Oiii.
James/Siriusta on liian vähän tällaisenaan, ylipäätänsä tällaisia kaunottaria saisi olla enemmän. Kirjoitat hirveän nätisti ja kuvailet hyvin, teet Siriuksesta tarpeeksi omanlaisen (pidin tuosta "Sirius ei ole kunnossa"-jutusta; Sirius on minulle ollut aina vähän hullunnero, liian vapaa pysymään järjestyksessä ja tasaisissa ajatuksissa) pelkästään näin kuvailemalla vähän hänen näkökulmastaan. James oli tässä tavanomainen James/Siriuksen osapuoli; James on se joka menee ja tulee, se joka ei osaa päättää, se joka pettää liikaa, se, joka tekee väärin. Sirius on se joka kärsii ja odottaa ja toivoo ja pelkää ja lopulta on yksin. Se on surullista; Siriuksen hahmo on aina ollut katkera ja riutunut.
Pidin hirveästi kerrontatyylistäsi, kuten sanottu! Tämä ei ollut pelkkää fiilistelyä, vaikka pääpaino olikin laskettu tunnelmanluonnille ja Siriuksen ajatuksille. Tämä kertoi pienen osan siitä tarinasta ja antoi lukijan kuvitella loput, mihin tykästyin. Pidin myös siitä, miten Lilyä ei esitetty kuivana, ärsyttävä, huonona valintana; tässä hän oli vain erilainen valinta, ei huonompi, ei parempi - se toinen.
Ahih, palaan tähän jo kolmannen kerran tässä kommentissa (ei, en taida olla juuri nyt parhaimmillani, pahoittelut), mutta nuo sanavalinnat! Kirjoitat niin hirveän tarkasti ja varmasti, sujuvasti, et jää paikoillesi - kuitenkin rauhallisesti ja harkiten. Tässä oli sellainen kudottu tunnelma, tarpeeksi nopea mielenkiinnon säilyttämiseksi ja tarpeeksi hidas, että kaiken ymmärsi, kaikkea osasi tunnustella oikealla tavalla.
Anteeksi kauheasti, että tämä kommentointi kesti (tämähän linkitettiin kommenttikampanjaan, onneksi, muuten en tätä helmeä olisi löytänyt), tässä on ollut koulujuttuja ja pääsiäissettiä ja kaikkea mahdollista. Pidin tästä hirveästi ja olin kai jo melkein unohtanut, miten nätisti kirjoitatkaan. Kiitos tästä, tykästyin!
Jos vain aurinko taas nousisi ja saisin nähdä onnelliset kasvosi.
Kiitos! ♥
