Tuletko sittenkään?Kirjoittaja;Pinkkura
Tyylilaji;Angstfluff
Ikäraja; S
Paritus; Luna/Hermione
A/N; Pidän kirjoittamisesta (= Älkää rankaisko liian ankarasti kirjoitusvirheistä tai muista semmoisista. Toivon että nautitte ja Hermionen näkökulmaa taaskin
Kommentteja sais tulla
Seisoin syksyn kultaamalla niityllä, kylmässä tihkusateessa odottamassa sinua saapuvaksi. Olin kastunut jo läpimäräksi. [
Mikä viivyttää? ] Huokaus karkasi huuliltani, mutta se ei kiirinyt kovinkaan pitkälle, vaan jäi soimaan paikoilleen kadoten lopulta kokonaan, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Korviini jäi soimaan huokauksen tuoma kaiku,
katkeransuloista. Hiukseni heilahtelivat heikon tuulen tahtiin, kylmyys liukui vaatteiden alle. Silmäni kiilsivät.
En itke, en tahdo.En tiennyt tuletko, osasin vain toivoa. Vaikka ymmärsin asioita, jotka olivat muille hepreaa, odottamisen tuoma tuska oli jotakin jota en voinut ymmärtää.
Rakkaus samaten..Naurahdin ilottomasti, punainen kaulahuivini sopi lapasiisi.
Muistatko, ostimme ne yhdessä? Tehtäväni, se mikä täytyi suorittaa äkkiä, painoi silloin raskaasti harteitani.. Nyt se painaa vielä enemmän, mutta tällä kertaa sydämessä.
Värikkäät lehdet hyppelivät tuulen yltyessä, mutta sinua ei vain näkynyt. Aloin huolestua, missä viivyt? Nojasin läheiseen puuhun ja vastustin epätoivoa, joka oli ottamassa minusta vallan.
Tuletko sittenkään? Purin huultani ja säpsähdin. Askelia! Sinä tulit sittenkin. Olit niin kaunis.. Vesipisaroita hiuksissa ja silmäripsissä. Silmät ymmärryksestä ymmyrkäisinä. Suu hymyyn kaartunena. Hentoiset hiukset tuulessa keinuen.
Rakastan sinua enemmän kuin koskaan.. Tulit luokseni, kiersit kätesi ymäpärilleni. Hymyilin lapasillesi.. Taivaalla leijui valkea huntu.. Se ei kuulunut tähän. En saanut epäröidä, se oli sanottava tai muuttaisin mieleni kokonaan.
"Me emme voi olla enää yhdessä..", huokaisin varovaisesti.
Sinä.. Sinä vain naurat. Et kolkosti, vaan rakastavasti. Sinä tiesit, että tämä koittaa? Miten? En kysynyt sitä. Olin liian hämmentynyt ja minun piti keskittyä karsimaan pokerinaamani kokoon. Tunsit minut liian hyvin, näit lävitseni, mutta kyyneleet eivät koristaisi silmäkulmiani ennen katoamistasi. En näyttänyt pahaa oloani.
En voinut siirtää todellisuutta kauemmas, se täytyi kohdata silloin. Nyt on myöhäistä perua mitään, ei ole enää paluuta.
Anteeksi..Irrottauduin sinusta ja katselin hetken silmiäsi, kunnes revin katseeni irti. Käänsit selkäsi, lähdit. Mitään ei voi perua enää.
Rakastan sinua yhä.