Paritus kiinnosti minuakin ja sai lukemaan. Rakastan Dobbya, mutta en kyllä yleensä löydä hänestä mitään vakavasti otettavaa tekstiä, yleensä vain jotain huumoria ihmis/kotitonttu -parituksilla, ja se ei todellakaan ole sellaista, mistä yleensä pitäisin. Mutta Winky/Dobby oli minusta toimiva paritus - kirjoissakin jo Dobby aina on ihana ja pitää Winkystä huolta. Sitä kai yritän tässä sanoa, että minusta oli ihanaa, kuinka olit ottanut kotitonttuparituksen vakavissasi ja kirjoittanut siitä koskettavaa angstia, et huumoria. Ja Winkyssähän riittää materiaalia angstiin!
Tykkäsin myös ficin muodosta. Harvoin näkee noin lyhyistä osista koostuvia tekstejä, mutta tässä se minun mielestäni toimi todella hyvin. Oli erikoinen ratkaisu ja varmasti sellainen, jonka tulen muistamaan kauankin, ja lisäksi se, että kohtaus tuntui vaihtuvan usein, oli myös hyvä ratkaisu. Kaikkein hienointa minusta tässä kuitenkin olivat lyhyet virkkeet ja se, kuinka teksti tuntui enimmäkseen koostuvan päälauseista. Se antaa sellaisen kuvan kuin todella lukisi Winkyn ajatuksia, joita pulpahtelee mieleen yksittäisinä. Varsinkin tuo ensimmäinen on loistava esimerkki siitä, ja se onkin näistä paloista ehkä suosikkini. Olit tosi luonnollisesti onnistunut hyppimään Winkyn humalasta hummerin silmiin, kuplivaan veteen ja pahoinvointiin.
Winkyn suhtautuminen Dobbyyn oli minusta myös todella hienoa luettavaa. Se, kuinka Winky tavallaan häpeää Dobbyn outoutta, mutta kuitenkin toivoo, että osaisi olla enemmän Dobbyn kaltainen, oli samaistuttava kohta, ja se, kuinka Winky odottaa Dobbya pelastamaan itsensä, oli myös ihanaa. Ja loppu oli tosi suloinen, koko viimeinen pätkä <3 Taisin juuri ihastua tähän paritukseen! ♥
Kiitos tästä, pidin!