Ficin nimi: Suloinen epätoivo
Kirjoittaja: missie
Tyylilaji/Genre: Itse luokittelisin tämän jonnekin romancen ja angstin välimaastoon
Ikäraja: S
Yhteenveto: Hermionen pienimuotoisia ajatuksia eron jälkeen
Vastuunvapaus: En omista raapaleen hahmoja, vaikka tekstissä ei ketään nimeltä mainitakaan
A/N: Tosiaankin tää nyt on ensimmäinen ficci jonka oon tänne uskaltautunut julkaisemaan ja ensimmäinen teksti pitkän kirjotustauon jälkeen, joten toivoisin (rakentavaa) palautetta. Ja kirjoitin tätä taustalla soiden Cher Lloydin Sweet Despair, josta tää onkin saanut nimensä, joten kannattaa tutustua tän biisin lyriikoihin, sillä nekin omalla tavallaan kuvastaa päähenkilön ajatuksia. Itsestä henk. koht. tuntuu että teksti voi olla vähän kökköistä, mutta toivottavasti nautitte!
Huokoinen villatakkini ei onnistunut pitämään sateen tuomaa kylmyyttä poissa juostessani suojaan. Tai no, ehkä kylmyys ei ollut pelkästään ruumiillista, oloni oli kylmä myös sisältä.
Tulimme yhteisen tiemme päähän jo jonkin aikaa sitten, mutta huomaan loppujen lopuksi ajattelevani sinua edelleen. Minuun sattuu, vaikka meidän ei ollutkaan tarkoitus kestää.
Sinua tuskin haittaa, sinähän ne välit katkaisit. Saat minut tuntemaan itseni arvottomaksi. Jätit minut yksin, etkä hetkeäkään miettinyt ennen kuin juoksit toisen syliin. Eikö millään ollutkaan lopulta merkitystä?
Olen epätoivoinen, mutta ehkä sekin voi olla kaunista. Ehkä vielä jossain vaiheessa sinäkin voit ajatella että olimme sen arvoisia. Että yhdessäolomme ei ollut pelkkä virhe.