Kirjoittaja Aihe: Lakritsiteetä kesämyrskyssä | S, slash, fluff & hurt/comfort (Onni/Jules), ficlet  (Luettu 2613 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 233
Nimi: Lakritsiteetä kesämyrskyssä
Kirjoittaja: Bluji Ronen
Betat: Räntsäke ja Tulejo, kiitokset molemmille!
Ikäraja: S
Genre: slash, fluff, hurt/comfort
Varoitukset: N/A
Haasteet: Fluffy10 sanalla "lakritsi"
A/N: Mm, edelleenkin jatketaan Fluffy10-haastetta tällä parivaljakolla. Tarjolla lueskeltavaksi löytyy Aurinko ei laske (K-11) ja Villejä lupiineja (S), jos kiinnostaa tietää enemmän Onnista ja Julesista. Lakritsiteetä en ole koskaan juonut, mutta ostin tänään sadan pussin paketin Liptonin Yellow Labelia. Siitä riittänee hetkeksi :)




Jules puhalsi kuumaa höyryä sen hiipiessä ylös hänen muumimukinsa reunaa. Kupissa oleva lakritsitee tuoksui taivaalliselta; siinä oli säväys kirpeää minttua ja terävää anista. Voimakas lakritsi oli kuin tuulahdus suomalaista periksiantamattomuutta, jolla mentäisiin vaikka kiven läpi. Poika lämmitti käsiään mukia vasten, se oli täydellinen vastakohta ulkona raivoavalle loppukesän myrskylle. Suuret, viileähköt pisarat löivät kerta toisensa perään mökin ikkunoihin, ja ulkona pauhaava ukkonen tuntui keskittyvän yksin rakennukseen niin kuin se olisi ollut jonkinlainen myrskymagneetti.

Onni istui paksun sinisen huovan alla sohvan nurkassa ja hytisi kylmästä. Hän oli käynyt hakemassa vettä kaivosta ja oli joutunut yhtäkkisen jäätävän sadekuuron uhriksi. Sitten hän hörppäsi yhtä lailla vähän väliä suuresta mukista, joka oli vielä hetki sitten ollut piripintaan täynnä samaa lakritsiteetä. Hän rakasti juoda sitä, sen lähes kitkerän tumma maku ja syvänruskea sävy loivat hänen aivoissaan kuvia maailmoista, jotka olivat oudosti pimeitä, kolkosti maalauksellisia. Onni tiesi, että myös Jules sai jonkinlaista inspiraatiota supisuomalaisesta makuelämyksestä, sillä tämän käsi viipyili kynän kanssa runoviholla jatkuvasti.

Jules huomasi, että Onni katseli hänen kirjoittamistaan. Tämän ilmeessä oli sanaton kysymys: mitä kirjoitat? Jules empi hetken, laski kynän kädestään ja hymyili haaveellisesti Onnille. Ehkä hymy oli suunnattu pikemminkin silti tämän ohi – jokin ajatus oli selvästi pälkähtänyt hänen mieleensä. Hän poimi lyijykynän takaisin käteensä ja raapusti vielä muutaman rivin hätäisellä käsialalla. Onni ihmetteli, mitä Julesille oikein mahtoi olla mielessään, kunnes tämä kömpi varovaisesti sohvalla Onnin nurkkaan ja kyyristyi tämän viereen viltin alle.

Jules tuntui niin lämpimältä Onnin kylmää ihoa vasten. Onni otti hänet kainaloonsa ja hamuili teemukiaan pöydältä ottaakseen siitä kulauksen. Jules ojentui ottamaan kiinni mukin kahvasta ja auttoi ehkäpä pienen vilustumisen poikasen saanutta Onnia lämmittelemään. Sitten hän silitti tämän olkapäätä, kaulaa, levitti sormenpäillään kipinöitä toisen jäiselle iholle. Onni kääntyi hieman ahtaaksi käyneessä sohvannurkassa paremmin kasvokkain Julesin kanssa ja katsoi tätä silmiin.

Julesin silmät olivat harmaanruskeat, valppaat kuin väsymättömät vahdit ja toiveikkaat kuin tähdenlentosade. Onnin katse oli kaikkea muuta, hänen lavean sinivihreissä silmissään heijastui väsymys, sairauden siemen. Jules halasi rakastaan tiukasti, yritti saada tämän olon tuntumaan paremmalta. Hänen hengityksensä tuoksui sydämellisen läpipistävästi anikselta, Onni alkoi hymyillä Julesin otteessa sen takia. Myrsky sai raivota, sadepisarat saivat luoda oudosti vellovan kuplan heidän maailmansa rajoille, kylmyys sai iskeä jokaisesta raosta sisään. Onni ja Jules olivat kuitenkin lakritsinmustien varjojen alla pahalta piilossa.
« Viimeksi muokattu: 10.06.2017 10:50:20 kirjoittanut Ronen »

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 770
Teetä, kesämyrskyjä ja söpöileviä poikia, heeei ♥︎

Fluffy10:tä tämän suloisuuden tulin löytäneeksi ja hyvä niin. Tekstit, joissa juodaan teetä, ovat useimmiten ihania tunnelmanmakustelijoita ja niinhän tämäkin oli. Olen tainnut ehkä jonkun muunkin tekstin lukea näistä pojusista, mutta saapa tästäkin irti jotakin, vaikkei olisikaan. Tykkään tästä kontrastista, että mökin ulkopuolella raivoaa hirveä kesämyrsky, mutta pojat ovat turvassa mökin sisällä, jossa on lämmintä ja rauhaisaa. Mutta ehkä kontrasti onkin liian räikeä ja räikeydessään jopa outo? Kun ollaan vaan kaksistaan, siemaillaan teetä ja raapustellaan runojakin. Tässä nyt ehkä eletään jossain proosallisessa paratiisissa, koska asetelma ja fiilis ovat niin kovin romanttisia ja esteettisesti ihastuttavia, mikä etäännyttää tämän eräällä tavalla todellisesta maailmasta. Se voi johtua myös tuosta hyvin runollisesta kielestä, että miljöössä ollaan tavallaan kielen ehdoilla, kaikki ymmärretään sen kautta ja siksi teksti tuntuu etäiseltä. En oikein tiedä, meneekö se liian pitkälle, liian överiksi omaan makuun. Jäin kaipailemaan jotain säröjä, jotka olisivat terästäneet suloisuutta ja jättäneet siihen kirpeän jälkimaun, mutta fluffya voikin maustaa niin eri tavoin, ja hyvä niin.

Ja ehkä jäi samaistumatta Julesiin siinä mielessä, että jos minua inspiroisi, toisen tuijottaminen tuntuisi kauhean epämiellyttävältä :D ja sulkeutuisin silloin ehkä jonnekin yksityiseen tilaan, jossa voisin kirjoittaa rauhassa, mutta ehkäpä Onnin läheisyys voitti ja paperille kirjattiin vain ne jutut, jotka oli ehdottomasti pakko sinne saada, koska kyllähän omaa rakastaan pitää päästä halimaan ja hellimään, kun raukkaa ihan paleltaakin! <3

Teen kuvailu! Peukutan. Kaikki hajut ja maut ovat teksteissä aina niin nannaa, koska niitä on usein vaikea sanallistaa, koska kokemus on niin yksilöllinen. Lakritsi ja suomalainen periksiantamattomuus, aww, no, kieltämättä!

Lainaus
Hän rakasti juoda sitä, sen lähes kitkerän tumma maku ja syvänruskea sävy loivat hänen aivoissaan kuvia maailmoista, jotka olivat oudosti pimeitä, kolkosti maalauksellisia.

Tee ja inspiraatio ovat kyllä syystä klisee, koska no, ne sopivat yhteen? Allekirjoitan tämän täysin.

Ja hei joo, harmaanruskea! Mietin tätä tovin, että mitäs tällä meinataan, että miten silmät voivat olla harmaanruskeat ja se oli yllättävä luonnehdinta siinä mielessä, etten muista törmänneeni vastaavaan, mutta tässä meinattiin kaiketi ruskean harmaampaa sävyä. Se nousi kivasti tuolta, jätti Julesista ihan omanlaisen säväyksen.

Pidin tästä söpöisestä, tunnelmallisesta myrskymaalauksesta, kiitos :>   

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 817
  • Not killing people is really hard.
Ostin juuri kirjamessuilta lakritsiteetä, joten kai se on pakko tulla katsomaan, mitä tää pitää sisällään! :D En tiedä, onko lakritsitee oikeasti edes hyvää mutta ainakin se tuoksuu hyvältä ja ehkä tämä teksti paljastaa senkin! (ai, luin vasta tämän kirjoittamisen jälkeen tuon A/N:n, ettet ole lakritsiteetä juonut, mutta ehkäpä se silti selviää tekstistä!) Sitäpaitsi haluan tietää, onko se väite totta, ettet kirjoita pelkkää fluffya vaan ainoastaan angstisävyistä fluffia. Koska en usko, että mun angstisävyisille fluffyille voi pärjätä kukaan!

Oi, tykkäsin tässä tekstissä hurjan paljon siitä, kuinka olit kuvaillut tuota lakritsiteetä erilaisin sanavalinnoin ja ottanut huomioon sen suomalaisuuden, joka tuollaisessa makuelämyksessä on. Osaat kyllä kuvailla asioita eri kanteista todella hyvin, propsit siitä, koska tuntuu että itse ainakin käytän aina hirveän paljon vain samoja adjektiiveja ja sanoja muutenkin!

Päädyin myöskin siihen lopputulokseen, että tässä tosiaankaan ei ollut mitään angstiin viittaavaa, vaikka genreissä olikin tuo h/c. Et kyllä saa vietyä titteliäni angstinkirjoittajana, vaan tämä oli oikein suloinen slashficletti, sopiva välipala tähän kohtaan ja ehkäpä uskaltaudun maistamaan lakritsiteetä tämän ansiosta :D Kiitoksia :3
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Fairy tale

  • ***
  • Viestejä: 2 809
Lakritsiteetä! Minun täytyy nyt tätä lukiessa tyytyä muunlaiseen teehen, mutta muistaakseni olen lakritsiteetäkin juonut.
Ensimmäiset rivit upottavat lukijansa siihen, että nyt on teeaika, sillä ulkona on kylmää ja kauhea keli ja teetä juodessa voi noita käsiäkin lämmittää mukin ympärillä. Ja muumimuki on yksi parhaista hymyntuojista.
Jos Onni on sattunut olemaan t-paitasillaan vedenhakureissulla, hän on taatusti kylmissään. Kesän viileä sade joka kastelee kauttaaltaan, saa kyllä kylmän pyörimään luissa ja ytimissä. Onneksi hänellä on Jules, joka hakeutuu viereen lämmittämään.
Tuo Julesin kirjoitusharrastus on kiva pieni yksityiskohta tässä, josta pidin kovin. Ehkäpä hän parhaillaan talletti tekstiä kesäsateesta ja myskystä, kun sitä oli juuri tarjolla? Tai sitten jotain fluffyisempaa.

Kiitos tästä lukuelämyksestä ja hyvää syksyn jatkoa.  :)