Nimi: Aniliininpunaisella raiteella
Kirjoittaja: Audrina
Ikäraja: S
flawless lisäsi otsikkoonGenre: drama?, pienoista angstia, one-shot
A/N: Alun perin tekstin oli tarkoitus olla Potter-fic, mutta originaaliksi lopulta päätyi. Kirjaimia toisten perään tuli sanoja, niistä lauseita, lauseista kappaleita, ja kappaleista tämä sekavuus.
Aniliininpunaisella raiteella
Iloa, onnellisuutta, onnea ja lisää iloa junan matkustajien ilmeet viestittävät, kun minun katseeni kierteli vaunussa. Taustalla koneääni kertoi kolmella eri kielellä minne juna menee, missä se oli milloinkin, ja mitä kaikkea junasta löytyi. Liimasin puoliksi otsani ikkunaan, ja tuijotin pikkuhiljaa nopeammin muuttuvaa maisemaa, kun keskusta vieri pois silmieni edestä. Hieroin hiilenharmaata villakangastakkiani. En ollut vieläkään vaivautunut ottamaan takkiani pois, vaikka matkaa oli kilometrejä, kymmeniä kilometrejä, satoja
kilometrejä.
Maiseman vaihtuessa kaupungin virastoista lähiöiden betonihelvetteihin, vaivuin ajatusmaailmaani, jossa junilla oli laventelinsiniset silmät, ja junarata oli
aniliininpunaista. Kun todellisuus katosi edestäni, minä katosin mielikuvitusmaailmaani, ihannemaailmaani, jossa kaikki oli hyvin. Onni oli kuitenkin ruskeaa; väriä, joka ei pue minua – taas epäonni aniliininpunaista: jotain joka minua taas pukee. Onnettomuus syöksyi päälleni – kaikki muuttui dystopiaksi. Todellisuus koetteli mielikuvitusmaailmaani, ja lopulta voitti taistelun, kun huomasin antavani matkalippuani konduktöörille apatiaa viestittäen.
Käteni hikoilivat nahkahanskojen alla, kun tuijotin junan ikkunalasin taakse jäävää metsää, jonka puiden oksat kantoivat miljoonia briljanttihionnalla hiotuilta timanteilta näyttäviä lumihiutaleita. Aurinko oli kadonnut paksun harmaan pilviverhon taakse, että todellisuudessa – että minun mielikuvitusmaailmassani.
Yritin avata muistojeni lipasta, etsiä onnea, mutta minulla oli kädessä väärä avain; kaikki onneni oli päättynyt onnettomaan. Olisin halunnut muistella muistojani, jossa minä vaadin, että minua kositaan aniliininpunaisella sormuksella, ja niin
hän tekikin – kunnes rikoin nykyistä mielikuvitusmaailmaani vastaavan maailmani aivan itse. Minulle jäi muistonsirpaleet, joista mikään ei saanut onnellista loppua. Ja minulle jäi mielikuvitusmaailmani, jossa kuvittelin että olisin tehnyt asiat toisin.
Oli minulla toivomuksia kuitenkin – toivoin että tämä juna pysyisi raiteillaan; vastakohtana sille että minä olin vaunu, joka kulkeutui elämäni raiteilta pois, enkä koskaan pääse takaisin, enkä tavoita määränpäätäni. Olin kuitenkin toiveikas: toivoin että löydän
jonkun, joka nostaa minut raiteille, liittää veturiin, joka kuljettaa minut aniliininpunaista raidetta pitkin määränpäähäni.