettei se jäähtyisi?"
Poika katsoi ikkunasta hämärtyvään iltaan ilmeettömänä. "Ei, en vielä. Odotan, että George tulee sisälle ja syömme sitten yhdessä, kun hän tulee. Haluan olla seurana."
Molly pusersi hymyn väkisin naamalleen pyöritellen käsiään ja nyökkäsi. "Kuten haluat. Jätän teille vähän ylimääräistä uuniin, että se pysyy lämpimänä."
Poika nyökkäsi katsoen äitiinsä ja sulki silmänsä hetkeksi aikaa; Molly astui askeleen lähemmäs toista, elossa olevaa kaksosta ja kohotti hieman kättään tätä kohti vetäen sen sitten nopeasti pois. Poika taivutti niskojaan, mutta avasi sitten silmänsä ja katsoi häntä jopa hieman yllättyneenä.
"Hei äiti", hän sanoi pirteästi. "Missä Fred on?"
Molly veti syvään henkeä ja nielaisi, se oli tapahtunut nyt nopeammin kuin viimeksi. "Hän on ulkona, George. Ruoka on valmiina, tulisitko syömään?"
Poika nyökkäsi. "Minulla onkin jo kova nälkä. Mitä ruokaa siellä on?"
"Tein lihapataa ja perunoita, tehän pidätte siitä."
"Se on lempiruokaamme. Joko Fred on syönyt?"
"Ei vielä", Molly vastasi ja poika nousi seisomaan hieroen käsiään.
"Hyvä, jääpähän minulle sitten enemmän. Syököön sitten, kun tulee."
Poika asteli ohi äitinsä ja Molly jäi vielä hetkeksi paikoilleen miettien, kumpi pojista olisi paikalla, kun hän menisi takaisin alakertaan.