Kirjoittaja: Milleri
Ikäraja: S
Genre/Tyylilaji: Angst?
Yhteenveto: Petunia on kateellinen kun Lily saa kirjeen Tylypahkaan.
Varoitukset: Tää on eka ficcini täällä, että älkää ihmetelkö jos on kummallinen^_^'
copyt: Kaikki kuuluu Jolle.
Petunia puuhaili ruuan kimpussa. Hän aikoi yllättää äidin ja isän; he olisivat väsyneitä työpäivän jälkeen ja ilahtuisivat varmasti lämpimästä ruoasta.Petunia nosti kalapaistoksensa uunista ja laski sen keittiötasolle odottamaan. Perunoiden vuoro...
"PETUNIA!!!!"
Petunia kuuli Lilyn kiljaisevan. Hetken hän mietti. Hänellä olisi vain hetki aikaa tehdä perunat... Mutta hän halusi kuollakseen nähdä, miksi Lily oli huutanut. 'Liian utelias' oli naapurin setä tokaissut paheksuvasti kerran kun Petunia oli kurkkinut hänen tekemisiään. Mutta - Lilyhän huusi häntä, niin miksi uteliaisuus silloin olisi pahasta?
"TULETKO SINÄ?"
Lily huusi taas.
"TULEN!" Petunia huusi vastaukseksi ja kipaisi portaat yläkertaan.
"Niin mitä?" Hän tivasi Lilyltä hengästyneenä.
"Katso mitä minä sain", Lily sanoi onnellisena ja heilutteli kirjettä.
"Mikä se on?" Petunia kuiskasi.
"Tylypahkan kirje", Lilyn kuiskaus oli voitonriemuinen.
"Siis... Sen kummajaiskoulun?" Petunian otsa meni ryppyyn.
"Se ei ole mikään kummajaiskoulu!" Lily huusi kiivastuneena.
Petunia kääntyi poispäin. Hän ei olisi koskaan noita - hän ei oppisi koskaan taikoja... Mutta hänen siskostaan tulisi noita. Hänen siskonsa osaisi tehdä mitä vain... Kyynel kohosi petunian silmänurkkaan. Hän ei koskaan saisi Tylypahkan kirjettä. Se oli kestettävä. Mutta hän ei kestänyt. Petunia pyyhkäisi kyynelen pois silmänurkastaan, mutta tilalle tuli uusi.
PLING PLONG!
"Ovikello", Petunia mutisi särkyneellä äänellä, ryhdistäytyi ja meni avaamaan oven.
"Hei äiti! Hei isä! Minä tein teille ruo-" Mutta ennenkuin Petunia ehti puhua loppuun, Lily ryntäsi alakerrasta.
"ÄITI! ISÄ! Minä sain... minusta tulee... Noita!" Hän huusi onnellisena posket hehkuen ja ryntäsi halaamaan äitiään ja isäänsä.
"Tuleeko tosiaan? Mutta sehän on hienoa, Lily!" Vanhemmat hehkuttivat.
"Minä tein teille ruokaa", Petunia piipitti pikkuruisella äänellä. Mutta he eivät kuulleet.
"Meidän perheessä noita! Vau!"
"Nyt olemme ylpeitä sinusta, Lily!"
"Opettelekkin sitten taikomaan kunnolla - minusta on inhottavaa siivota..."
Kukaan ei pannut merkille pientä tyttöä, joka yritti avuttomana kiinnittää vanhempiensä huomion. Lopulta Petunia laahusti huoneeseensa jättäen vanhempansa kehumaan Lilyä.
Mitä Lily oli tehnyt? Ei mitään. Hänestä oli vain tullut kummajainen. Toisaalta Lily oli aina ollut kummajainen. Toisaalla hän, Petunia, oli laittanut kaksi tuntia ruokaa - mutta kukaan ei huomannutkaan häntä.
Petunia katsoi ikkunasta ulos. Lily halasi sitä Kalkaroksen poikaa, ja näytti siltä, että he olivat onnellisia. Selvä. Lily ei ollut enää hänen ystävänsä. Hän ei voinut hakea turvaa äidistään tai isästään. Kaikki olivat pettäneet hänet. Kaikki.
____________
Tää oli nyt tällainen "testausficci". Tämä on ensimmäinen, jonka olen kirjoittanut tänne^^ Niin että kommentista kiittäisin!:D
