Siipirikkoja
Paritus: Ginny/Luna
Genre: fluff
Ikäraja: S
Beta: Sädekehä
A/N: Älkää tappako, jos ette tykkää tai jotain, koska tää on mun ensimmäinen femmeficci ikinä, jonka oon saanut valmiiksi kirjoitettua. :'D Osallistuu Multifandomiin ja Perspektiiviä parittamiseen -haasteeseen Ystävillä. Omistan tämän ficin Kayleigh'ille, joka pyys mua joskus aikoja sitten kirjoittaa Ginny/Lunaa. :3
*
Pujotin käteni käteesi, pidin sinusta tiukasti kiinni. Ei se mitään hyödyttänyt, sillä sinä purjehdit ajatuksissasi yhä kauemmas.
Istuimme nurmikolla, sinä katsoit taivaalla lentäviä lintuja. Katsoit niitä unelmoiden, niin kuin silloin kerran ennenkin. Kysyin sitä silloin, haluaisitko sinäkin lentää tuolla lailla? Olla vapaa.
Sinä et edes kääntänyt katsettasi minuun, kun puhuit. Äänesi oli täynnä unelmia, toiveita, jotka sinä puit sanoiksi. Sait minutkin toivomaan, että ehkä, ehkä joskus vielä me kaksi, eikä ketään muita.
"Näetkö sinäkin ne?" kysyit ja käänsin katseeni taivaalle. Mitkä?
"Linnutko?" En ymmärtänyt sinua silloin, tuskin ymmärrän vieläkään. Sinä näet sen kaiken, mitä minä en näe. Sinun maailmasi on unelmia täynnä.
"Siipirikot", sinä vastasit, enkä taaskaan ymmärtänyt sanojasi.
Olin hiljaa, kuuntelin kevyttä hengitystäsi ja tuulta, joka kuiski korvaani. Siinä me istuimme, sinä katselit unelmiasi taivaalla, minä katsoin sinua. Toivon, että ehkä joskus minä vielä ymmärtäisin ja pääsisin mukaasi. Ehkä joskus minä vielä näkisin kaiken, mitä sinäkin.
"Luna, lähdetään", sanoin huokaisten, kun iltatuuli alkoi pistellä poskiani.
Katsoit minuun, viimeinkin, kuin pyytäen, että saisit jäädä vielä hetkeksi. En vastannut katseeseesi ja lopulta sinä tulit takaisin luokseni, palaten siltä retkeltä, jonka teit taivaalla yhdessä lintujen kanssa. Noustessasi kiinnitän huomioni siihen, kuinka vaaleansininen mekkosi on ruohotahroja täynnä.
"Ne halusivat, että muistan tämän päivän", sanoit huomatessasi ruohotahrat. Hymy valaisi kasvojasi, onnellinen hymy.
Huomasitkohan sinä minua ollenkaan, kun istuin vierelläsi?
"Kiitos", sinä sanoit täydestä sydämestäsi. Mistä hyvästä?
Sitten otit askeleen, olit vierelläni ja tartuit käteeni. Jokin liikahti sisälläni, katkerat ajatukset katosivat. Minä hymyilin.
Astelimme kohti Kotikoloa, yllämme ilta-auringon kultaama taivas.
