Kirjoittaja Aihe: Katseetta || S, ficlet, Tom Valedro ja basiliski  (Luettu 1853 kertaa)

Nukkemestari

  • Lonkeropulla
  • ***
  • Viestejä: 1 525
  • The Uneartly Child
Ficin nimi: Katseetta
Kirjoittaja: Nukkemestari
Tyylilaji: Ficletti
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Voldemort (Tom Valedro) ja basiliski

A/N: Jatkan taas katseen pelko-raapaleen teemassa, hiukan ehkä eri tyylillä. En näes muistanut, kirjotinko jo asiasta, ja en junassa asiaa voinut tarkistaa. Pitkä muisti minulla… FF100 sanalla 096. Valta.


Katseetta

Eniten maailmassa Tom Valedro vihasi olla heikko. Eihän hän koskaan ollut heikko, ei edes penskana, mutta nyt hän oli hiukan alakynnessä.

Yhden katseen tähden.

Sillä Tom Valedro, luihuisen sukujuurta, ei voinut katsoa basiliskia silmiin. Yhtälailla hänkin olisi kuollut sen katseeseen. Onneksi hänen heikkoutensa oli sentään hallittavissa. Onneksi hänen heikkoutensa oli sentään hallittavissa.

”Ssh, rakas”, hän lausui silmät kiinni painettuina ja salli basiliskin kieroa osa kehostaan hänen ympärillensä. Ei basiliski hänelle rakas ollut. Ei rakkautta ollut olemassa, mutta hän oli huomannut kuinka basiliski himoitsi tulla kutsutuksi rakkaaksi. Kenties se johtui monista kymmenistä pimeässä ja kylmässä vietetyistä vuosista uneksien. Basiliski kaipasi kosketusta, aivan niin kuin kuka tahansa tässä maailmassa – lukuun ottamatta Tom Valedroa.

Basiliskin viileä kuono kosketti hänen kaulaansa ja hän myhäili ojentaen kätensä silittääkseen basiliskin suomujen peittämää ruumista.

”Shh, rakas, olet niin upea”, sihisi Tom. ”Olet niin voimakas ja kaunis”.

Ja basiliski vastasi, vaikka se vastasi harvoin:
”Ssh, niin sinäkin, olet voimakas ja vahva”.

Ja Tom Lomen Valedro hymyili.

Voimakkaampi ja vahvempi kuin luuletkaan, paljon voimakkaampi ja vahvempi kuin sinä, rakas heikkouteni.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 15:18:21 kirjoittanut Pops »
Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan