Sadun loppu [sallittu]

[Pinkkura]

// Alaotsikko: James/Sirius, (James/Lily) dramaromanceangstia

Kirjoittaja; Pinkkura
Beta; Ihana Vanilje, jolle tämänkin ficcuraisen omistan.
Ikäraja; Sallittu
Genre; Drama, romance, angst
Paritus; yksipuolinen James/Sirius, mainintana Lily/James
Tiivistelmä: En saanut onnellista loppua

A/N: Oukeij, omistan tämän ficin betalleni Vaniljelle ja kahdelle ihanalle kommentoijjalle, jotka ovat piristäneet päiviäni, nimittäin sennamiila ja Natural.   Nauttikaapas tästä. Kommentilla saa heittää, mutta myös pöllönpapanoilla jos tämä oli aivan järkyttävä (=



Sadun loppu


Ikävöin kesää.

Monesti melkein itkin ilosta, kun en voinut uskoa hyvää onneani. Sinä olit minun, minä olin sinun ja enää taianomainen loppu - sadun loppu - puuttui. Halusin saada sen ja yritin elää päivät mahdollisimman nopeasti - virhe. Elin liian nopeasti, mutta isot pojat eivät itke, se on väärin.

Nyt on talvi.

Raskas, pimeä ja kylmä talvi, joka sopii täydellisesti yhteen tunnelmieni kanssa. En saanut onnellista loppua, satu ei päättynyt siihen, että prinssi sai prinssin. Se päättyi niin, että toinen prinsseistä sai prinsessan ja toinen jäi suutelemaan sammakoita.

Kai minä tiesin, että tämän tuli mennä näin, mutta en halunnut uskoa sitä. Rakastin sinua, vaikka et halunnut kertoa maailmalle, että olet poikkeava, erilainen kuin muut. Rakastan sinua edelleen. Valitsit toisen polun, en voi muuttaa sitä, vaikka haluaisin. Et hyväksynyt itseäsi, joten päätit kieltää kaiken; meitä ei ollutkaan. Jokainen suudelma oli mitätön, jokainen halaus vailla tunnetta - valehtelit.

Kun kävelen eteenpäin missä tahansa, päässäni pyörivät kysymykset, miksi, miksi, miksi. Askeleet rummuttavat uudet kysymykset tien pintaan, oli se sitten hiekkaa tai jotain muuta. Miksi kaikki meni näin? Miksi et voi rakastaa minua? Miksi häpeät? Miksi et rakasta minua? Miksi?

En koskaan kysynyt.

[Natural]

Haa, eka!

Ihana oli. Vaikka mielestäni Sirius kuuluu Remukselle ja Lily Sevvielle, rakastin tätä silti.
Kuvaillu oli ihana ja mielestäni sait tunteet hyvin esille. Tämä pituus oli mielestäni aivan ihana, siis se ei mennyt liialiseksi jaaritteluksi, vaan pysyi koko ajan ihanana.

Kun kävelen eteenpäin missä tahansa, päässäni pyörivät kysymykset, miksi, miksi, miksi. Askeleet rummuttavat uudet kysymykset tien pintaan, oli se sitten hiekkaa tai jotain muuta. Miksi kaikki meni näin? Miksi et voi rakastaa minua? Miksi häpeät? Miksi et rakasta minua? Miksi?

En koskaan kysynyt.

Tämä loppu oli aivan ihana, <3.

Rakastin tätä aivan valtavasti.
Ja kiitos omistuksesta !

Kiittäen ja kumartaen,
Natural

Ps. Kirjoitus virheitä en huomannut ja teksti oli sujuvaa

[sennamiila]

Oh my God! Se oli reaktio, kun luin A/N:ää. Enhän minä nyt edes tiedä yhtään, mitä sanoa. Mitä muuta edes voisin sanoa kuin että kiitos omistuksesta? No, ehkäpä yrittäisin jotain fiksun kuuloista tähän rustata. Tosin voi kylläkin olla, ettei tähän vuorokaudenaikaan mitään järkevää saa irti

Minuu alko ihan säälittää Sirius, kun toinen jäi ihan ittekseen. Tai no... Olen kyllä vahvasti samaa mieltä kuin Natural, että Sirius ja Remus <3 Mutta jos Sirius kerran jäi ihan yksikseen niin kai hän sitten menee lohduttautumaan Remuksen luo, eikös Tosi ihanasti olit tuonut nuo Siriuksen tunteet esille. Tuo talven liittäminen hänen alakuloisuuteensa toi mukavan sellaisen hieman painostavan ja ahdistavan lisän.

Elin liian nopeasti, mutta isot pojat eivät itke, se on väärin.

Ihan typerä ajatus, Sirius! Kyllä miehetkin saa itkeä ja näyttää tunteensa. Anna tulla vaan, se helpottaa. Eli siis joo, aivan ihana kohta. Hieman klisee se kyllä on, mutta kliseet on kivoja Ja tässä tää toimi mahdottoman hyvin.

Se päättyi niin, että toinen prinsseistä sai prinsessan ja toinen jäi suutelemaan sammakoita.

Aaws, rakastuin tähän. Tuo satukirjavertaus prinsseistä, prinsessoista ja sammakoista oli jotain niin suloista, että huh. Sirius -parka, sääliksi toista tosiaan käy, kun ollaan noin ilkeitä. James on julma.

Ja koska parhaani mukaan yritän olla quottamatta koko ficciä, koska siellä oli paljon kivoja kohtia, jotka tahtoisin poimia niin totean lopuksi vain, että tuo lopetus kruunasi koko hienon, huolitellun kokonaisuuden. Olit osannut valita kivoja sanoja tähän, teksti oli sujuvaa ja soljuvaa, itselläni ei ainakaan missään vaiheessa tökännyt. Ja koska loppu jäi kivan avoimeksi niin minun mielikuvitukseni pääsi oikeuksiinsa ja kuvittelemaan, kuinka Sirius meni Remuksen luo Tai sitten... no, enpäs sanokaan yhtään mitään

Kiitoskiitoskiitos iltani piristämisestä
senna

[Pinkkura]

Ihihih, tottakai, te taas täällä! Kiitus kommenteista rakkaat, sennamiila ja Natural.

Tietysti omistin tämän teille, kenelle muillekkaan? Olette oikeastaan aikalailla vakiokommentoijiani [onko se edes sana? muotoillaanko se noin? ], joten pitäähän minun kiitollisuuteni jotenkin osoittaa.

Kiitos kommenteistanne ja upeaa, että vaivaudutte aina kommentoimaan ja vielä pitämäänkin näistä. Vähän paha tapa on käyttää nuita vuodenaikoja monissa ficeissä, mutta jaa, ei se ketään haittaa. Tämä oli sitäpaitsi muokattu yhdestä kirjoitelmasta, joka oikeastaan kertoi minusta.. Ketään ei kiinnosta joten se siitä

En kovinkaan usein päästä kliseitä teksteihini, mutta tuo on aivan ihana klisee, joten pakko oli tehdä poikkeus (= Hyvä, ettei tämä töksähdellyt - siitä kiitän Vaniljea, joka on aivan ihana.

Apua, en osaa enää sanoa yhtään mitään, joten päätän tämän jaarittelun nyt tähän.

Pinkkura