Teetä, kesämyrskyjä ja söpöileviä poikia, heeei ♥︎
Fluffy10:tä tämän suloisuuden tulin löytäneeksi ja hyvä niin. Tekstit, joissa juodaan teetä, ovat useimmiten ihania tunnelmanmakustelijoita ja niinhän tämäkin oli. Olen tainnut ehkä jonkun muunkin tekstin lukea näistä pojusista, mutta saapa tästäkin irti jotakin, vaikkei olisikaan. Tykkään tästä kontrastista, että mökin ulkopuolella raivoaa hirveä kesämyrsky, mutta pojat ovat turvassa mökin sisällä, jossa on lämmintä ja rauhaisaa. Mutta ehkä kontrasti onkin liian räikeä ja räikeydessään jopa outo? Kun ollaan vaan kaksistaan, siemaillaan teetä ja raapustellaan runojakin. Tässä nyt ehkä eletään jossain proosallisessa paratiisissa, koska asetelma ja fiilis ovat niin kovin romanttisia ja esteettisesti ihastuttavia, mikä etäännyttää tämän eräällä tavalla todellisesta maailmasta. Se voi johtua myös tuosta hyvin runollisesta kielestä, että miljöössä ollaan tavallaan kielen ehdoilla, kaikki ymmärretään sen kautta ja siksi teksti tuntuu etäiseltä. En oikein tiedä, meneekö se liian pitkälle, liian överiksi omaan makuun. Jäin kaipailemaan jotain säröjä, jotka olisivat terästäneet suloisuutta ja jättäneet siihen kirpeän jälkimaun, mutta fluffya voikin maustaa niin eri tavoin, ja hyvä niin.
Ja ehkä jäi samaistumatta Julesiin siinä mielessä, että jos minua inspiroisi, toisen tuijottaminen tuntuisi kauhean epämiellyttävältä
ja sulkeutuisin silloin ehkä jonnekin yksityiseen tilaan, jossa voisin kirjoittaa rauhassa, mutta ehkäpä Onnin läheisyys voitti ja paperille kirjattiin vain ne jutut, jotka oli ehdottomasti pakko sinne saada, koska kyllähän omaa rakastaan pitää päästä halimaan ja hellimään, kun raukkaa ihan paleltaakin! <3
Teen kuvailu! Peukutan. Kaikki hajut ja maut ovat teksteissä aina niin nannaa, koska niitä on usein vaikea sanallistaa, koska kokemus on niin yksilöllinen. Lakritsi ja suomalainen periksiantamattomuus, aww, no, kieltämättä!
Hän rakasti juoda sitä, sen lähes kitkerän tumma maku ja syvänruskea sävy loivat hänen aivoissaan kuvia maailmoista, jotka olivat oudosti pimeitä, kolkosti maalauksellisia.
Tee ja inspiraatio ovat kyllä syystä klisee, koska no, ne sopivat yhteen? Allekirjoitan tämän täysin.
Ja hei joo, harmaanruskea! Mietin tätä tovin, että mitäs tällä meinataan, että miten silmät voivat olla harmaanruskeat ja se oli yllättävä luonnehdinta siinä mielessä, etten muista törmänneeni vastaavaan, mutta tässä meinattiin kaiketi ruskean harmaampaa sävyä. Se nousi kivasti tuolta, jätti Julesista ihan omanlaisen säväyksen.
Pidin tästä söpöisestä, tunnelmallisesta myrskymaalauksesta, kiitos :>