Title: Kielletty hedelmä
Author: minä, eli EVOIRA
Raiting: S
Genre: joku kökkö, romance ?
Pairing: Loren/Zoey
Fandom: Yön talo
Warnings: Spoilaa jonkin verran Yön talo 2'sta !Disclaimer: Kaikki jonka voi P.C. & Kristin Cast'in kädenjäljeksi, on näiden kädenjälkeä ja kaikki loppu onkin sitten omaani. Enkä saa mitään korvauksia, kunhan leikin.
Summary: "Tahdon koskettaa
Ihos kermaa, silkkiä
Alla täydenkuun"Ja tuohan oli suora lainaus kirjasta; Yön talo 2, Petetty.Osallistuu
Hieman tuntemattomampia fandomeita-haasteeseen, sekä
maratoonin aikana kirjoitin
A/N: Äsd. Ensimmäinen ficci tätä fandomia, jota olen koskaan lukenut, saati sitten kirjoittanut. Kirjat luettuani, olin ihan otettu, ja ajattelin, että pitäisi kirjoittaa joskus jotain tästä sarjasta, ja nyt kun siihen tuli oiva tilaisuus, tartuin siihen tietysti heti ^^
Lyhyt on ehkä vähän joo, ja vähän ehä kökkökin, mutta...
Kommenttia tulemaan, niin risuja kuin ruusujakin, ja vaikka ilmottaisitte vain lukeneenne, niin ei haittaa. Kaikki kommentti on enemmän kui tervetullutta. Please enjoy ! ^^
_______________________________________________________________________________
Kielletty hedelmä
Tunsin kuinka tuuli hyväili vartaloani kävellessäni kohti muuria. Puristin Nalaa tiukemmin sylissäni, sillä en ollut vieläkään unohtanut viime tapaamistani täällä kuolleen Elliott-pojan kanssa, tai ainakin olin luullut tämän kuolleen enne kun tämä oli hyökännyt kimppuuni, eikä vaikuttanut yhtään sen enempää kuolleelta kuin minä itsekään. Ellei sitten sitä kamalaa mädäntynyttä hajua lasketa mukaan.
Muistan myös sen, kun hyökkäsin ex-poikaystäväni kimppuun, ja imin tämä verta. Ja kaiken lisäksi uhkasin tätä ja entistä parasta ystäväänikin. Huomasin, että yksi yksinäinen kyynel valui lämpimänä ja suolaisena kasvojani pitkin muistaessani, miltä veri maistui, ja kuinka paljon minun teki mieli imeä poika kuivaksi. Täysin tyhjäksi viimeistä pisaraa myöten. Ja kun olin kerran juonut tästä, olin saanut ohuen, mutta ihmispojan kannalta jo melko vahvan ja sitovan yhteyden välillemme, joka on vaarallinen. Varsinkin vahvempana. Minusta oli tullut pojalle pakkomielle.
Ja samalla säpsähdin, kun tajusin, miten minun teki taas mieli verta. En pysty muistamaan, koska viimeksi himo olisi ollut näin suuri. Siis sen välikohtauksen jälkeen täällä muurilla. Muistan kuinka Neferet oli ensin ihmetellyt, miten tulokas voi kokea niin suurta himoa verta kohtaan, ja sitten ankaraa äänensävyä tavoitellen kertonut minulle, ettei edes kaikilla muutoksesta selvinneillä vampyyreillä ollut niin suurta himoa. Olin hämmentynyt, mutta Neferet vakuutti minulle, että minulla ei olisi hätää, kunhan opiskelisin viidennen vuosiluokan sosiologiaa sen lisäksi, että kävisin oman vuosiluokkani kursseilla. Raskasta se oli, mutta myös kaiken sen arvoista, sillä en toki halunnut saada potkuja koulusta tai mitään muutakaan vastaavaa.
Kuulin rasahduksen takaani ja säpsähdin taas. Käännyin nopeasti ja huomasin, kuinka suloinen ja komea vampyyrirunoilija Loren oli lähempänä kuin kuvittelinkaan. Hän oli vain millin parin päässä minusta. Hän oli niin lähellä, että tunsin hänen lämpimän ja rauhallisen hengityksensä kasvoillani. Aivan kuin se olisi hyväillyt niitä. Tunsin kuinka hengitykseni tahti kiivastui, ja hengitin aina vain nopeammin. Olin vähällä pyörtyä, kun tunsin tämän vievän kätensä niskaani ja sieltä hiuksiini. Hänen sormensa leikittelivän hiuksillani, ja samassa hetkessä hän kuroi umpeen ne pari meitä toisistaan erottavaa milliä, ja painoi minut itseään vasten samalla kun antoi huultensa painautua leikittelevään suudelmaan. Olimme yhtä, enkä voinut muuta kuin huokaista innosta, onnesta ja hyvän olon tunteesta. Olin niin onnellinen.
"Tahdon koskettaa
Ihos kermaa, silkkiä
Alla täydenkuun"Hymyilin miehelle, kun tämä kuiskasi nuo sanat korvaani ja osoitti taivasta ja siellä loistavaa täysikuuta. Tunsin oloni onnellisemmaksi kuin aikoihin, ja olisin voinut huutaa koko maailmalle rakastavani tuota jumalaista olentoa, mutta se olisi ollut väärin. Minulla oli jo poikaystävä, eikä minun ja Lorenin suhteesta voisi tulla mitään, vaikka minulla ei olsikaan poikaystävää. Vaikka olisinkin sinkku, ei se merkitsisi mitään, sillä Loren oli jo aikuinen vampyyri, ja minä vasta tulokas. Se olisi kiusallista ja todennäköisesti kiellettyäkin.
Mutta en antanut sen häiritä tätä hetkeä. Nauttisin tästä, vaikka se olisi viimeinen tekoni ja aikani elossa. Tässä maailmassa. Pitäisin kiinni tästä hetkestä niin kauan kuin se olisi vain mahdollista.
Painauduin takaisin Lorenia vasten ja syvennyin taas täydellisimpään ja ihanimpaan suudelmaan, jonka olin koskaan saanut. Huulemme tanssivat samaa tanssia, kuin ne olisivat olleet yhtä, niinkuin minä ja Loren tällä hetkellä. Hymyilin suudelmaan enkä aikoisi irrottautua ennen kuin olisi ihan pakko.
Kumpikin oli haukannut palan kielletystä hedelmästä. Eikä kumpikaan katunut sitä.
