Title: "Kukaan ei voi auttaa minua"
Author: Draconette
Genre: Angst, horror
Rating: K-11
Warnings: kiduttaminen
Summary: >>
"Kukaan ei voi auttaa minua", Malfoy sanoi.>>
-PP: s. 561Muuta: Nine inch nails:in biisiin "Every day is exactly the same" tehty songfic. (: Lisäksi käytin tarkkoja lainauksia Puoliverisestä prinssistä, joten seuraavaksi tietenkin Disclaimeriin.
Disclaimer: !Rowling omistaa hahmot ja tapahtumapaikat. Minä vain vähän lainailen näitä vailla rahallista korvausta. (: ! Kaikki lainaukset, jotka voit tunnistaa suoraksi lainaukseksi kuuluvat myöskin JKR:lle, enkä yritä tehdä niilläkään rahaa.
A/N: Hmm, mitäpä tästä nyt sanoisi? No, olen ennenkin käyttänyt suoria lainauksia, kuten ficissäni
Lemmikinsininen hetki, mutten kuitenkaan yhtä selvästi rakentaakseni tekstiä. Alun perin noiden lainauksien ei pitänyt edes kuulua ficciini, vaan olla vain alussa kertomassa inspiraationlähteistä ja valottamassa yleisesti ihmisille tarkasta tiettyjä kohtia, mutta sitten totesin, että hitto, miksikäs en kokeilisi yhdistää niitä, joskin eri järjestyksessä, mutta kuitenkin mielestäni aika loogisesti mätsäävästi? Joten sen tein, ja tiedostan kyllä, että joidenkin mielestä tämä voi olla jokseenkin omituinen rakenteeltaan, mutta halusin siltikin kokeilla tätä. Joten tässä tämä olisi, nauttikaa ja kommentoikaa!
"Kukaan ei voi auttaa minua"*
Draco Malfoy tunsi, kuinka tunnit kiirehtivät hänen ohitseen. Jälleen uusi päivä oli kääntymässä illaksi, yöksi, ja silti hän vain yritti tehdä samaa. Samaa koko ajan, tunnista toiseen, päivästä seuraavaan keksimättä oikeata keinoa. Hän yritti yksinkertaisimpiakin loitsuja aina entistuksesta helppoihin muodonmuutoksiin, mutta yhä häivytyskaappi vain pysyi samanlaisena, rikkinäisenä kaksoiskappaleena.
Draco Malfoy seisoi selin oveen ja puristi kaksin käsin pesuallasta vaalea pää painuksissa.
"Älä", hymisi murjottavan Myrtin ääni vessankopista. "Älä... kerro mikä on vinossa... minä voin auttaa..."
"Kukaan ei voi auttaa minua", Malfoy sanoi. Hän tärisi kauttaaltaan. "Minä en pysty siihen... en pysty... se ei toimi... ja jollen tee sitä pian... hän sanoo tappavansa minut..."Vaikka Draco uskoi itseensä suurimman osan ajasta, niin silti toisinaan, etenkin yön pitkiksi ja lohduttomiksi venyneinä tunteina, jolloin hän vain odotti kellon viisarien näyttävän aamuneljää, työpäivänsä loppumista, hän tunsi epätoivon kerääntyvän katkeraksi möykyksi kurkkuunsa. Hänestä tuntui, että aika ei riittäisi, että se valuisi julmana ja päättäväisenä hänen sormiensa väleistä ja toisi kuoleman mukanaan.
Ja kuolema oli viimeinen asia, mitä Draco toivoi. Suostuttuaan lordin pyyntöön - ei, vaan alistuessaan käskyyn, hän nosti itsensä muita ylemmäs, lähes isänsä tasolle, ja tunsi, että sai vihdoinkin ansaitsemaansa tunnustusta, jota Tylypahkan opettajat eivät hänelle suoneet. Mutta nyt, rehkiessään silmät verestävinä, hiukset ahdistuksesta sekaisina ja vähän väliä tarvehuoneen ovea pälyillen hän tiesi, että oli ollut typerä. Ja niin tiesivät kaikki muutkin.
"Miksi et siis uskoutuisi minulle, niin minä voin - "
"Tiedän mihin sinä pyrit! Yrität varastaa kunniani!"
Syntyi taas tauko, ja sitten Kalkaros sanoi kylmästi: "Sinä puhut kuin lapsi. Ymmärrän kyllä, että olet järkyttynyt, kun isäsi on jäänyt kiinni ja joutunut vankilaan, mutta -"Hän oli ollut aivan liian naiivi, mutta yritti siitä huolimattakin peittää sen.
Lähes mahdottomaksi osoittunut urakka näytti karun totuuden. Lordi oli arvannut, ettei hänestä olisi siihen, mutta silti laittanut hänet suorittamaan tehtävää uhrausmielellä. Draco ei ollut mitään, hän ei ollut tarpeeksi arvokas edes ryömimään lordin viitanhelmoissa tai tyydyttämään häntä. Hänellä ei ollut mitään merkitystä.
"Pimeän lordi on kieltänyt minua puhumasta siitä", Narcissa jatkoi silmät yhä kiinni. "Hän ei halua, että kukaan tietää suunnitelmasta. Se on... erittäin salainen. Mutta -"Ennen sotkeutumistaan sisimpiin kuolonsyöjäpiireihin Draco oli tosin kuvitellut, että hän perheineen esitti suurtakin roolia pimeyden lordin suunnitelmissa ja että he olivat aina olleet tämän uskollisimpia seuraajia. Seuraajia, joille annettiin painoarvoa ja joiden puoleen käännyttiin taitoa vaativissa asioissa.
Sen vuoksi Dracolla oli ollut mielestään tietenkin etuoikeus muihin nähden, luontainen paremmuus niin kuolonsyöjien kuin muidenkin keskuudessa velhomaailmassa, jästeistä puhumattakaan. Mutta tehtäväänsä suorittaessa hänellä oli enemmänkin kuin paljon aikaa pohtia Malfoyiden merkitystä, sekä lordia, ja hänen oli myönnettävä itselleen, että totuus oli toinen.
"Pimeän lordi ei ole suostuteltavissa enkä minä ole niin tyhmä, että yrittäisin sitä", Kalkaros totesi ykskantaan. "En voi teeskennellä, etteikö pimeän lordi olisi vihainen Luciukselle."Koko hänen perheensä tuntui olevan pelkkä vitsi, tai jos nyt ei aivan vitsi, niin ainakaan se ei ollut niin merkittävä, mitä vanhemmat olivat poikansa aina antaneet olettaa. Heitä hyljeksittiin nykyään, ja Dracosta näytti, että jopa Crabbe ja Goyle vanhempineen olivat suurempia tekijöitä kuin Malfoyt, joskaan eivät yhtä viehättäviä.
"Etkö tajua, etten tiedä kauanko vielä?" Malfoy kivahti Crabbelle älyämättä, että Harry seisoi aivan heidän takanaan. "Siihen menee kauemmin kuin luulin."
Crabbe avasi suunsa, mutta Malfoy näytti arvaavan, mitä hän aikoi sanoa.
"Kuule, ei kuulu sinulle, mitä minä teen, sinä ja Goyle saatte luvan tehdä niin kuin käsketään ja pitää vahtia!"Sen vuoksi Dracon oli pakko yrittää pitää henkivartijoikseenkin nimetyt luokkatoverinsa edes jonkinlaisessa ruodussa. Hänen oli pidettävä liiankin tutuksi tullutta kulissiaan pystyssä ja laitettava kaikki näyttelijänlahjansa peliin, jotta saisi uskoteltua olevansa tärkeämpi mitä olikaan, ja Crabben ja Goylen auttamaan tehtävänsä valmistumisen kanssa.
"Minulla on kaikki tarvitsemani apu, kiitos, en ole yksin!"
"Ainakin tänä iltana olit yksin, mikä oli äärettömän typerää; vaellella käytävillä ilman vahteja ja taustatukea. Ne ovat perustavanlaatuisia virheitä -"
"Crabbe ja Goyle olisivat olleet kanssani, jos sinä et olisi pannut heitä jälki-istuntoon!"Eihän heistä paljonkaan apua ollut todellisuudessa, mitä nyt toisinaan pitivät vahtia nöyryyttävissä monijuomaliemikehoissa. Se oli ainoa asia, mikä piristi Dracoa pitkän päivän jälkeen; vaikka hän oli se, joka joutui tekemään kaiken konkreettisen, sai hän sentään ilkeätä tyydytystä tietäessään ystäviensä joutuvan seisomaan monta tuntia paikoillaan ja näyttämään pikkutytöiltä.
Heidän sulokkuutensa tarvitsi muutenkin hieman kohennusta, ja vastakkaista sukupuolta esittäessään heidän olikin harjoiteltava sitä, mikä ei ollut lainkaan pahasta Dracon mielestä. Joten vartioinnista koitui hyötyä kaikille osapuolille. Dracon rauha varmistui ja se, ettei paljastumisvaaraa ollut, ja Crabbe ja Goyle oppivat samalla tärkeitä asioita elämän kannalta.
Mutta ystäviensä nöyryyttäminenkään ei poistanut Dracon kasvavaa ahdistusta siitä, että hänen pitkät työpäivänsä alkoivat näkyä hänessä paremminkin kuin hyvin. Hän oli huomannut alkavansa näyttää huolimattomalta ja aliravitulta, mikä lisäsi huomattavissa määrin paljastumisensa riskiä.
Harry tuijotti Malfoyta. Ei mielistely hänen uteliaisuuttaan herättänyt, sillä hän oli jo kauan nähnyt Malfoyn mielistelevän Kalkarosta. Vaan se, että Malfoy näytti kuin näyttikin lievästi sairaalta. Hän ei ollut katsellut Malfoyta näin läheltä aikoihin; nyt hän näki että Malfoylla oli tummat varjot silmiensä alla ja selvästi harmahtava vivahde ihossaan.Tosin vielä pidemmän päälle Dracoa alkoi ahdistaa jatkuvasti, eikä pienikään valonpilkahdus lohduttanut häntä, vaan hänen olisi pian pakko saada kaappi toimintakuntoon. Muutoin - hänellä oli ikävä tunne siitä - jotkut lordin käskyläisistä saattaisivat tehdä pienen muistutuskäynnin, joko äitinsä luokse tai Tylypahkaan kirjeitse. Eikä Draco halunnut saada uhkauskirjeitä aamiaispöytään tai kuulla, että hänen äitinsä hiukset oli revitty päästä ja kasvot raadeltu.
Korjausurakka oli muuttunut taistoksi elämästä ja kuolemasta, ja sekä Draco, että hänen vanhempansa olivat ne, jotka olivat häviöllä.
Kukaan ei voi auttaa minua", Malfoy sanoi. Tietenkin Dracon vanhemmat yrittivät parhaansa mukaan auttaa poikaansa, niin muiden ihmisten kautta kuin suoraankin, mutta vaikka heidän ponnistelunsa olivat kovat ja käytetyt keinot järeät, ei tehtävä helpottunut lainkaan, mikä ajoi Dracon epätoivoisiin tekoihin.
"... ei ole varaa virheisiin, Draco, koska jos sinut erotetaan -"
"Minulla ei ollut mitään tekemistä sen kanssa."
"Toivon, että puhut totta, koska se oli sekä kömpelöä ja typerää. Nyt jo epäillään, että sinulla oli näppisi siinä."
"Kuka minua epäilee?" Malfoy kysyi kiukkuisesti. "Sanon vielä viimeisen kerran, että minä en sitä tehnyt, käsitätkö? Sillä Bellin tytöllä oli varmaan joku vihamies, josta kukaan ei tiedä - älä katso minua noin! Tiedän mitä teen, en ole tyhmä, mutta se ei toimi - voin estää sen!"Hän tunsi olevansa siinä määrin umpikujassa, että meni ja osti kirotun riipuksen, millä yritti saada tehtävänsä täytettyä toisella tavoin, mutta se ei toiminut ja kaiken lisäksi häntä alettiin epäillä. Dracon tuvanjohtaja otti hänet puhutteluun ja yritti saada selville, oliko hän asioiden takana. Lisäksi Kalkaros yritti urkkia, mikä Dracon suunnitelmansa ja tehtävänsä oli, mutta Draco pelasi korttinsa hyvin - Kalkaros sai jäädä nuolemaan näppejään.
Myöhemmin illalla ajatellessaan aiemmin tapahtunutta hän tahtoi vain käydä nukkumaan, ainiaaksi, ettei hänen täytyisi kestää opettajansa henkisesti rasittavaa nuhtelua ja painostusta. Kummatkin alkoivat tuntua hänen vartalossaan fyysisenä kipuna, joka purkautui aina lohduttomina itkunryöpsähdyksinä.
Ja Harry tunsi nauliutuvansa paikoilleen, sillä hän tajusi valtavaksi kauhukseen, että Malfoy itki - tosiaankin itki - kyynelet valuivat hänen kalpeilta kasvoiltaan likaiseen pesualtaaseen. Mutta Draco oli päättänyt voittaa, keinolla millä hyvänsä. Hän ei enää muistanut, kuinka kaikki alkoi, mutta lopetuksen hän tunsi jo liiankin hyvin, vaikkei se alun perin ollut hänen alkuperäinen tarkoituksensa. Mutta se oli ainoa keino, millä kaikki loppuisi.
Malfoy haukkoi henkeä ja nielaisi ja katsoi sitten rajusti väristen haljenneeseen peiliin ja näki Harryn tuijottavan hänen olkansa yli.
--
... vettä valui kaikkialle ja Harry liukastui nurin, kun Malfoy huusi kasvot vääristyneinä: "Kidu-"*
I believe I can see the future
Cause I repeat the same routine
I think I used to have a purpose
But then again
That might have been a dream
I think I used to have a voice
Now I never make a sound
I just do what I've been told
I really don't want them to come around
Oh, no
Every day is exactly the same
Every day is exactly the same
There is no love here and there is no pain
Every day is exactly the same
I can feel their eyes are watching
In case I lose myself again
Sometimes I think I'm happy here
Sometimes, yet I still pretend
I can't remember how this got started
But I can tell you exactly how it will end
Every day is exactly the same
Every day is exactly the same
There is no love here and there is no pain
Every day is exactly the same
I'm writing on a little piece of paper
I'm hoping someday you might find
Well I'll hide it behind something
They won't look behind
I'm still inside here
A little bit comes bleeding through
I wish this could have been any other way
But I just don't know, I don't know what else I can do
Every day is exactly the same
Every day is exactly the same
There is no love here and there is no pain
Every day is exactly the same
*A/N2: Niin, ja tämäkin ficci oli melkeinpä kokonaan valmis omalta tekstiosaltani jo ennen kuin pidin noin vuoden tauon kirjoittamisessa, ja kun palasin taas finin pariin, eli siis nyttemmin, vasta kokosin ficin tuohon muotoonsa. (:
