Nimi: Etsijöiden rakkautta
Kirjoittaja; Mega
Oikolukija: Ei ole!
Aihe: Harry Potter
Tyylilaji: Romance, lievä fluffy
Ikäraja: K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Paritus: Cho Chang/Viktor Krum
Disclaimer: Hahmot omistaa J.K.R, minä leikin niillä saamatta mitään todellista hyötyä.
Summary: Kahden etsijän, Cho Changin ja Viktor Krumin, kohtaaminen. Kirjoitettu Choon näkökulmasta.
A/N: Kommentteja otan mielelläni vastaan.
Cedric oli kuollut, ja minä Cho, olin tässä tilanteessa: Kesäloma aluillaan, ja minulla tapaaminen Viktor Krumin kanssa!
En tiennyt mitä ajatella, jotenkin tunteeni olivat sekaisin, olin kai järkyttynyt vieläkin Cedricin kuolemasta. Isäni sanoi, että pitäisi antaa elämän jatkua ja unohtaa tuo poikkeuksellisen komea tapaus nimeltään Cedric Diggory. No, olin siis järjestänyt itselleni treffit Viktor Krumin kanssa, joka oli myös viime lukuvuonna otellut kolmivelhoturnajaisissa ja käynyt Durmstrangin viimeisen luokan loppuun. Olimme käyneet kirjeenvaihtoa, ihan vain kavereina jo pitemmän aikaa. Kuitenkin rakkaus sarasti ja olin kutsunut Viktorin viettämään viikonloppua kanssani, meille. Tiesin, että hän oli pussaillut Hermione Grangerin kanssa, ja kutsunut tämän kotiinsa viettämään kesälomaa. En suoraan sanoen välittänyt. Mistään. Vaikka veisin Hermionen poikaystävän, niin mitä siitä sitten. Minulla oli oikeus olla onnellinen. Vaikka hän-joka-jääköön-nimeämättä oli palannut ja murhannut Cedricin, poikaystäväni. Krum oli tulossa, ja minusta mitään sen ihanampaa ei ollut tänä kesänä tapahtunut. Vanhempani väittivät, ettei hän-joka-jääköön-nimeämättä ollut palannut eikä murhannut Cedriciä.
Viktor saapui noin kuukausi ennen Tylypahkaan lähtöäni ja minä olin haljeta onnesta. Rakkautta ensisilmäyksellä. Minulla oli kuitenkin jokseenkin sekava olo; jos Cedric eläisi, en olisi tässä enkä rakastaisi Viktor Krumia. "Viki" ymmärsi, ja lohdutti ja se teki hänestä niin ihanan ja rakastettavan bulgarialaisen etsijälahjakkuuden. Eräänä iltana, mäen kukkulalla se tapahtui. Krum ja minä, Cho Chang, suutelimme! Se tuntui mahtavalta, koska juuri Krum ymmärsi ja oli auttanut pääsemään jotenkin yli Cedricin kuolemasta. Siitä menetyksestä en toipunut ikinä, joten pieni syyllisyydenpisto tuntui sisälläni sinä iltana mäellä, siinä suudellessamme ja pitäessämme toistemme käsistä kiinni. Suudelma tuntui ihanalta, tuosta pienestä pistosta huolimatta. Krum oli todellinen suutelija! Minä itkin sinä iltana vuoteessa, huomenna Krum lähtisi emmekä tapaisi välttämättä koskaan. Ennen sitä olisi kuitenkin edessä unohtumaton päivä.
Menimme katsomaan jästien elokuvateatterista jotain romanttista leffaa. Se oli ihanaa, Krum piti koko leffan ajan minua kädestä. Välillä vaihdoimme muutaman romanttisen suudelman, ja lähellä istuvat henkilöt vaihtoivat huolestuneita katseita; noita nuoria ei pitänyt mikään erossa toisistaan. Leffan jälkeen menimme Viistokujalla, ja paljastui, ettei Krum ollut koskaan käynyt siellä. Kiertelimme vain joka paikassa, ja pysähdyimme puolen tunnin välein ilmaisille jäätelöille Vahvahqon jäätelöbaarissa. Säilässä & Imupaperissa Viktor osti minulle muistoksi itsestään kirjan, "Taikajuomien valmistus edistyneille", joka oli hyvin älytty; tarvitsisin sitä ensi vuonna, kun alkaisin opiskelemaan liemiä S.U.P.E.R - aineena. Minä puolestani ostin Viktorille muutaman huispauskaavun Hienoista huispausvarusteista, koska minä otin huomioon harrastukset, enkä mitään typeriä opiskeluja! Onpas Krum lapsellinen, miksi minä muka tuota kirjaa tarvitsisin? Ostan itse omat kirjani.
Sitten tajusin kuitenkin, että tärkeintä ei ollut mitä hän osti vaan se, että hän osti sen nimenomaan minulle. Menimme hormiverkoston kautta vielä käymään Tylyahossa, jossa asioimme Velhotarvikeliike Dervississä & Paukussa, josta ostin muutaman sulkakynän ensi lukuvuodeksi. Toisin kuin Viistokujalla, Tylyahossa oli kosteaa ja synkkää; siellä satoi. Vetäydyimmekin
kuhertelemaan Matami Puddifootin kahvilaan, ja ostimme kermakaljat, Viktor maksoi. Pian tajusimme, että päivä olisi pian ohi, joten lähdimme vielä kerran kiertelemään ympäri Tylyahoa, kävimme vielä Sekon pilapuodissa ja Hunajaherttuassa. Päivä oli ohi, minä lähdin kotiin ja Viktor lähti omaansa. Vaihdoimme muutaman romanttisen jäähyväissanan ja sovimme kirjoittelevamme mahdollisimman usein, mahdollisimman pitkiä kirjeitä ajan ja kerrottavien asioiden mukaan. Tämä oli ollut elämäni ihanin päivä Cedricin kuoleman jälkeen.
