Auringonlasku, S, Luna

[Jeeetu]

Nimi:: Auringonlasku
Kirjoittaja: Jeeetu
Beta: Swizzy
Ikäraja: : S
Genre: deathfic, drama, angst
Päähenkilö: Luna Lovekiva
Summary: Narksut ovat vieneet Lunan äidin.
Haasteet: neljä tupaa (korpinkynsi)

Luna istui huoneessaan ja tuijotti ikkunasta ulos. Aurinko värjäsi taivaan liilaksi. Se oli ollut Lunan lempihetki päivästä, kun hän oli katsonut auringonlaskua äidin kanssa. Liila oli ollut äidin lempiväri.

Nyt Luna ei voisi enää ikinä tehdä niin, äiti oli poissa. Narksut olivat vieneet äidin. Ne olivat olleet ovelia, sujauttaneet oman lusikkansa äidin soppaan. Kukaan ei ollut tajunnut narksujen juonta, äiti oli ollut liian heikko estämään niitä.

Luna pelkäsi, että narksut veisivät hänetkin, johonkin pimeään paikkaan, josta ei olisi ulospääsyä. Isä jäisi yksin, kuihtuisi pois, jos hän ei olisi varuillaan.

Lunalla oli kuitenkin jotain, joka ehkä hidastaisi narksuja. Lunalla oli koru, onnenamulettinsa. Luna oli saanut sen isältä pari viikkoa sitten. Isä oli sanonut, että niin kauan kuin Lunalla olisi koru, mikään ei tekisi hänelle pahaa, ei edes narksut. Luna uskoi isää. Hän ei koskaan valehdellut.

[Ametrine]

Hei moi ja päivää kommenttikampanjasta!

Tykkään kovasti lukea raapaleita. En ole varma onko tämä sellainen - olisit varmaan maininnut alussa jos on - mutta sanamäärä ei kuitenkaan ole kauhean suuri, ja sen takia valitsin tämän kommentoitavaksi. En siksi että teksi on lyhyt, vaan koska lyhyiden tekstien analysointi onnistuu multa paremmin kuin pitkien. : D

Lunasta kertovat ficit on yleensä tunnelmaltaan samanlaisia kuin Luna itse, rauhallisia ja mietiskeleviä. Tästäkin tekstistä mulle tuli jotenkin leppoisa olo, vaikka se sisälsi huolta ja pelkoa/ahdistusta. Tuo alkukappale muodosti varmaan sen tunnelman, ja se oli myös mun lempipätkä, koska pidän siitä että ficeissä käytetään vertauskuvia ja asioiden rinnastamista toisiinsa. Tuossa yhdistit taivaan värin ja vuorokaudenajan Lunan äitiin. Liila on muuten väri joka sopii Lunalle tosi hyvin!

Lunalla oli kuitenkin jotain, joka ehkä hidastaisi narksuja. Lunalla oli koru, onnenamulettinsa. Luna oli saanut sen isältä pari viikkoa sitten.

Nyt kuulostan varmasti pilkunviilaajapedolta kun sanon, että tökkäsi silmään se kun nämä kolme peräkkäistä lausetta alkoivat samalla sanalla. En tiedä teitkö tämän tarkoituksella, mulle vaan tuli vähän tönkkö fiilis.

Muuten teit Lunan hahmosta tosi suloisen ja kiinnostavan, koska äidin muistelemisen ja narksujen pelkäämisen ohella hän tahtoo tukea isäänsä. Monesti ficeissä ja tosielämässä vaan vaivutaan angstiin ja eletään menneisyydessä, ja siksi on ihanaa lukea Lunasta joka pitää pään pystyssä eikä luovuta.

Tää oli tosi kiva pieni teksti. Kiitos lukukokemuksesta!

[Jeeetu]

Ametrine, awww ihanaa kiitos paljon kommentistasi, se oli pisin, minkä olen ikinä saanut. En ollut kyllä suunnitellut tuota ollenkaan, se tosiaan olisi ollut parempi muuten. Kiitos vielä paljon kommentistasi, olen loppupäivän ihan awwws!

[thefirenationattacked]

Voi kun on surullisen suloinen ficci. En tiedä miksi, mutta päässäni Luna on aina jotenkin yhdistetty liilaan, niin oli todella mukavaa, kun se väri tästä tekstistäsi löytyi. Tätä lukiessani kuvittelin sellaisen laventelin-liilan värinhäivähdyksen jonnekkin taustalle, mikä antoi tekstille vielä rauhallisemman tunnelman. Siis, jotenkin tämä vain oli rauhallinen, ilman liilaakin, vaikka olikin kyse äidin kuolemasta ja suremisesta, se johtuu varmaankin kuvailusta, jota on juuri sopivan vähäisesti. Tätä ei myöskään ole upotettu angstiin ja mustaan ja kyyneliin ja yhyy, vaan on juuri sopiva. Toivoakin oli tuossa lopussa kivasti onnenamuletin muodossa. 

[Jeeetu]

 thefirenationattacked, Ihanaa awwww uusi kommentti saanko kiljua. Minustakin liila sopii Lunalle täydellisesti ja itsekin kuvittelin liilan taustalle tähän ficciin. Kiitos vielä paljon kommentistasi, olen ihan seitsemännessä taivaassa!

[Letizia]

Piti kommentoida tätä jo aikaisemmin mutta jotenkin se jäi. Onneksi löysin tämän kuitenkin uudestaan!

Tämä oli yksinkertaisuudessaan koskettava teksti, ja otsikossakin on mukavaa korutonta symboliikkaa. Ja liila - en tiedä miksi, mutta minunkin on helppo yhdistää liila Lunaan ja Lunan äitiin. Se, että narksut olivat sujauttaneet oman lusikkansa äidin soppaan oli myös mukavan ovelasti sanottu kuvaamaan äidin kuolemaa vähän eriskummallisen lapsen silmin. Tulee sellainen olo ikään kuin Luna tietäisi tarkalleen, mitä narksut ovat ja mitä ne tekevät (ja niinhän hän tietysti tietääkin. :)

Parissa kohden lauseet tuntuivat pikkaisen töksähtelevän kuten Ametrine jo mainitsi, mutta eivät ne sinänsä niin häirinneet. Esim. virkkeessä Nyt Luna ei voisi enää ikinä tehdä niin, äiti oli poissa kuulostaisi minun korviini paremmalta lisätä vaikkapa sana "sillä" pilkun jälkeen, koska silloin äiti oli poissa tuntuisi saavan enemmän painoarvoa lauseen rytmissä.

Hienoa tässä on se, että tekstillä on jotain sanottavaa. Pidin erityisesti lopetuksesta isä ei koskaan valehdellut. Tämä kuvaa minusta erinomaisen hyvin Lunaa ja Xenoa. Luna kasvaa kahdestaan isänsä kanssa, ja hänelle kaikki isän jutut ovat tosia. Aw, tästä tuli aika surullinen olo.

[Jeeetu]

Letizia: Ja vasta nyt minä muistan vastata kommenttiisi. Kiitos paljon, ihana kommentti! Tulin tosi hyvälle mielelle. Olen nyt yrittänyt harjoitella kirjoittamaan lauseista vähemmän töksähteleviä. Kiitos vielä!