Just one time│Petunia│S│

[Nirvu]

Name: Just one time
Author: Nirvu
Characters/Pairing: Petunia (Lily ja Severus)
Genre: angst, one-shot
Fandom: Harry Potter
Raiting: S (joku kertoo mulle jos tää jostain syystä on korkeempi  )
Disclaimer: Row-täti omistaa sekä Petunian, Lilyn, että Snapun, taitaa omistaa oikeestaan pääosan tapahtumistakin, mä vaan leikin, en saa rahaa
Summary: Petunia angstailee

A/N: Rupespa ärsyttään, kun kaikki vihaa Petua, ja sittenpä kirjoitin tähän. Kommetointi on, oli palaute sitten hyvää tai vähän huonompaakin, ehdottoman sallittua, sanoisinpa jopa pakollista^^


Just one time

Liikahdin lähemmäs heitä.
Olin varma; etteivät he olleet huomanneet minua, sillä kumpikin jatkoi puhumista heidän maailman jutuista, joihin kumpikaan ei ottanut minua mukaan. Ei edes Lily. Kalkaroksen minä nyt vielä ymmärsin, hän oli paitsi ääliö, myös umpirakastunut minun siskooni.
Mutta me olimme siskoksia, olimme aina jakaneet kaiken. Olimme ihan erinäköisiä, pidimme eri asioista, riitelimme usein, joten mielikuvitus oli ainoa asia, jonka jaoimme yhdessä. Ja nyt Kalkaros oli päättänyt viedä meidän mielikuvituksemme pois, ottaa minun osani leikistä.
Katsoin heitä, ja olin kateellinen. Kalkaros oli muuttanut lapsuuden leikit todeksi, mutta vienyt ne samalla pois minun ulottuviltani. Ja minua pelotti että etääntyisin siskostani. Muistin kuinka Kalkaros oli kertonut Lilylle niistä ankeuttajista, ja oksa oli katkennut päähäni. Lily oli puolustanut minua, mutta minä olin huutanut heille.
Ja sitten Lily oli puolustanut vain tuota poikaa. Ja minä olin jäänyt yksin.
Olinko minä ollut vain sen yhden kerran arvoinen? Oliko hän vain kokeillut, jäänkö minä vielä hetkeksi kärsimään, kun he vievät taikuuden yhä kauemmas minusta, kiusaavat sillä minua? Ehkä.
Ja sitten minä päätin sulkea taikuuden kokonaan elämästäni. Ja se piti sisällään myös siskoni, kaiken hänen elämästään.
Ja olin onnellinen, että tein niin. Sillä muuten olisin vain jäänyt katkerana katsomaan, kun Lily nauroi ja jutteli sen pojan kanssa, teki taikatemppuja, eikä kertaakaan edes vilkaissut minua ja minun kasvoillani häilyvää pettynyttä ilmettä, joka sanoi: Miksen minäkin? Miksi vain Lily? Olenko minä niin huono, niin epäonnistunut?
Jos olisin tehnyt niin, elämäni olisi varmasti ollut silkkaa kärsimystä ja itkua. Näin sain kokea edes sen hetken ilon, vaikka kaikki lapsuus ja sen ilo ja taika jäikin taakse. Näin oli parempi.
Saihan niin aina uskotella.

A/N 2: Kiitosta rakkaat lukemisesta♥

[malla]

Olipas paljon tunnetta näinkin lyhyessä tekstissä! Vaikka tämä tosiaan hieman lyhyempi ficci onkin, kaipasin silti niitä rivinvaihtoja. On tässä kuitenkin päälle 250 sanaa, joten tuntui vähän tönköltä lukea kaikki yhteen putkeen. Keventäisi sitä lukukokemusta jos sinne löisi muutaman (tai edes yhden) rivinvaihdon sekaan. :>

Ja nyt Kalkaros oli päättänyt viedä meidän mielikuvituksen pois...

"... viedä meidän mielikuvituksemme." Jäin vähän miettimään tätä mielikuvitus-juttua muutenkin. Joo, sillähän tarkoitettiin sitä Lilyn ja Petunian samankaltaista rajatonta mielikuvista, ja leikkejä joihin tällainen mielikuvitus sitten sopii, eikö niin? Mutta mietin vaan sitä, että eihän toisen mielikuvitusta voi viedä mitenkään pois; voihan se tavallaan 'haalistua' tai muuttua, tai sitä voidaan lakata käyttämästä tms. Mutta en vaan osaa ajatella, että se voitaisiin viedä kokonaan pois. Se, että ne mielikuvitusleikit korvataan sitten todellisella taikuudella, on tietysti eri asia. Siinä tapauksessa tuota voisi hieman tarkentaa - että Severus teki niistä mielikuvitusleikeistä totta, eikä Petunia enää kuulunutkaan niihin.

Mulle Petunia hahmona on sellainen täytehahmo. Ei mussa herää sen kummempia tunteita siitä; se vaan tavallaan on siellä taustalla, ja vaikka se usein toimiikin oudosti tai väärin, en kiinnitä siihen mitään erityisempää huomiota. Toisinaan mun käy sitä sääliksikin; on se varmaan ollut aika hirveetä elää siskonsa varjossa, ja niin suuren kateuden ja katkeruuden kanssa. Kyllä se jättää jälkensä ja muuttaa ihmistä paljon. Tässä tekstissäsi oli juuri sitä kateutta ja katkeruutta, jonka voisi kuvitella nostattavan punan Petunian poskille ja kyyneleet tämän silmiin. Tykkäilen näistä tämmöisistä lyhyistä paketeista, joissa on suuri tunnelataus. Kyllä se vaan niin on, että Petuniaa kävi sääliksi lukiessa. Vaikka mä uskonkin sen omien reaktioiden muuttaneen Lilyn suhtautumistapaa, käy sitä silti sääliksi. (Tällä mä tarkoitan sitä, että Petunia on varmasti katkeruudessa kieriskellessän, kenties puhtaasti vahingossa taikka sitten tarkoituksellisesti tehnyt Lilylle selväksi, ettei enää tahdo tätä lähellensä.)

Tästä tulee myös sellainen olo, että Petunia joutuu aikuistumaan liian nopeasti, että Lilyn Tylypahkaan pääseminen on tarkoittanut suoraan sitä, että nyt lapsuuden taikausko ja pelleily on vain historiaa. Melko karuahan se on; ja säälipisteet taas Petunian suuntaan.

Kiitoksia kovin tästä, ja sori jos kommenttini on hieman sekava. :>

[Nirvu]

Aaapua, täällähän on kommentteja hui!

malla Kiitosta paljon! Aaivan, meenpäs hetikohtapian pistään rivityksen kuntoon, kännykällä kirjotettu katos Ja tossa lainauksessa vielä mietin, ajattelin sen jotenkin niin, että Petunia on vielä pieni yms. tai jotain, mutta voisinpas senkin käydä tuolta korjaamassa. Ja tää mielikuvitusjuttu, mun pään sisällä se meni kutakuinkin niin, että Petuniasta tuntu, että mielikuvitus oli vaan sen ja Lilyn juttu, ja se ei enää ajatellu, että yksin mielikuvitusta enää vois käyttää. Ja hahmoistahan kaikilla on omat mielikuvat, sille ei koskaan voi mitään . Ja sekava ei missään nimessä, kommenttis oli ihana ja rakentava ja pitkä ja niin edespäin, ja edelleen kiitos lukemisesta ja kommentoinnista♥

Chelsey Kiitos sullekin!:) Hih, itekin ennen pidin Petuniaa hyvinkin vihattavana jne. mutta sitten rupesin ajattelemaan, ja kun pikkusisko ei ymmärtänyt selitystä, ni pitipä tääkin sitte kirjottaa Kappalejaosta tosiaan sanoinkin tossa ylempänä mallalle, meen heti pistämään ne Kiitos toosi paljon lukemisesta, ja especially kommentoinnista;D

[Myself]

Vou, ensimmäinen reaktioni oli, että miten ihmeessä eksyin lukemaan Petuniasta! Ja toinen sitten, että vou, tämähän on hyvä!

On mielenkiintoista, miten Petunia nyt vain on sellainen hahmo, ettei kävisi mielessäkään lukea hänestä mitään tai kirjoittaa. Mutta tämä oli kyllä niin hyvin kirjoitettu, etä ehkä se innostaisi iteäkin...

Mutta jokatapauksessa tässä oli mun mielestä just sopiva sekoitus angstia ja sellaista eräänlaista surullisuuden ja kaipuun välimaastoa.

Ja sitten Lily oli puolustanut vain tuota poikaa. Ja minä olin jäänyt yksin.

Molemmat Lempilauseeni<3 Vaikka näissä ei sitä kuvatakkaan, nin molemmista paistaa läpi aika selvästi kateus. Sitä miten oma sisko jättää jonkun uppo-oudon pojan takia.

Heh, rakentavaa ei taida tällä kertaa herua, mutta kunhan kävin jättämässä puumerkkini, jossa kerroin että luin, ja että pidin...

-Myself-

[Nirvu]

Myself Kiitos Puumerkit on aina kiva juttu, niin on tietysti rakentavakin, mut siis joo. Mäkin hetken aikaa mietin, pitäiskö julkasta tää teksti, vaiko ei, tyylilajin vaihdos meinaan ittelleni No, ilmeisesti kuiteskin onnistuin, siinä mitä tavottelin. Kiitos

[Violetu]

Mukavaa löytää tällaisia aiheita, jotka ovat olennaisia, kiinnostavia ja kipeitäkin, mutta joihin kovin harva on tarttunut.

Ja nyt Kalkaros oli päättänyt viedä meidän mielikuvituksemme pois, ottaa minun osani leikistä.

Nawww, Petunia-parka Olet saanut hänet hienosti IC:ksi, mutta silti herättämään sympatiat. Tavallaan Petunia ajattelee kuin lapsi, mutta silti nuo ajatukset kielivät myös, että hän on Lilyä vanhempi, matkalla teiniksi/aikuiseksi.
Mahtanut olla katkera tunne, kun pikkusisko osaa taikoa ja itse ei... alkaa melkein hiljalleen ymmärtää, miksi Petunia kohtelee Harrya niin kuin kohtelee. Ikään kuin kostaa sen, mitä itse tunsi, kun "ei ollut tarpeeksi hyvä" taikamaailmaan. (>Harry ei ole kelvollinen "normaalimaailmaan" > kurja kohtelu).
Tämä sai kiinnostumaan Petuniasta hahmona ihan uudella tavalla, kiitos siitä!

~Violetu kiittää

[Nirvu]

Violetu Kiitos! Ihana, että sain kiinnostumaan Petuniasta, ja että aihe oli hyvä, aivot ihan kuolleet just ku tullu leiriltä, joten järkevää vastausta ei oo tulossa, mutta kiitos tosiaan

Nerissa Kiitos! Sääliminen on yks askel eteenpäin mun Petunia-intooni