Black Books, Lemmikkieläin (K-11) (Bernard/Manny)

[jossujb]

Nimi: Lemmikkieläin
Kirjoittaja: jossujb eli meikä
Fandom: Black Books (suomeksi tunnetaan myös nimellä Kirjava joukko)
Genre: Niin höperöltä kun se tässä fandomissa tuntuukin, niin fluffyä tämä nyt enemmän kuin mitään muuta. Ficlet.
Ikäraja: K-11
Paritus: Bernard Black/Manny Bianco
Vastuuvapaus: Mikään ei kuulu minulle, sarjan olemassaolosta kiitämme Dylan Morania. En saa kirjottelustani rahaa tai muutakaan hyötyä.
A/N: Tekniikkahaaste inspiroi, vaikka haastava olikin. Varsinkin sanat ei ja kun oli vaikea kitkeä. Niin, mutta lopputulos oli huomattavasti tyydyttävämpi kuin edellinen kokeiluni fandomin parissa. Huomattavan vaikea pitää IC:nä, mutta koen nyt onnistuneeni paremmin, vaikka genreksi puolivahingossa siunaantui fluffy.



Lemmikkieläin

Mannyn mielestä Bernardin sängyn alla asustavalle olennolle pitäisi keksiä joku nimi jos kerran häätäminen laskettiin pois luvusta, samoin lahjoittaminen eläintieteelliseen museoon. Tappamisesta nyt puhumattakaan.

Mokoman karvakääpiön (tarkoittaen erästä Manny Biancoa) järjenjuoksun perusteluksi riitti miten suurella kiintymyksellä Bernard nyt ylipäätänsä suhtautui mahdollisesti myrkylliseen elukkaan. Todisti kuulemma karvapallon tarvitsevan nimen. Lemmikkieläimet vain aina tavataan nimetä.

”Hittoon lemmikit, vihaan eläimiä”, Bernard sylkäisi kääntäen kylkeään. Honkelot polvet puolikoukussa tömähtivät seinään. Ikkunalaudalla putoamista vailla makasi ääriään myöten pöllyävä tuhkakuppi natsoineen.

”Lapsena halusin kissan, vaan saamatta jäi. Äiskän mielestä karvaavat sohvat”, Manny höpisi vain sivuuttaen Bernardin äksyilyn. Kirjakauppiaanmuotoista mörökölliä korpesi nyt aina, siitä liikaa kannata ottaa nokkiinsa. Ainakaan jos sanottu irkkujuoppo vältti antamasta selkään.

”Tiedätkö mistä minä tykkäisin? Jos tukkisit karvaisen kuonosi! Silitä partaasi jos jotain pitää silitellä”, Bernard sihahti kaivaen taskustaan taas yhden tupakan. Punainen Chesterfield. Hintavahko merkki, varmaan Mannyn ostamaa, Manny aina pistää ylimääräistä tuulemaan. Neljän punnan hevosenkusen tilalla hienompaa punaviiniä. Turhaa, loputtoman turhaa, kurkusta litkut menee kuitenkin alas. Siksi toisekseen, elämänmittaisen päihteiden väärinkäytön jälkeen Bernardissa riitä tuntoja huomaamaan eroja. Joko viiniä pystyy juomaan tai pitää olla juomatta - röökejä pystyy polttamaan tai pitää olla polttamatta. Simppeliä. Helvetin Manny tekee kaikesta vaikeaa!

”Älä viitsi kilahtaa. Ehdotin vain, ruokitaanhan me otusta nyt joka tapauksessa” Manny totesi viattoman rauhallisesti kiinnittämättä huomiota miten teatraalisen muka-ahdistuneena Bernard heijasi koko vartaloaan lopen ärtyneenä.

”Sinä ruokit minua! Aiotko muka keksiä minullekin sitten jonkun tyhmän nimen? Murre. Mitä vitun Murre?” Bernard äksyili haroessaan sotkuista likaista tukkaansa. Manny varoi suuntaansa heitettyä tuhkakuppia hymyillen kuitenkin sängyn toisesta päästä.

”Höpönpöpön... Sinullahan erinomainen komeilee entuudestaan. Bernard”, Manny vastasi kutittaen Bernardia varpaillaan kyljestä. Äkäpussin poskille kohosi ihan pieni punastuksen tapainen. Sitä peitelläkseen Bernard ylimielisesti naksautti niskansa korjaten:
”No lempinimi sitten! Älä tasan ala keksiä lempinimiä tai kuolo korjaa...”

Matalalla soinnilla Manny hykerteli Bernardille vaihtaessaan asentoa. Paksut, joskin karvaisetkin kädet sulkivat murjottavan kirjakauppiaan syleilyynsä.
”Ota iisisti. Berrr-narrr-d käy ihan täydellisesti”, Manny kehräsi siihen tapaan miten vain Manny osaa kehrätä. Tiedättehän, rauhoittavasti. Sängynaslushirviökin rauhoittui, puhumattakaan Bernard-mosterista.

”Selvä. Okei”, Bernard myönteli imien tupakkaa tyytyväisenä huulestaan. Kaikki muut aina lähtivät ovet paukkuen jos viskoi tuhkakuppeja. Mannypa rutistikin lujaa mihinkään katoamatta. Sellaiseen on vaikea tottua ihmisten niin usean otettua jalat alleen.

Jalat kolasivat seinää vasten. Helvetin kömpelöä. Manny tuoksui saippualta. Bernardin silmään tippui röökintuhkaa.

”Älä itke”, Manny lohdutti, tietysti raivostuttavaa koska Bernard teki kaikkea muuta paitsi itki.
”ITSE ITKET, miesapina-örkki-eläin... juttu”, Bernard rykäisi myrkyllisesti takaisin  huomatakseen totta tosiaan nyt vähän itkeskelevänsä. Vähän vain sitten. Hillitysti. Herraskaisesti.

(Valhetta sanasta sanaan tietysti , Bernard parkui paraikaa silmiä päästään. Luonnolle käy vaan tunnustaa.)

Tuskin Otus Sängyn Alla pahana ristimistä katsoisi. Kyse oli kai Bernardin haluttomuudesta muuttaa mitään tai muuttua miksikään, vaikka Manny pyytäisi kiltistikin. Manny saattaisi lähteä jos Bernard kieltäytyisi koskaan muuttumasta edes vähää.
Siksi ehkä itku.
Luonnolliselta kuulostava syy joka tapauksessa, kuka nyt tavaroita paiskovaa juoppoa ikuisesti jaksaa katsoa?

Toistaiseksi Manny on osoittanut kyvyttömyyttä ajatustenlukuun, siitä huolimatta kovaosainen assistentti tuikkasi suukon viinin kuivattamille huulille ainakin jotenkin varmistaen olevan tässä nyt. Otuskin vain rapisteli kunnes kaikilla kolmella kerrankin edes vähän aikaa turvallinen olo.

FIN




A/N: Niin, kielletyt sanathan olivat:
Ei, että, hyvä, hän, ja, jo, joka, kuin, kun, mukana, mutta, myös, ne, olla, pitää, saada, sanoa, se, Suomi, tehdä, tulla, tämä, uusi, voida, vuosi.
Jos sinne joku jäi, niin olen pahoillani. Niin, ja minulla on jostain syystä pakkomielle pistää Bernard itkemään, en tiedä miksi, mutta näin on.


//Kupla lisäsi fandomin alaotsikkoon.

[Peccantis]

Ai jai, löytyi aika läjä kiellettyjä sanoja o.o Tässä lista: saamatta, pitää, olla, tekee, älä (taivutus epäsäännöllisestä verbistä ei), joka, jonkun, on, oli, siitä, hän, tässä.

[jossujb]

Peccandis, no ei onkin vaikee sana xD En ees tajunnut että älä on sen taipunut muoto, se on hieno että on lukiosta jo liikaa aikaa^^

Kaikelle ei voi mitään. Mutta yritys oli hyvä. Ehkä tässä haasteessa oli pikkasen liikaa liikkuvia osia meikäläisen aivoille. No, joka tapauksessa, tuli kirjoitettua jotakin, joka on positiivista.

[Peccantis]

Ajatushan se pitkälti on tällaisissa haasteissa tärkein Menee aivot aika häkkyrälle kun pitää pärjätä.

[jossujb]

Peccandis, varsinkin kun mietin samaan aikaan sitä että sanamäärä ei saa mennä yli 500 ja joku päätös ja pointti pitää tarinaan saada aikaiseksi. Eniten muuten häiritsee tuo joka, sanaparissa joka tapauksessa, koska se selvästi jäi sinne siksi kun kirjoitin sen suurimman osan aikaa yhteen ennen kuin oikoluku käski pistämään välin.
Toisaalta, olen tosi huono näiden haasteiden kanssa missä on paljon sääntöjä. Ne inspiroi, mutta olen tahallisesti usein laiska seuraamaan niitä pilkulleen (köhköh, esim Shuffle-haaste eeppisine sääntöjen rikkomisineen xD)
Periaatteessahan voisin tuota muokata... paitsi että en, koska se menisi pilalle.

[Peccantis]

Pyynnöstä vähän kommenttia. Heitän viivoja tänne.

- yleisesti ottaen kieli on rentoa ja peilaa miesten (olettamaani) peuhaamistyylistä tunnelmaa
- söpö kohtaus en tiedä fandomia yhtään mutta voisin arvella tämänkin perusteella mitä on tapahtunut ja mitä seuraavaksi tulee...
- puhetyyliseen kerrontaan nähden monet kohdat ovat onnistuneet haasteen kannalta erinomaisesti, puhekielessä kun noita kiellettyjä sanoja ihan kuhisee
- jotkut kohdat voisi kuitenkin vapauttaa haastesäännöistä, esimerkiksi hahmojen omassa puheessa tuntuu väkinäiseltä jättää keskeisiä puhekielen elementtejä pois
- ottaen huomioon miten helposti tyyli menee runomaiseksi haasteen myötä on aika ihme miten höm, miehisen rosoinen tämä teksti on -- ei suinkaan mitään kukalta kukalle liihottelua. Arvelen sen olleen tarkoitus.
- "herraskainen" on jotenkin outo sana tuolla, ei ole nyt nykysuomen sanakirjaa tähän hätään mutta en ole ihan varma tulkitsenko sen niinkuin kirjoittaja tarkoitti

[Santtu]

Pakko sanoa heti alkuunsa, etten tunne fandomia ollenkaan, mutta päädyinpähän osaksi Kommentticoctailin innoittamana tämänkin lukemaan. Eli kommenttia siitä, ovatko hahmot IC:itä en valitettavasti nyt pysty antamaan, mutta eihän se kommentoinnin perin idea nyt olekaan ~

Jotkut kohdat tuntuivat tuon tekniikkahaasteen takia hassuilta, aivan kuin jokin tärkeäkin sana puuttuisi välistä: varsinaisesti se ei haitannut yhtään, jossain kohdissa vain jäi miettimään että mitäköhän tässä tarkoitettiin, varsinkin ehkä siksi ettei fandomia ollenkaan tuntenut. Minua ei henk.koht. mitenkään haittaa että haasteesta kiellettyjä sanoja tuossa esiintyy (eikös se haasteiden pääasia olekin innostua niistä haasteista, ei lukittaa itseään miettimällä mitä nyt saa tehdä ja mitä ei).

En kyllä yhtään tiedä, mikä tuo Otus Sängyn Alla on, vaan ei se menoa yhtään haitannut. Niin Manny kuin Bernard tuntuivat varsin mukavilta sekä aidoilta hahmoilta, eivät sellaisilta teennäisiltä tyypeiltä jotka vain napataan jostain sarjasta ja heistä tehdään täydellisyyden perikuvia. Manny kalliine tupakoineen ja viineineen oli hivenen huvittava, mutta ei ainakaan millään huonolla tavalla.

Tykkäsin koko tekstin tunnelmasta, kun ensin tekstissä vallinnut kireys muuttuukin oikein sulavaan tapaan fluffyksi. Jollain kierolla tavalla pidän miehistä jotka itkevät. Tässä myös oli sellainen hieman karkea tunnelma eikä mennyt pelkäksi söpöilyksi koko juttu, mikä on mielestäni hyvä asia, koska molemmat henkilöt vaikuttivat suhteellisen karskeilta tapauksilta eivätkä koko ajan söpöileviltä teinipojilta.

Niin - tykkäsin siis kovasti, olevan vain aika huono kommentoimaan ficcejä, joiden fandomia en tunne. Tuntuu, kuin jotain olennaista jäisi aina tietämättä niitä lukiessa. Ainakin olen iloinen, että päädyin tämän lukemaan, sen verran hyvää tekstiä oli eikä haitannut, vaikka hieman “ulkopuolinen” olo jäi juuri fandomin tuntemattomuuden vuoksi.

[Unohtumaton]

Arvatenkin haasteen ansiosta tästä tuli heti sellainen erilainen fiilis. Paikoin oli hyvinkin runollista ja toisinaan taas lauseet tuntuivat normaalilta kerronnalta, mutta se, että fandom ei ollut ennestään tuttu lisäsi tähän kyllä haastetta riittämiin. Lueskelin lauseita useampaan kertaan läpi, jotta aivot alkaisivat raksuttaa hieman erilaisen tyylin parissa paremmin ja sitten vielä piti napata kiinni fandomistakin. 

Tykkäsin kyllä tämän haasteellisuudesta. Se pistää lukijankin oikeasti pohtimaan tekstiä ja sitä, mitä lauseilla ja sanoilla halutaan kertoa. Sen lisäksi pointseja kirjoittajalle, joka on jaksanut tätä vääntää, oma kärsivällisyys voisi mennä rajoille, jos sanavalinnat muuttuvat liian rajoitetuksi. Mutta sitä tässä yritin tosiaan sanoa, että hyvä toteutus, joka pistää lukijankin oikein kunnolla töihin.

Vaikka fandom on täysin vieras, ei se lopussa enää tahtia haitannut. Minusta tässä oli jotain suloista, vaikka alkuun tunnelma olikin kireä. Mielenkiintoinen ja haasteellinen, näin tämän voisi tiivistää.