Nimi: Kuin kissa pistoksissa
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: -
Ikäraja: S
Henkilöt: Pansy pääosassa, Millicentin kissa Viikuna ja luihuisia
Tyyli: draama, paritukseton, jotain huvittavan tapaista
Yhteenveto: Millicent lähtee viikonlopusi mumminsa hautajaisiin ja Pansy jätetään kissanvahdiksi - kaksikko ei tule ollenkaan toimeen keskenään.
Osallistuu: Kolmen sanan tragedia (kaulapanta, takkuinen, nuolaista), FF-100 Luihuisen tytöt sanalla 070. Myrsky
A/N Idea on lähtöisin Picsiltä, hän haastoi minut joskus viime kevään/talven aikana kirjoittamaan tästä aiheesta:
"Kirjassakin Hermione taisi epäillä, että Millicentillä olisi kissa. No niin, minä siis haluaisin ficin, jossa Millicentillä tosiaan olisi kissa, ja että siinä jossain kohtaa mainittaisiin, mitä mieltä Pansy on siitä. Vihaako sitä vai silittelee salaa tai whatever. Ficin ei tarvitse keskittyä siihen mitenkään, kunhan se jossain ficissä vaan esiintyisi."
Tällaista sitten syntyi! Alunpern tästä piti tulla jatkoficci, mutta huumorinlahjani rajoittuivatkin vain yhteen osaan.
Kuin kissa pistoksissa
”No niin, Viikuna, mamma menee nyt! Ole kiltisti, Pansy pitää sinusta huolen, kun mamma on poissa. Minä tulen aivan pian takaisin, ei mitään syytä huoleen!”
Millicent suukotti ja halasi kissaansa useaan otteeseen ja leperteli sille lapsellisella äänensävyllä. Pansy katsoi inhoten eläimen ylenpalttista kiehnäystä ja tunsi kylmien väreiden juoksevan niskassaan. Miksi hän olikaan suostunut tähän?
”Milli...”, hän aloitti varovaisesti irvistäen ystävänsä selälle. ”Oletko nyt aivan varma, että voit jättää tuon tänne kokonaiseksi viikonlopuksi?” Sarkasmin pitäminen poissa äänensävystä oli yllättävän vaikeaa. Millicentin kissa, Viikuna, tuijotti häntä pistävillä silmillään ja heilutti häntäänsä Pansysta varsin pahaenteisen näköisesti. Millicent oli lähdössä käymään kotona isotädin hautajaisissa eikä hän halunnut, että ”Viikuna rasittuu matkasta liikaa”. Siispä kissa jäisi Tylypahkaan, ja Pansy oli valittu huipputärkeään tehtävään.
Tästä viikonlopusta tulee pitkä, hän huokaisi mielessään, kun Milli katsoi häntä silmät pyöreinä ja alkoi taas uudelleen selittää tekojensa seurauksia varmistaen samalla, että toisti varmasti kymmenettä kertaa kissan pienimmätkin hoito-ohjeet. Ihan kuin se antaisi minun edes koskea itseensä, Pansy ajatteli kitkeränä ja värähti, kun Milli laski kissansa varovaisesti omalle sängylleen. Viikuna tuijotti emäntäänsä ja siirtyi sitten tarkkailemaan Pansya.
”Muista nyt sitten, että tässä on Viikunan kaulapanta ja harja ja tyyny ja viltti ja pyyhe ja kaikki tarpeellinen”, Millicent ohjeisti Pansya kädet hyvin tätimäisen näköisesti lanteilla. Tyttö nyökkäsi myös Pansyn yöpöydälle sijoitettua kirjasta.
”Kirjoitin tuohon kaiken tarpeellisen”, hän sanoi ja aikoi ilmeisesti toistaa ohjeet myös vielä kertaalleen suullisesti, mutta Pansy keskeytti ystävänsä käden heilautuksella.
”Joo, joo”, hän tuhahti ja heittäytyi sängylleen Millicentin kääntyessä lähtemään makuusalista. ”Kyllä minä pärjään.”
Kissastasi tosin en ole niin varma, luihuinen lisäsi mielessään ja vilkaisi kissaa pirullisesti. Viikuna heilutteli häntäänsä laiskasti puolelta toiselle ja tuijotti Pansya silmät kiiluen. Ovi naksahti kiinni Millicentin perässä, ja samassa Pansyn sängylle laskeutui ylimääräinen paino.
Tyttö kääntyi kyljelleen ja kavahti samassa poispäin. Viikuna oli ponkaissut Millicentin sängyltä ilmeisesti parilla loikalla Pansyn luo ja makasi nyt hänen tyynynsä päällä nuollen tassuaan.
”Hus”, Pansy sanoi inhoten ja huitaisi kädellään kissaan päin. ”Mene pois.”
Kissa ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaan jatkoi rauhallisesti itsensä pesemistä. Pansy nousi istumaan ja hätisti sitä uudelleen. Ei vieläkään mitään reaktiota.
No mennään sitten pahalla, hän totesi siristäen samalla silmiään toivottavasti vaarallisen näköisesti. Hän kurkotti kättään ja tarttui tyynyynsä vetäisten sen nopeasti itselleen ja pudottaen samalla Viikunan lattialle. Kuuloi sähinää, kevyt tump ja lisää sähinää. Pansy katsoi tyytyväisenä, kuinka kissa singahti emäntänsä sängyn alle ja mulkoili häntä sen varjosta.
”Minun sänkyyn ei kosketa”, Pansy sanoi tyytyväisenä ja asettui makaamaan sängylleen poimien samalla käteensä Millicentin kirjoittaman ohjevihkosen. Avaten sen ensimmäisen sivun hänen kasvoillaan oli jo valmiiksi huvittunut virne.
”Harjaa Viikuna mielellään kahdesti päivässä, jotta sen turkki ei mene takkuiseksi”, Pansy luki ääneen ja vilkaisi kulmat kohollaan tarvikkeiden joukosta pistävää harjaa. ”Vain kuolleen ruumiini ylitse”, hän naurahti kuvitellen mielessään veriset käsivarret ja revityt hiustukot. Edes Millicent ei aina säästynyt raapaisujäljiltä, jos kissa oli ryöminyt jossain ei niin puhtaassa paikassa ja sotkenut turkkinsa lahjakkaaksi karvakasaksi. Toisaalta, Millicentillä kyllä olisi työtä sunnuntaina...
”Älä anna Viikunan syödä yhtään perhosta, koska sen karvapallo ei tule sen jälkeen kunnolla ulos.” Pansy pudisti päätään. Mistä kissanrotiskon oli tarkoitus löytää perhonen keskellä talvea? Vihkonen jatkui samaan malliin vielä useita sivuja ja takasi Pansyn vatsalihaksille kunnollisen kuntoutuksen. Hänen erityisiksi suosikeikseen nousivat hämähäkinpyydystysmahdollisuuksien järjestäminen sekä Millicentin vaatekappaleiden käyttö kissan mahdollista emännän ikävöintiä vastaan.
* * *
Pansysta tuntui, että hän oli juuri vaipunut syvään uneen, kun maukuminen alkoi. Hän voihkaisi, painoi päänsä tiukemmin tyynyä vasten ja veti peiton päänsä yli koettaen siten nukahtaa uudestaan.
Mourunta vain voimistui.
”Kita umpeen”, hän urahti ja tavoitteli yöpöydällään lepäävää sauvaansa. Nopea vaimennous Millicentin sängyn suuntaan saavutti suloisen hiljaisuuden, ja Pansy huokaisi tyytyväisenä, asetti sauvansa taas syrjään ja asettui parempaan asentoon.
Hän ei ehtinyt kuitenkaan maata kauaa aloillaan. Huoneen täytti raapiva ääni, kun Viikuna veti kynsiään pitkin kivilattiaa.
”Merlin”, Pansy kirosi ja viskasi tyynynsä raivokkaasti kissaa kohti. Katti sähähti loikaten pois tieltä, kun tyyny läsähti sängyn laitaan.
”Pansy, tee jotain”, kuului Daphnen uninen ääni, ja Pansy näytti peittomöykylle lapsellisesti kieltään. Ihan kuin hän ei jo valmiiksi taistellut unirauhansa puolesta...
Hän nousi istumaan ja hieroi väsyneenä silmiään selvittääkseen unista päätään. Viikuna ei yleensä mekkaloinut yöaikaan, ja jos mekkaloikin, oli Millicent aina valmiina hiljentämään sen. Pansy räpytteli muutaman kerran silmiään ja yritti muistaa, mitä Milli teki, kun Viikuna ei halunnut noudattaa normaalia päivärytmiä. Sivusilmällään hän näki kissan keikkuvan Millicentin sängyn verhoissa ja huokaisi.
Millicentillä oli tapana rutistaa katti kainaloonsa, vetää peitto heidän molempien päälle ja koisata rauhassa aamuun asti.
”Daphne?” Pansy kuiskasi epätoivoisena toivoen, että tyttö olisi vielä hereillä. ”Nukutko sinä?”
”Mm”, kuului vaimea vastaus, kun Daphne vaihtoi kylkeään.
”Otatko Viikunan viereesi nukkumaan?”
”No en todellakaan”, kuului tympääntynyt vastaus.
”Mutta se ei rauhoitu muuten!” Pansy vilkuili nyt vuoron perään sänkyn tukiparruja teroittavaa kissaa ja ystävänsä unista hahmoa.
”No ota sinä se sänkyysi.” Daphnella ei ollut selvästikään yhtään käsitystä siitä, mistä hän puhui.
”No en minä voi! Tuo katti vihaa minua!”
”No ei se minustakaan tykkää.”
”Sinun kätesi sentään eivät ole täynnä raapimisjälkiä”, Pansy mutisi hieroen käsivarsiaan. Viikuna oli päättänyt saada iltaruokansa keinolla millä hyvänsä, ja hän oli ollut vain hieman myöhässä! Eihän kissa voinut tietää, saiko se ruokaa seitsemän vai kahdeksan aikaan...
Hän iskosti katseensa kissaan ja nousi varovaisesti ylös. Monen vuoden kokemus oli opettanut, että kissanpirulainen osasi liikkua salamaakin nopeammin ja että sen kynnet olivat todella terävät... Mitä Milli näkee tuossa elukassa, hän pohti tuhannetta kertaa.
Viikuna oli pysähtynyt sängyn päälle nuolemaan tassujaan. Sen silmät tuijottivat Pansyn liikehdintää, ja keltaiset iirikset loistivat ikuisesti palavien ovisoihtujen loimussa. Häntä heilui Pansyn mielestä jotenkin uhkaavan näköisesti, ja tyttö pysähtyi varuillaan hyvän matkan päähän.
”Kiltti Viikuna", hän sanoi matalasti ja koetti hymyillä. Kissa suoristi selkänsä ja jähmettyi tuijottamaan. ”Kiltti kisu, mitä jos nyt olisit rauhassa ja menisit nukkumaan, aivan niin...”
Pansy irvisti sisäänpäin kuullessaan omat sanansa. Hän vihasi lepertelyä, oli jo aivan riittävän paha kuunnella Millicentin tekevän sitä harva se minuutti. Nyt oli kuitenkin otettava kovat keinot esiin. Hän ojensi kätensä hitaasti Viikunan tarvikelaukun suuntaan ja nappasi sieltä pussillisen kissanameja. ”Näitä käytetään sitten vain silloin, kun Viikuna ei millään suostu tekemään jotain”, hän kuuli Millin äänen päässään ja hymyili. Nyt oli ääritilanne, nukkuminen oli tärkeää. Hän nappasi pari makupalaa nyrkkiinsä ja heilutti sitä sitten varovaisesti kissan suuntaan.
Viikuna nosti kuonoaan ja nuuhki. Pansy astui kiireesti taaksepäin, hän ei halunnut kissan hyppäävän käteensä kiinni. ”Tule tänne, saat herkkua”, hän houkutteli ja liikahti kohti tämän koria. Hän oli varma, ettei Viikuna ottaisi hänen kädestään yhtäkään namupalaa, joten hän asetti ne korissa olevan tyynyn päälle ja astui taaksepäin. Mahdollisimman viattomasti hän kurottautui nostamaan sauvansa yöpöydältään.
Viikuna tuijotteli makupaloja hetken korvat höröllään, katsahti sitten nopeasti Pansya ja pongahti tyynyn päälle ilmeisesti todettuaan, ettei tilanteessa ollut mitään vaaran uhkaa. Kun sen tassut olivat kietoutuneet namujen ympärille, Pansy heilautti nopeasti sauvaansa ja lausui häkkiloitsun. Kissa ei ehtinyt kuin kohottaa päätään ennen kuin uutta häkkikoria ympäröi hiljaisuusloitsu.
Pansy laski sauvansa tyytyväisenä yöpöydälleen ja katsoi, kuinka Viikuna kynsi ja raapi häkkiä ja selvästi maukui kovaäänisesti. Sen kiiluvat silmät tuijottivat Pansya ilkeästi.
”Oletpas vihdoinkin rauhassa”, tyttö hyrisi tyytyväisenä asettuessaan taas peittonsa alle.
* * *
Kun Millicent sunnuntaina palasi, Pansy oli valmistautunut. Hän oli lukinnut kissan suurimmaksi osaksi viikonloppua häkkiin, mutta oli suurentanut sitä niin, että kissalla oli tarpeeksi tilaa liikkua ja tehdä tarpeitaan. Häkin hän oli leijuttanut Millicentin sängyn päälle niin, ettei siitä olisi heille muille haittaa. Kissan ruokkimisen hän oli hoitanut siten, että oli kaatanut nappuloita varovaisesti häkin läpi sisään sujauttamansa lautasen päälle. Yllättävään pahoinpitelyyn hän oli varautunut lohikäärmehansikkain, ja kissa oli pysynyt turvallisen välimatkan päässä haistettuaan pistävän lannoitteen, jota professori Verso suosi oppilaidensa käytössä tunneillaan.
Muut tytöt olivat paheksuneet hänen tapojaan, mutteivät olleet puuttuneet tilanteeseen enempää Pansyn ehdotettua, että he voisivat ottaa kissan hoitamisen vastuulleen. Sunnuntaiaamuna he olivat kaikki yhdessä sopineet, ettei Millicentille kerrottaisi ja että heidän kaikkien tulisi olla turvallisesti makuusalin ulkopuolella, kun kissa päästettäisiin ulos häkistä. Pansy oli tökännyt sauvankärkensä ovenraosta sisään eikä ollut jäänyt tarkkailemaan, mitä Viikuna teki, kun hän hävitti häkin tämän ympäriltä. Kukaan heistä ei ollut uskaltautunut sisään makuusaliin koko päivänä sen pelossa, että kissa päättäisi kostaa heille kohtalonsa.
Kun Millicent saapui, Pansy istui oleskeluhuoneessa takan ääressä pelaamassa velhoshakkia Daphnen kanssa. Millicent ei pysähtynyt edes tervehtimään, vaan ryntäsi saman tein kissansa luo. Pansy ja Daphne jähmettyivät paikoilleen kuuntelemaan. Kauempaa kuului iloisia kiljahduksia, ja he kumpikin huokaisivat helpotuksesta.
Myöhemmin Millicent tuli kiittämään Pansya hyvästä työstä. "Nyt uskallan jättää Viikunan tänne toistekin", tyttö huokaisi helpottuneena. Pansy hymyili väkinäisesti. Seuraavat yöt hän nukkui taikasauva kädessään, ihan vain kaiken varalta.
