Kirjoittaja Aihe: Tahtina ikuisuudelle [S]  (Luettu 4040 kertaa)

prickly

  • Vieras
Tahtina ikuisuudelle [S]
« : 18.04.2011 23:10:14 »
// Alaotsikko: Lily/James (James/Sirius), ficlet

Kirjoittaja: prickly
Genre: angst
Ikäraja:  sallittu
Disclaimer: Rowling omistaa henkilöt, minä leikkini (:
A/N: hmm, niin, olen uusi (ja nuori). Mutta älkää antako sen hämätä! :3 Kokeilumielellä lähinnä tämän kirjoitin. Palaute on toki toivottua!



Hänen hymynsä on huoleton, valkoisia hampaita ja suupielessä virnistystä. Naurua sieltä syvältä jostain, sekä silmissä maailma peilautuen kauniimmaksi.

Ja hän tietää: ei lupaus sido ikuisuuteen. Ojentaa kuitenkin kättään, vasemmassa nimettömässä kahle siihen mihin ei tahdo kuulua. Kasvoilla ripaus huolettomuutta siellä täällä ja tuolla, katso ei kahdesti vieraat onnellista miestä.

Miksen ole yksi tietämättömistä?


Pianistin säveleet eivät toimi tahtina ikuisuuden tanssille. Virheitä nyt ja taas, kynsien alla syntyviä mustelmia. Puolihuolimatonta muistuttelua: Sattuiko? Hyvä. Niin sattuu minuakin.

Siltikin pelkoa alla kivun. Aina molemmat.  Hän on kiinni vasten kylkeäni, enkä minä tahdo koskaan siitä lähteä. Tämä on aikaa jonka tiedämme varmaksi, pitäisikö tuntematon kohdata yksin?

Ei, ei niin käy koskaan. Enkä minä tiedä mitä tuntea.


Katsovat he lailla lumoutuneiden. Ulkokuoremme valehtelee, kaksi kiinni yhdessä. Tanssiako tämä on?

”Vielä tulee sinunkin vuorosi”, vanhus tönäisee Siriusta kylkeen ja hymyilee minulle silmissään valkoista sekä kimalletta. ”Kyllä sinäkin vielä löydät jonkun jonka kanssa suunnitella tulevaisuutta.”

Jamesin vartaloa tärisyttää vilunväreet. Silmissä lämpöä, eikä sitä ole kohdistettu minulle.

Me molemmat tiedämme merkit vaalealla ihollasi.


Mikä tulevaisuus?

~
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 13:43:01 kirjoittanut Eeyore »

Lozku

  • ***
  • Viestejä: 466
Vs: Tahtina ikuisuudelle [S]
« Vastaus #1 : 19.04.2011 11:58:01 »
En voinut karata kommentoimatta, kun kerran kukaan muu ei ollut kommentoinut.

Ficissä oli kaunis tunnelma, josta sain hyvin kiinni, mutta juoni jotenkin katosi. Luin kaksi kertaa ja luulen tajuavani ficin idean, mutta pakko myöntää etten kuitenkaan ole täysin varma.

Lainaus
Ja hän tietää: ei lupaus sido ikuisuuteen. Ojentaa kuitenkin kättään, vasemmassa nimettömässä kahle siihen mihin ei tahdo kuulua.
Tämä oli kaunis kohta, josta tykkäsin. Olit onnistunut muotoilemaan sen kauniisti ja ehkä koskettavastikin.

Suosittelen että jatkat kirjoittamista, sillä sinulla on selvästi taitoa ja silmää siihen, eikä ole sinun vikasi että olen vähän pölkkypää. :) Odottelen innolla lisää tekstejäsi, ilmoitteleppahan vaikka jos sellaisia tulee. Itse tuskin huomaan. :D

Kiittäen, Lozku
~ehjimmät meistä on tehty sirpaleista~

Kovin helppoa on vajota hetkiin
joissa tunne on valhetta
sielusi kadotat vain öisiin retkiin
syntyy syviä haavoja
Sano sana ja tiedät mä tuun vastaan
ole rauhassa vielä mä sua seuraan

Sädekehä

  • Hömelö otus
  • ***
  • Viestejä: 1 179
  • Until you believe
Vs: Tahtina ikuisuudelle [S]
« Vastaus #2 : 23.04.2011 09:04:16 »
Wau. Tämäpäs oli upeasti kirjoitettu! Avasin lähinnä J/S:n takia, vaikkakin nimi oli myös erikoisen kutkuttava ja kieli hyvästä tekstistä. Ja sitähän tämä olikin. Todella harmoninen, sulava ja keveä; jotenkin myös sellainen hauraan kaunis. Tyylisi kirjoittaa oli hyvin samankaltainen kuin monien muiden, mutta pidin siitä, ettei se ollut liian maalaileva, mutta silti siinä oli sellainen taiteellinen vivahde, ja nuo lauserakenteet olivat sellaisia, joista pidin kovasti. Tunnelma oli ihanan rikkonainen ja hauras, ja oleellisesti ihastuin kovastikin tapaasi kuvata Jamesin ja Siriuksen välistä suhdetta! Erityisesti tuo lopun tunnelma oli hyvin katkeroitunut, ja viimeinen lause kuvasti hyvin Siriuksen tuntemuksia ja kursivoituna se oli oikein tehokas lopetus.

Minusta kokonaisuus oli kaunis, kirjoitus itsessään tosi taidokas ja uskon ymmärtäneeni kaikki merkitykset (tein ainakin omat tulkintani jos en muuta :D). Lilyn ja Jamesin välinen suhde ehkä jäi hieman tulkinnanvaraisemmaksi, mutta toisaalta tässä ei mitään muutakaan sanottu suoraan, joten se on ihan kivaa, kun saa itse täyttää aukot ja tehdä omat päätelmät.

Lainaus
Ja hän tietää: ei lupaus sido ikuisuuteen. Ojentaa kuitenkin kättään, vasemmassa nimettömässä kahle siihen mihin ei tahdo kuulua. Kasvoilla ripaus huolettomuutta siellä täällä ja tuolla, katso ei kahdesti vieraat onnellista miestä.
Tämä kohta oli todella kaunis, ja nuo kaikki viitteellisyydet iskivät kyllä minuun ainakin. Plus tässä oiva esimerkki noista lauserakenteista; en tiedä, onko ne sinällään erikoisia, mutta käytit niitä ainakin tosi hienosti!

Lainaus
Virheitä nyt ja taas, kynsien alla syntyviä mustelmia. Puolihuolimatonta muistuttelua: Sattuiko? Hyvä. Niin sattuu minuakin.
Uijuij, tämäkin oli tosi hienosti kirjoitettu kohta. Erityisesti loppu, ja sen ainakin yhdistin nimenomaan James/Siriukseen, mikä tuo lauseelle aivan uudenlaisen, suorastaan riipivän merkityksen!
Lainaus
Me molemmat tiedämme merkit vaalealla ihollasi.
Tämä on varmaan muodostunut J/S:ssä jo kliseeksi, mutta toimii silti joka kerta! Nättiä. (:

Kiitos upeasta ficistä, ja jatka ihmeessä kirjoittamista!!
All I wanted was you

Ava by Sinderella