Kirjoittaja:PurpleHorizon
Nimi: An Ocean Between Us
Fandom: Percy Jackson
Ikäraja: K-11
Hahmot: Poseidon/Sally
Genre: Romance
Disclaimer: Mikäli kuuluisivat minulle, olisin varakas mies. Mutta koska kumpikaan kohta ei ole totta, ...
Summary: Poseidonin ja Sallyn ensikohtaaminen ja sen seuraukset
A/N: Tartuin tässä pitkästä aikaa PJO kirjoihin ja totesin, että mä haluan kirjoittaa siitä ficin. Sit mietin, että mistä ihmeestä. Ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Poseidonin ja Sallyn tapaaminen =) Awws.
An Ocean Between Us
Meren lempeä henkäys pöllytti nuoren naisen ruskeita hiuksia. Lyhyet piikit sojottivat jo muutenkin kaikkiin suuntiin ilman tuulta. Suola tuoksui ilmassa. Rannan ihmiset nauroivat riemusta ja polskivat elämän lähdettä ilmaan ja toistensa päälle. Aurinko paahtoi taivaalta täydellä tehollansa.
"Onko se kiinnostavakin kirja?"
Neito kohotti intensiivinen katseensa aaltojen lainehdinnasta. Vihreiden silmien välke sai naisen, Sallyn, sydämen sykähtämään. Pitkä, komea mies seisoi auringon edessä, jotta Sally näkisi paremmin. Hänen korpinmustat hiuksensa olivat kuin harakanpesä. Ruskettunut iho hohkasi lämpöä naista kohti, vaikka heillä oli selkeä muutaman metrin etäisyys, joka kuroutui umpeen miehen istuutuessa hiekalle naisen tavaroiden viereen. Ilman paitaa oleva tulija nosti veden toisen kielelle. Hän oli kuin kreikkalainen jumala.
"Ei sillä, että haluaisin tonkia asioitasi. Näytit vain niin kiinnostuneelta tuijottamaan ennemmin merta, kuin lukemaan tuota kirjaa."
Sydäntä lämmittävä hymy valtasi vieraan kasvot.
"Anteeksi huonokäytöksisyyteni. Olen Poseidon", hän sanoi ystävällisesti ja ojensi suuren kätensä Sallylle ravistettavaksi.
Nainen silmäili sitä epävarmana, mutta päätti tarttua siihen.
"Sally, Sally Jackson. Hauska tutustua", hän kertoi ujosti ja punastui.
Sally siirsi katseensa Poseidonin silmien kanssa samansävyiseen mereen, joka oli tavanomaisuudesta poiketen rauhallinen. Tyyntä ennen myrskyä. Hän vilkaisi silmäkulmastansa miestä ja sai huomata tämänkin katselevan merta. Hiljaisuus lankesi parivaljakon ylle.
"Olen aina rakastanut merta. Siinä on vain jotain kiehtovaa, puoleensavetävää. Siksi istunkin päivät pitkät täällä haaveilemassa", Sally kertoi rikkoen hiljaisuuden ensimmäisenä. Silmien tutkimaton katse ei revähtänytkään irti merestä.
"Jos täällä olisi yhtään huonompi ilma, olisin tuonut kirjoitusvälineet mukaani, jotta olisin voinut jatkaa novelliani."
Hän tiesi Poseidonin katselevan häntä, muttei antanut kehonkielensä ilmaista sitä. Sally upotti sormensa hiekkaan ja nosti kätensä seuratakseen, kuinka jyvät livahtivat takaisin maankamaralle.
"Taidat pitää minua hulluna."
Lyhyt toteamus.
Aurinko katosi suurten pilvien taakse, jotka olivat ilmaantuneet kuin tyhjästä. Meri näytti uhkaavammalta kuin aikaisemmin. Kaikki tuo hetkessä. Jokin taisi ärsyttää luonnonvoimia.
"En oikeastaan."
Lyhyt vastaus.
"Eikö Poseidon olekin kreikkalaisessa mytologiassa meren jumala."
Lausahdus kuulosti enemmänkin kysymykseltä, johon Poseidon vastasi vain huvittuneella hymyllä ja kevyellä pään nyökkäyksellä. Muuta ei tarvittu.
"Vaikka kuinka mukavaa olisikin jäädä tänne sinun kanssasi, on minulla asioita hoidettavana. Oli hauska tutustua Sally Jackson."
Oli Poseidonin vuoro rikkoa hiljaisuus. Hän nousi yllättävän ketterästi kokoonsa nähden ja pudisti hiekkaa Bermuda-shortsiensa lahkeista sulavilla vedoilla. Leveä, tuttavallinen hymy ja mies oli poissa. Sally vilkaisi merta viimeisen kerran ja ryhtyi sitten keräämään tavaroitansa.
Sinä yönä naisella oli ongelmia saada unen päästä kiinni. Hän ei voinut muuta, kuin ajatella aikaisemmin rannalla tapaamaansa miestä, Poseidonia. Mies oli niin salaperäinen, mutta Sallysta tuntui, kuin olisi tuntenut miehen koko lyhyen elämänsä ajan. Tuuli tuiversi mökin katossa. Sally huokaisi syvään ja käänsi kylkeänsä upottavalla patjalla. Hän ei varmaan ikinä tapaisi miestä uudestaan, joten miksi tuhlata ajatuksia ja uniaikaa hänelle. Sally painoi silmänsä tiukasti kiinni ja antoi mielensä lipua unien maahan.
********************************************************************************
Seuraavat päivät kuluivat kuin madellen. Sally seisoi rannalla muita ihmisiä seuraten, mutta ensisijaisesti hän yritti löytää miehen, joka oli saanut itsenäisen naisen täysin lumoihinsa vain muutamalla sanalla. Sää pysyi yhtä kauniina kuten alkuviikostakin, joten novellin kirjoittaminen ei edistynyt kirjaimellakaan eteenpäin. Neidon olotila ei olisi voinut olla kurjempi.
Viikko oli kulunut eikä miehestä kuulunut sanaakaan. Sally päätti unohtaa koko Poseidonin, joka ei selvästikään halunnut nähdä naista uudestaan. Hän oli ollut juuri siivoamassa, kun hän näki sen, täysikuu ja autio ranta. Nainen tarttui kirjoitusvälineisiinsä ja suuntasi mökin ovesta ulos. Hiekka oli vielä lämmintä, joten siihen oli miellyttävä upottaa jalat. Sally hakeutui lempipaikallensa ja istahti hiekkaan katse merelle päin. Juuri täydellinen tunnelma. Sanat taipuivat paperille paremmin kuin pitkään aikaan. Kuun kelmeä valo loi täydelliset kulissit naisen mielelle.
"Näen, että pystyt kirjoittamaan jälleen", tuttu ääni totesi.
Sallyn pää kohosi kuin salamana ylös hänen tarinastansa. Poseidon seisoi siinä ylväänä kuin leijona merenväristen silmien tuikkiessa. Mies onnistuukin aina ilmestymään yllättäen naisen täysin. Sally olisi halunnut sanoa jotain nasevaa, mutta esine, jota Poseidon kantoi vasemmassa kädessään sai hänen ajatuksensa suistumaan raiteiltaan.
"Olin juuri menossa surffaamaan, sillä aallot näyttivät niin mehukkailta. Kaiken lisäksi ranta oli sopivan tyhjä minulle. Ihmispaljous pilaa tunnelman", mies totesi kysyvälle, hämmentyneelle ilmeelle.
Sally vilkaisi merelle ja olisi voinut vannoa, ettei kunnon aaltoja surffaamiseen ollut ennen hänen lausettansa.
"Millä ajattelit mennä surffaamaan? Tuolla kepilläkö?" hän kysyi naurahtaen ja hymyili ystävällisesti toisen hölmöydelle.
Poseidon tuijotti järkyttyneenä Sallya ja katsahti sitten keppiänsä, kolmikärkeänsä. Sen varteen oli kaiverrettu delfiinien kuvia sekä kirjaimet Ποσειδῶν, jotka tarkoittivat Poseidonia. Mies piteli sitä vakaalla otteella, kuin olisi kannellut kolmikärkeä jo monia vuosisatoja. Kolme kärkeä kiilsivät kuunvalossa ja näyttivät naisesta pelottavan teräviltä.
"Sinä olet Poseidon."
Mies katseli naista osaamatta vastata. Ei hän olisi ehtinytkään vastata, kun Sally jo jatkoi:
"Olet se Poseidon, meren jumala."
Poseidon hymyili leveästi näyttäen hampaansa ja nyökkäsi, sillä hän olikin aavistellut tässä naisessa olevan jotain erikoista. Tietenkin hän tiesi kuka mies oli. Ei Sally ollut tyhmä. Nainen katsoi häntä silmät ammollaan miettien kiivaasti sanoja. Mitä siinä tilanteessa voisikaan sanoa, kun edessä seisoo taruista tuttu jumala, Poseidon, joka haluaa jutella kanssasi. Sallyn toinen käsi kohosi haromaan ruskeita hiuksia. Paha tapa, jota hän toisti hermostuneena. Poseidon ojensi kouransa Sallylle. Pieni ele, joka sai sydämen pomppailemaan. Pienempi käsi tarttui siihen varovasti. Meren jumala veti naisen jaloilleen yhdellä sulavalla liikkeellä.
"Tule."
Sally totteli kuuliaisesti Poseidonia, joka johdatti naista vedenrajalle. Hän olisi voinut pitää tätä romanttisena kokemuksena, mutta oli ikävä kyllä vielä pienoisessa shokissa miehen paljastuksesta. Viileä vesi huuhtoi heidän jaloiltansa hiekan ja vetäytyi sitten taas kauemmas.
"Haluatko uimaan?"
Sally virnisti ehdotukselle ja kiskaisi paitansa yltänsä. Valkoinen t-paita lensi ryppyiseen myttyyn kostealle hiekalle ja farkkucaprit seurasivat perässä. Nainen sukelsi meren pauhuihin jättäen silmät selällään toljottavan jumalan rannalle. Suolainen vesi huuhtoi kaikki Sallyn murheet. Hän olisi voinut vain jäädä uimaan mereen, mutta elämä odotti. Hän ei vain voinut unohtaa sitä.
"Löysinpäs sinut", matala ääni kuiskasi aivan naisen korvan juuresta.
Sally pyörähti ympäri vedessä. Poseidonin silmät tuikkivat naiselle, joka hymyili niin ihanasti hänelle. Mies kumartui painamaan suudelman naisen huulille. Sally antautui heti suudelmaan kietoen kätensä miehen kaulan ympärille ja painaen heidän vartalonsa yhteen. Poseidon veti heidät molemmat pinnan alle laineiden liplattaessa hiljalleen.
********************************************************************************
Sally heräsi seuraavana aamuna yksin sängystänsä peiton alta ja oli yllätykseksensä alasti. Hän ei muistanut eilisestä muuta kuin aaltojen syleilyn ja kuun. Poseidon. Ajatus miehestä nousi naisen mieleen ja hän ponkaisi lakanoistansa kuin tuli hännän alla. Hän oli viettänyt yön meren jumalan kanssa. Hän, tavallinen ihminen. Ja jumala. Sally huokaisi ja hieroi ohimoitansa tuntiessaan päänsäryn muodostuvan. Jalkapohjat painuivat puiselle lattialle. Nainen suunnisti kohti keittiötä. Suuren mahonkisen pöydän päällä olivat hänen kirjoitustavaransa, sydämenmuotoinen suklaarasia ja simpukoita. Kevyt puna kohosi naisen poskille. Simpukoiden kiehtova väritys ihmetytti Sallya. Hän nosti yhden ja katsoi sitä tarkemmin. Siniset juovat kulkivat violetinsävyisellä pinnalla, ja simpukka tuoksui aivan mereltä.
"Olisitpa täällä", Sally ajatteli ääneen ja laski Poseidonin lahjan takaisin pöydälle.
"Minähän olenkin. Kävin vain vaihtamassa vaatteet."
Sally käännähti katsomaan pitkänhuiskeata miestä, joka hymyili tuttua lämmintä hymyänsä.
"Ja sinä et näytä jaksavan pukea päällesi sitten millään", Poseidon naurahti silmäillessänsä Sallyn kehoa.
Monennenkohan kerran nainen punastui jumalan läheisyydessä? Meren hallitsija veti Sallyn halaukseen. Hän painoi päänsä miehen rintakehää vasten ja veti syvään henkeä. Meren suolainen tuoksu levisi naisen sieraimia pitkin.
"Palasin kysyäkseni haluaisitko tulla minun kanssani valtakuntaani? Olisit kuningattareni ja voisin tehdä sinusta kuolemattoman, jos vai haluat. Olet ensimmäinen nainen, joka saa sydämeni sykkimään tällä tavalla, tuntemaan minut taas nuoreksi."
Sally vetäytyi halauksesta hämmästyneenä. Hän tuijotti miestä suu auki, kulmat korkealla. Voisiko hän? Poseidon seisoi kärsivällisenä odottaen, että Sally sulattelisi ehdotuksen.
"Poseidon, minä... olen todella imarreltu, mutta en usko, että ikuisuus on minua varten. Haluan elää tavallisen elämän. Meren jumalan puolisona se ei oikein toimisi, eikö niin. Olen vain tavallinen ihminen, kuolevainen. Olen pelkkää tyhjyyttä rinnallasi", Sally sanoi silmät surua hohkaten.
Poseidonin ryhti romahti hieman ja hänen kasvonsa peittyivät murheeseen. Sally kipaisi miehen luokse parilla askeleella ja painoi kämmenensä toisen kyyneleiden tuhrimiin poskiin.
"Älä huoli, Poseidon. Minä rakastan sinua omalla tavallani, mutta se elämä ei ole luotu minulle."
Mies etsi toisen silmistä jotain, mikä olisi todistanut tämän valehtelevan, huijaavan, muttei löytänyt mitään. Sally oli päätöksensä tehnyt ja nyt seisoi jämerästi sen takana.
"Hyvä on. En minä voi sinua pakottaa", Poseidon huokaisi ja tarttui kolmikärkeensä, joka nojasi tummaa seinää vasten. "Toivon sinulle kaikkea hyvää, Sally Jackson. Toivon myös, että tiedät sinulle olevan aina vapaa paikka valtakunnassani, mikäli niin haluat."
Poseidon kumartui painamaan huulensa edessään olevaa naista huulille lempeästi. Suudelman jälkeen hän suoristautui täyteen mittaansa, kopautti lattiaa valtikallansa ja katosi kirkkaan valon säestämänä. Sally tuijotti murheenmurtamana kohtaa, jossa mies oli vielä hetki sitten seissyt. Tämä oli hänen parhaaksi. Oikea käsi kohosi naisen huulille, joilla jumalan suolaiset huulet olivat olleet aikaisemmin. Ei, hänen pitäisi unohtaa mies. Se olisi kaikille parhaaksi.
I'm left with an ocean
between you and me,
an ocean between.
A/N: Olisi mukavaa, jos saisin jonkin sortin palautetta tästä ficistä. Arvostaisin sitä todella.
