Spoilerivaara
Sallittu (Epona lisäsi myös otsikkoon)
Minerwa, Severus
Angst
A/N: Tämä on kirjoitettu täysin eilisen leffakokemuksen jäljiltä. Rakastuin uudelleen Minerwaan.
Viimeinen dialogi
“Olenko koskaan kertonut sinulle Michaelista?” Vanha nainen kysyy hymyillen.
Minerwan posket punoittavat ja hänen kasvoillaan on se neljännen viinilasin jälkeinen nouseva, syvällisiä pohtiva, mutta seesteinen ilme.
Severus pudistaa päätään.
“Et ole. Onko hän joku vanha kollegasi?” Hän kysyy, vaikka arvaa jo vastauksen.
“Michael oli komea” Minerwa aloittaa, “Hänellä oli safiirinsiniset silmät ja ihana skotlantilainen aksentti. Sinun olisi pitänyt kuulla. Jos jokin saa naisen syttymään niin skotlantilainen aksentti.”
Severus hymyilee ja he molemmat vaipuvat ajatuksiinsa.
Illalla kun hän saattaa Minerwan tämän huoneeseen, nainen painautuu häntä vasten ja painaa kätensä vasten hänen poskeaan.
“Minä olin kuuden toista, hän oli kaksi vuotta vanhempi. Nyt minä olen vanha.”
Sitten nainen hymyilee ja sulkee oven.
“Minerwa?”
Loitsu
Minerwa. Anna anteeksi, minä…
Loitsu
Minerwa, kiltti. Minä en ikinä halunnut… Miksi me emme koskaan jutelleet? Tai miksi me puhuimme vääristä asioista?
Minerwa, minä rakastin Dumbledorea. Kunnioitin ja arvosti häntä aivan yhteä suuresti kuin sinä.
Kirous
Ja kaikki muut… Minerwa, minä rakastin Siriusta, minä todella rakastin häntä. Alusta asti ja aina.
Loitsu
Ja Lily… Minä olen niin pahoillani.
Loitsu Kirous
Minä olen tehnyt virheitä.
Kirous
Kunpa vain tietäisit.
Kirous Kirous
Anna anteeksi.
Kirous Kirous Kirous
“Pelkuri!” Minerwa huutaa hänen peräänsä ja on oikeassa.
“Severus. Tämä on hulluutta! Kuinka sinä saatat?”
He seisoivat tyhjässä luokkahuoneessa, joka nykyään toimi Severuksen toimistona.
“Me elämme epätoivoisia aikoja”, Severus sanoi kylmästi ja yritti katseellaan lannistaa entisen ystävänsä.
“Ja siksi sinä pelottelet oppilaita, meidän koulussamme? Kyllä minä tiesin, että olet ilkeä, epäreilu ja pisteliäs, mutta että olisit julma.”
“Sinä… vanha nainen!” Severuksen tyyneys lopulta petti. “Kuinka sinä kehtaat? Etkö ymmärrä kuinka lähellä kaikki on? Tällä”, hän viittasi ympärilleen, “ei ole mitään merkitystä. Tämä kaikki on päättyvä. Etkö sinä ymmärrä? Hän ei jätä meistä ketään eloon.”
Minerwa katsoi miehen silmiin ja syvä halveksunta täytti hänet. Hän ei pysty ilmaisemaan sitä surua ja voimattomuutta jota hän tuntee. Mitä hän voisi sanoa ihmiselle, joka ei näe merkitystä sadoissa nuorissa ja koulussa, jonne vanhemmat ovat lähettäneet lapsensa luottaen siihen että täällä he ovat turvassa?
Lopulta hän sylkäisi miehen kasvoille ja käveli pois.
