Nimi: Kullanväristä kultaa
Ikäraja: 11
Varoitukset: Viittauksia huumeisiin (siitä siis tuo ikäraja)
Genre: Jaa-a, en mä osaa luokitella tätä yhtään mihinkään
Haasteet: Osallistuu Pako luovuuden vankilasta -haasteeseen
A/N: Askartelin kortteja joihin käytin paljon kullanväristä kimalletta ja ajattelin elämää siinä samalla, siitä sitten syntyi inspiraatio tälläiseen. Kuvat on jotain koneen kätköihin kertyneitä kuvia tumblr:sta (joita olen hiukan muokannut).--
Yhdessä me rakennettiin täydellinen paratiisi, muistatko?
Siellä ei ollut sotaa, ei vihaa,
ei vääryyttä, ei terroristeja eikä
sairauksia.
Siellä me oltiin kultaa sisältä.
Kun puhuttiin, kaikki mitä
sanottiin oli kultaa
ja kun rakastettiin,
rakastettiin
oikeasti.
Me
rakastimme.
Rakkaus oli aitoa, huumaavaa,
hullua, kammottavan kaunista,
peittelemätöntä, häpeilemätöntä.
Sekin oli kultaa.
Mutta oliko se edes totta vai vaan liian vahvaa, kullanhuuruista LSD:tä?
Koska miksikun mä herään aamulla
mä näenvieläkin
vääryyttä?
Lapsi itkee nälkäänsä kun vanhemmat käyttää ruokarahat viinaan ja joku tekee itsemurhan koska sen päässä kaikki vihaa sitä eikä kukaan auta koska ketään ei kiinnosta ja kukaan ei välitä.
Mä näen kiusaa ja pilkkaa ja väkivaltaa ja inhoa ja vihaa ja surua ja nälkää ja katastrofeja ja sairauksia ja onnettomuuksia ja sotaa ja pahoja ihmisiä ja ilkeyttä ja epätoivoa ja köyhyyttä ja rumuutta ja epäluuloa ja lahjontaa ja kuolemaa.
Missä on se rakkaus ja hyvyys joka me nähtiin? Eikö kukaan muu näe sitä?
Ja sitten ne vielä uskaltaa väittää meitä tyhmiksi. Miks meidän pitää elää tälläsessa maailmassa kun kaikki yhdessä voitais saada jotain parempaa, siirtyä
hiilestä kultaan, harpata pahasta hyvään ja hyvästä parhaaseen.
Mut onneks me voidaan aina palata paratiisiin, sinä ja minä yhdessä paratiisiin joka on pieniä
kullanvärisiä hileitä pienessä muovipussissa, auringonvalossa kimaltavia ja tuulen mukana lenteleviä.
--