Virheitä ei olekaan (K-11, romanssidraama)

[Winga]

Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: K-11 //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia rajoja
Paritus: En haluu kertoo vielä
Tyylilajit: draama, romanssi
Yhteenveto: ”Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että tämä on oikein.”
Vastuuvapaus: En omista, Rowling omistaa ja mä vaan leikin.
Kirjoittajalta: Natty-boylle, joka on ihan paras kun se aina lukee mun tekstei läpi, ku oon epävarma, ja joka tykkää tästä parituksesta
Slash10

Virheitä ei olekaan

”Joskus minusta tuntuu, että tämä on virhe.”

Toinen nauraa ja hymyilee, koskettaa poskea, sormenpäitä, huulia. ”Ei ole, ei koskaan.”

Olkiaan kohauttaen hän tuijottaa toista silmiin ja miettii, milloin eksyi reitiltä, jota hänet oli asetettu kulkemaan, milloin alkoi vahingossa harhailla sivuteillä ja miettiä pimeitä koloja, joissa huulet voi runnoa toisen omia vasten ja omistaa olla omistettu. Eilen? Kuukausi sitten? Vuotta aiemmin?

”Sinä tiedät, yhtä hyvin kuin minäkin, että tämä on oikein. Tämä on sitä, mitä sinä haluat. Mitä minä haluan.”

Hymy korventaa hänen sisuksiaan ja äänessä kaikuva metalli seisauttaa hänen verensä. Taas, hän miettii ja odottaa vielä hetken, toisenkin, ja viimein toinen suutelee ja hukuttaa hänet himoon. Ei se rakkautta ole, siitä hän on varma, vaikka toivoikin ensin niin, mutta ei enää.

Jossain vaiheessa suudelmat loppuvat ja kädet alkavat harhailla eikä kumpikaan tiedä enää missä alkaa ja missä toinen loppuu. On ikuisuus ja silti vain tämä hetki, jona heitä ei kaivata muualla, vaan heidän annetaan olla mitä he haluavat.

Lopulta he henkäisevät yhdessä ja erikseen, nimet huulillaan (ei toisen vaan jonkun muun) ja irrottavat toisistaan, hymyilevät, vaikkeivät mielissään, ja suutelevat vielä kerran, ahnaasti.

”Koska?”

”Huomenna kai. En minä tiedä, päätä sinä joskus.”

”Viikonloppuna, muut ovat poissa silloin.”

”Ah, James, joskus mietin -”

He eivät koskaan sano sitä ääneen, varsin harvoin erehdyksessä melkein, mutta saavat aina itsensä kiinni ennen kuin sanovat sitä.

”Minä tiedän kyllä.”

Silti he tietävät lopun lähestyvän, toinen valmistuu ja menee naimisiin sen Mustan kanssa (ja hän on niin katkera, vaikka tietää, ettei pitäisi) ja hänenkin pitää miettiä todellista tulevaisuuttaan Evansin kanssa (ja vaikkei hän tiedä, toinenkin on katkera).

Eivätkä he myöhemmin, koskaan, sen verran he tietävät jo nyt.

[Kaarne]

Dodiin, joku iloinen pallero linkitti tämän Kommenttikampanjaan ja koska en ole lukenut ficcejäsi kovin paljon, ajattelin viimeinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kokeilla yhtä. Se kannatti - tämä oli juuri sopivan mittainen, mukavasti kuvailtu ja erittäin toimiva. Parituskin vaikutti loppujen lopuksi aika selvältä, ellen sitten tulkinnut väärin.

Tykkään mysteeriparituksista ja traagisista, avoimista lopuista. Tässä oli mukana molempia. Kielikin oli sujuvaa ja jotkin kohdat upeita, erityisesti tykkäsin tuosta lopettamattomasta lauseesta ja vastauksesta siihen. (Vaikka se onkin käytetty tehokeino, mutta hälläväliä!)

Tykkäsin myös siitä, että tämä oli kelmificcien kategoriassa kivalla tavalla harvinaisempi, ei fluffya tai keppostelua tai suoranaisesti nuoruuden kapinaa jne, vaan mukavalla tavalla tummasävyisempi muttei kuitenkaan suoranaisen angstinen. Lisäksi propseja parituksesta, nämä kaksi ovat harvoin keskenään kun taas ne kaksi muuta mahdollista komboa tuntuvat olevan hyvin yleisiä.

Summa summarum, minusta fic oli kerrassaan toimiva ja hyvä kokonaisuus. (Mutta koska tämä kommentti menee siihen kommenttivuoteen, sanon lisäksi, että täytyy jatkossa lukea lisää ficcejä sinulta ja yrittää kommentoida niitäkin. Ainakin se inspishaasteen fic joka oli minun pakettini pohjalta kirjoitettu oli aika ovela ja upea, muistuta että kommentoin jos itse taas unohdan. Hajamielisyys kun taitaa olla helmasyntini.)

Eipä tässä kai muuta. Napsun nopsun, tässäpä tämä kai sitten oli. Kiitoksia lukukokemuksesta ja tervetuloa uudelleen eikumitähäh.