Otsikko: Ymmärrätkö rakkauden?
Kirjoittaja: Natural
Genre: Angst, romance
Paritus: Draco/Blaise
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnisttatte kuuluvan Rowille on myös hänen
Beta: Eip ole
Ikäraja: K-11
Varoiukset: Kuolema, kirosana
A/N: Laitoin varuilta tuon K-13, koska en ollut varma, mutta saa sanoa jos joku muu ikäraja on soveltuvampi. Kirjoitin tämän puolenyön jälkeen ja tuo otsikko ei kai liity tähän tekstiin mitenkään, kai? Virheitä saattaa olla ja niistä saa valittaa. Anteeks kesitys, mut oli pakko kokeilla...
Kommentti on aina tervetullut!
Haaste(et): OTP10, FanFiction10 sanalla 07. Taivas
Ymmärrätkö rakkauden?
Tunnen tuulahduksen vaaleissa hiuksissani. Yön viielys saa kylmät väreet selkääni. Taivaan tähdet loistavat helminauhassa synkkää taivasta vasten. Kaikki se minkä jouduin kestämään oli aivan hirveää.
*
Luulin, etten koskaan selviäisi kuolonsyöjän tehtävistäni ja Pimeyden lordi tappaisi vanhempani. Pelkäsin, mutta en tahtonut toisten tietävän. Kaikki se pimeys ja murhe ympäröivät minua, mutta ei enää.
Olen vapaa ja pimeyden lordia ei enää ole. Mietin kuitenkin, miten olisin selvinnyt siitä ilman sinua. Olit tukenani aina. Saatoin kertoa sinulle murheeni ja sinä kuuntelit.
Myöhemmin syttyi sota ja me taistelimme. Yritin välttää muita, koska pelkäsin kuolemaa. En tiennyt missä olit ja pelkäsin pahinta. En nähnyt sinua.
Sota kesti pitkään ja monet kuolivat. Se kesti pitkään ja oli kuin maan päällistä helvettiä. Kuitenkin sodan loputtua lähdin etsimään sinua. Pian löysin sinut. Nähdessäni sinut järkytyin. Makasit maassa liikkumatta. Päällesi oli tipahtanu ikkunalasi. Päälläsi oli verta ja kasvoillasi syviä haavoja. Kävelin luoksesi ja huomasin, että ole vielä elossa. Kuiskasin nimesi ja vastasit. Katsoin veren tahrimia kasvojasi.
''Draco, vanhempasi etsivät sinua'' sanoit minulle. Tiesin, että olit oikeassa, mutta en halunnut jättää sinua.
''Teidän, Blaise, mutta en tahdo jättää sinua'' suutelin sinua hellästi otsalalle ja sinä hymyilit. Pieni hymy nousi huulilleni. Yritin nostaa sinut jaloillesi, mutta et ottanut jaloillasi tukea, vaan makasit maassa. Pian huomasin, ettet enää hengittänyt. Kyyneleet alkoivat valua poskiani pitkin. Tärisin.
''Blaise...'' En tahtonut uskoa, että menetin sinut. Kuolit käsivarsilleni. Katsoin taivaalle ja huomasin yhden tähden tuikkivan kirkkaamin kuin muut. Se saattoi olla kuvitelmaa, mutta uskoin sinun päässeesi taivaaseen.
Pian huomasin vanhempieni tulevan luokseni. Äitini näytti järkyttyneeltä, kuten isänikin. Äitini asetti kätensä olkapäilleni.
''Draco, tule...'' hän sanoi. Nousin maasta ja lähdin. Jätin ruumiisi taakseni.
*
Muistan sen selvästi. En voi ymmärtää, miksi juuri sinun piti kuolla? Tulen tänne usein muistelemaan sitä kaikkea mitä koin kanssasi. Jatkoin elämää, mutta opin samalla sen, mitä rakastaminen oikeasti on. Se ei ole pelkkää toisen lähellä olemista ja suudelmia. Se on ystävyyttä, toisen välittämistä, luottamista ja toisen tukemista. Nyt ymmärrän sen.
*The end*
// Guadaloupe lisäsi otsikkoon ikärajan, muistathan jatkossa. (: