A/N:Toinen luku on täällä, ikävä kyllä ei ollut tullut kommentteja.
2. Ennen ensimmäistä ottelua
Istuin sänkyni laidalla, kädessäni opus "Huispaus kautta aikojen", josta luin vähän lentovinkkejä vaikka osasin sen lähes sanasta sanaan ulkoa. Oli ilta, tai pikemminkin yö. En saanut nukuttua, koska pohdin tulevaa huispausottelua, joka olisi kauden ensimmäinen. Peli olisi Impoon Ampiaisia vastaan, joka on liigan huippujoukkueita. Minun teki tosissaan mieli teeskennellä kuumesairasta ja jättää tulematta peliin. Se oli niitä syitä, miksei minusta ollut Tylypahkassa sukuni tavoin Rohkelikoksi. En kuitenkaan voinut, tiesin senkin vaikka niin vähäjärkinen saatoin ollakin. Mietin eilisiä harjoituksia, ja yhteistä iltaa Tobiaksen kanssa niillä. Kuumat lähteeni kertoivat myös, että Jefferyllä ja Jennyllä, sekä Jackilla ja Rosella oli myös ollut hauskaa. Se huoletti hitusen minua. Mitä tästä tulisi kun kaikki Jimmyä lukuunottamatta seurustelivat omien
joukkuetovereidensa kanssa? Minun, tai meidän tarkoituksena oli voittaa huispausmestaruus. Epäilin tulisiko siitä mitään, jos kaikki menisi näin. Jennyllä ei ollut saksassa koskaan ketään, mutta silti hän oli ajautunut yhteen Jefferyn kanssa. Hänestä oli tullut hyvä ystäväni, pelkäsin että hän seurusteli "vain koska muutkin." Nousin vaaleankeltaiselta sänkyltäni ja kävelin uupuneena kartanoni keittiöön. Kartano oli poikkeus muusta asunnosta - se oli sisustettu mustanpuhuvaksi. Minä muodostin poikkeuksen normaaleista velhoista/noidista siinä, että minun kartanossani oli joitakin jästivalmisteita, esimerkiksi jääkaappi, (en tykkää loihdituista ruuista) mattoja ja puhelin. Nytkin uhrasin hitusen aikaa paahtoleivän
lämmittämiselle, sillä se ei olisi loitsittuna maistinut samalta. Herkulliselta. Kermakaljan tekoon minun kärsivällisyyteni ei kuitenkaan riittänyt, joten join aina itsetekemääni tuoretta omenamehua. Ruoka oli oikein makoisaa, ja sitten suuntasin olohuoneeseeni. Siellä oli tuhansia vihkoja, sillä harrastin piirtämistä ja kirjoittamista. Nytkin jäin piirtelemään joksikin aikaa, mutta sitten menin pihalle.
***
Ilmiinnyin vähän matkan päähän Tobiaksen kirkkaanoranssiin sisustetusta asunnosta, johon olin sopinut joukkueen kanssa taktiikkapalaverin. Myös joukkueemme manageri olisi paikalla, ja minua hermostutti hänen tapaamisensa. Tapaamiseen oli kuitenkin reilu kaksi tuntia aikaa, joten kiertelin vähän ympääriini ihastellen kauniita jästiasuntoja. Kun olin kierrellyt jonkin aikaa, koputin reippaasti Tobiaksen puuoveen, ja hän riensi avaamaan.
"Hei Rachel, mitä sinä täällä näin aikaisin?" hän sanoi sillä ihanalla, unenpöpperöisellä äänensävyllään.
"Ai a-anteeksi, ei ollut vain mitään tekemist-t-ä-ää. J-j-joten p-päätin tulla t-tänne jo val-valmiiksi." sopersin ujosti.
"Kyllä sinä tänne saat tulla koska vain, ihana huispaajani." Tobias sanoi todella jalat alta vievästi.
Sitten me menimme sisälle hänen kartanoonsa, jossa oli kamalasti sukukalleuksia; heidän suvussaan oli lahjakkaita huispaajia vaikka muille jakaa. Menimme keittiöön, ja hän tarjosi minulle käsintehtyjä lettuja. Ne olivat herkullisia, vaikkei minulla ollutkaan erityisen nälkä. Sitten me laitoimme pöydän valmiiksi taktiikkapalaveria varten ja jäimme odottamaan muita.
***
Samaan aikaan toisaalla:
Jenny ilmiintyi Jefferyn pikkuiseen asuntoon johtajavalle sivukujalle; heidän olisi määrä hitusen hengailla yhdessä ja mennä sitten Kadlein Kanuunoiden ja Impoon Ampiaisten ottelua edeltävälle taktiikkapalaverille. Jennyn mielestä moiset palaverit olivat jonninjoutavia; hän oli korviaan myöten ihastunut Jefferyyn ja mikä parasta, oli Jeffery ihastunut myös häneen! Hän meni metallisesta ovesta sisälle ja huhuili Jefferyä. Tumma huispaaja ilmestyikin samantien eteiseen, ja otti ulkovaatteet tytön yltä. He menivät sisälle, läpi tummanpunaiseen sisustetun eteisen vaaleansiniseen olohuoneeseen. Siellä he hitusen kuhertelvat sohvalla, kunnes kello oli maltaita ja Jeffery kimppailmiintyi kanssani sivukadulle, joka
johti Tobiaksen kartanoon.
***
Tai toisaalla:
Jack ilmiintyi pieneen, kosteaan luolaan. Siellä he saisivat Rosen kanssa olla ihan rauhassa, poissa hänen äitinsä ulottuvisti. Jackin äiti ei arvostanut jästisyntyisiä, vaikkei Jack tiennyt mitä vikaa niissä oli. Ei ainakaan tässä tapauksessa.
"Hankin meille hitusen ruokaa" Jack kertoi ja antoi pusun Roselle kuin tarkoittaen; ihanaa olla täällä kanssasi.
"Kamala se äitisi, minun äitini on vain onnellinen kun minulla on.. joku poika!" Rose virkkoi, ja vastasi pusuun.
"Häh? Olenko sinulle.. joku poika?" Jack sanoi mukamas vihaisena.
"Et. Mutta äitini haluaa sukumme vain lisääntyvän, ja lisääntyvän." vastasin ja käperryin pojan kainaloon. Voileivät unohtuivat maahan lojumaan; keskityimme vain toisiimme! Lopulta Jack virkkoi pettyneenä, että pitäisi ilmiintyä Tobiaksen kotiin, typerään taktiikkapalaveriin. He kimppailmiintyivät, koska Rose ei osannut vielä kunnolla. Pariskunta koputti Tobiaksen puiseen oveen, ja Rachel riensi avaamaan. Mokomakin kapteeni, pilasi heidän yhteisen lemmenhetkensä luolassa.
***
Managerin mielessä:
Kävelin, kävelin ja kävelin. Ilmiintyminen ei onnistunut, koska olin vihainen. vihainen? Mistä syystä, sitä en tiennyt itsekään. Ylläni minulla oli farkut, ja tavallinen jästitakki; pidin jästeistä ja heidän vaatetuksistaan. Tylypahkassa jästitieto oli yksi lempiaineistani. Saavuin kuitenkin lopulta, tosin hitusen myöhässä kartanolle. Astelin sisälle käyttämällä Alohomoraa, kuka välitti jostain käytöstavoista. Tervehdin kaikkia, ja katselin hitusen ympärilleni.
A/N 2: Kommentit olisivat tosi mukavia, kolmas luku tulee niin pian kun pystyn kirjottamaan.