Okei, ekana mainitsen, että olen oikeasti tosi huono kommentoimaan runoja, mutta tähän on pakko yrittää jonkinlaista kommenttia saada aikaiseksi
Alkuun hiukka mietin tuota otsikkoa
Enkeli nukkui ja sitten sitä, että tässä on Bellatrix ja miten ne sopivat yhteen (itse olen asiasta erittäin hyvä puhumaan, kun oon kirjottanu Bellsistä ficin Oikee enkeli
). Mutta juu, asiaan siis. Tykkäsin tästä ja tää kuulosti jotenki niin teini-ikäseltä Bellalta että. Jotenkii oli hassua lukee loppusoinnullista runoa, kun ite on kirjottanu viime aikoina lähinnä vaan loppusoinnuttomia. Etenkin tuo toinen säkeistö, koska olen aina ollut niin vahvasti siinä uskossa, ettei Bells ole koskaan tahtonut kenenkään toisen edes yrittävän hallita hänen elämäänsä. Jotenkin siihen pystyi niin samaistumaan, koska ainakin tässä asiassa myönnän olevani niin hänen kaltaisensa, ettei paremmasta väliä. En minä ainakaan tahdo, että joku koettaa tehdä minulle tien valmiiksi vaan haluan sen itse tehdä - aivan kuten Bellastakin olen ajatellut. Bellan elämä, Bellan päätökset.
Vaarat uudet kutsuvat,
väärät polut houkuttelevat.
Tämä kohta erityisesti pisti silmään. Tietenkin, nuori kun Bella on, niin kaikki kielletty kiinnostaa. Ja kun ajattelee vaikkapa Bellan luonnetta niin tietysti vaarallinen ja kielletty on sitä, mikä kaikkein eniten houkuttelee. Sittenhän tämä meni ja lankesi. Valitsi väärän polun. Tai sitten oikean, riippuu hieman kenen näkökulmasta katsoo. Eikä sitä koskaan voi tietää, vaikka Bells hiljaa omassa mielessään katuukin valintaansa, vaikkei sitä kenellekään myönnäkään vaan vain avoimesti näyttää ihailunsa pimeän lordia kohtaan.
Ja lopetus sitten. Jotain niin... en edes löydä oikeaa sanaa tähän. Ehkä Bellalle yritettiin järkeä päähän takoa, mutta eihän tyttö tietenkään kuunnellut? Miksi olisi. Hänen elämänsä, hänen päätöksensä. Tuli pimeän lordi, joka mahdollisesti särki ennen ehjän (tai ehjän ja ehjän) perheen. En ole kyllä koskaan uskonut, että Bellan lapsuuden perhe kovin ehjä olisi ollut. Tai siis kun ajattelee, kuinka erilaisia kolmesta sisaruksesta tulikaan, kuinka Meda vain suljettiin ulkopuolelle.
Okei, tähän on kai hyvä lopettaa tämä kommentointi ja siirtyä höpöttelemään omiani jonnekin ihan muualle. Kiitän tästä hienosta, pienestä runosta, joka tosiaan sai ajatukset ja tunteet tietyllä tapaa heräämään
sennamiila
// et ole väärässä, pidin lopetuksestakin erittäin paljon, etenkin tästä kohdasta:
- järjen ääni ei korvaan kuiski. Se antoi koko runolle sellaisena jännän utuisen loppusilauksen tai jotain. En vain osaa löytää nyt oikeaa sanaa sitä kuvaamaan