Kirjoittaja Aihe: Fruits Basket, Pyykkipäivä, S | Kyoo Sooma/Tooru Honda  (Luettu 2859 kertaa)

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 153
Kirjoittaja: Okakettu
Paritus: Kyoo Sooma/Tooru Honda
Fandom Fruits Basket
Ikäraja: S
Genre:het, drama, pieni romantiikaanvivahdus
Disclaimer: Fruits Basket hahmoineen kuuluu Natsuki Takayalle.  Pyykkipäivä -kappaleen sanoitukset eivät myöskään kuulu minulle, vaan Pariisin Keväälle.
Summary: Aivan kuin liian vahvasta tuulenpuuskasta Tooru olisi voinut kadota lakanan takaa kokonaan.
A/N: Tuli sellainen epämääräinen olo, että pakko yrittää kirjoittaa jotain, ja tämä syntyi. Kokonaisuus siis perustuu Pariisin Kevään Pyykkipäivä -kappaleen lyriikkaan, joka mielestäni sopii täydellisesti kyseiseen paritukseen. Teksti ei ehkä aina ole niin sujuvaa kuin voisi, mutta noin yleensä ottaen pidän tästä itse, ainakin ideasta.

Pyykkipäivä

Toisinaan oli päiviä, jolloin satoi niin kuin se ei koskaan aikoisi lakata. Taivas tulvi ja hukutti maailmasta kaikki kirkkaat värit kuin tummansynkkänä vellova pimeä meri. Aina sellaisina hetkinä Kyoo Sooma pakeni vesipisaroiden hakkaavaa huminaa omaan huoneeseensa, eikä tullut ulos, ennen kuin viimeinenkin sateensirpale oli pudonnut alas taivaalta ja aurinko hohti jälleen raukeasti. Sadesää kuitenkin jätti jälkensä, muuttui polkujen varsille pieniksi salakavaliksi lätäköiksi ja naarmutti Kyoon mieltä voimattomuudella, joka raivostutti häntä. Mitään hän ei voinut sietää vähemmän kuin heikkoutta, ja heikon sade hänestä nimenomaan teki.

Onneksi oli myös toisenlaisia päiviä, sellaisia, jolloin taivas oli peilityyni ja sen kirkkaansininen pinta melkein kuin lasia.  Sellaisen sään vallitessa Tooru pesi pyykkiä, asettaen märät kankaat Shiguren talon takapihalle kuivumaan lempeään tuuleen.
Kyoosta oli mukava katsella, kuinka varoen Tooru kosketti kutakin vaatetta, varmistaen monella huolellisella eleellä, ettei yksikään vain pääsisi putoamaan narulta. Tytön huulilla helkkyi hivenen hassu ja hajamielinen hymy, ja sen nähdessään Kyoo olisi tahtonut kysyä, mitä Tooru oikein ajatteli, kun se kerta sai tämän virnuilemaan sillä tavoin pöhkösti. Todennäköisesti tyttö ei kuitenkaan pohtinut mitään ihmeellistä. Tämä tuntui hymyilevän aina, vaikka ei ollut mitään syytä.

Tooru nosti uuden lakanan narulle, jääden sen taakse Kyoon silmien tavoittamattomiin. Valkoisen kankaan läpi hän erotti vaivoin tytön ääriviivat. Tämän olkapäät olivat kapeat, kapeammat kuin Kyoo oli tajunnutkaan. Lakanan luomana varjokuvana tyttö oli hauras, Kyoo ei enää kyennyt tunnistamaan huulten hassua hymyä muista kankaan piirtämistä viivoista. Aivan kuin liian vahvasta tuulenpuuskasta Tooru olisi voinut kadota lakanan takaa kokonaan. 

Taivaan lasinkirkas sininen häikäisi Kyoon silmiä hänen hypähtäessään alas verannalta ja kiirehtiessään pyykkinarun luokse.
Kun hän kohotti lakanan ilmaan, Toorun kasvot sen takana sulivat alun hämmästyksestä puhtaaseen iloon. 

”Ai, hei Kyoo-kun! Tulitteko tekin ihastelemaan kaunista säätä?”

 ”Mm, joo, kai. Jotain sellaista.” 

 Valkoinen kangas ei enää kyennyt peittämään hymyä, joka oli selvän ilahtunut ja hyvillään. Kyoosta oli aina ollut typerää käyttää ihmisestä ilmaisua sädehtiä, mutta sitä Tooru paraikaa teki. Sädehti.

Hän katseli, kuinka Tooru kumartui jälleen takaisin pyykkikorin puoleen, alkaen asetella loppuja vaatteita narulle. Tuuli huojui raukeasti heidän välissään, saaden Toorun ruskeat hiukset ja valkeat lakanat liikahtelemaan ilmavirran mukana. Kyoon katse tarttui kiinni tytön selkään. Ilman lakanan varjokuvaakin se vaikutti hauraalta, samalla tavoin kuin kapeat olkapäät.

Hetken verran Kyoo tunsi ohikiitävää halua vetää nuo kapeat olkapäät lähelleen ja suojata tuota haurasta selkää tuulenpuskilta, jotka yrittivät viedä tytön mukanaan. Pitää turvassa kaikelta. 

Se ei kuitenkaan käynyt. Syitä oli liian monia, sellaisia, joita hän ei tahtonut edes ajatella. Sen sijaan Kyoo vain tyytyi katselemaan Toorun selkää, tämän tuulessa liikahtelevia hiussuortuvia sekä suupieliä, jotka hymyilivät. Tytön iho tuoksui auringon lämmölle sekä miedolle pesupulverille.     

Kuten sadepäivä, myös pyykkipäivä herätti Kyoossa heikkouden. Tämä heikkous oli kuitenkin erilaista, se kosketti häntä yhtä hellävaroin kuin Tooru kosketti lakanoita. Eikä hän kyennyt vihaamaan sitä, vaikka olisi halunnutkin.

Merkillistä oli se, ettei hän halunnut.

”Älä katoa.”

”Anteeksi, Kyoo-kun, mitä oikein sanoitte? Puhuitte niin hiljaa, etten kuullut…”

”Äh, en mitään ihmeellistä. Ajattelin vain, että toivottavasti ei ala sataa kesken kaiken.”
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 16:29:47 kirjoittanut Yukimura »
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Vyra

  • Vieras
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #1 : 10.03.2010 22:06:11 »
Voi, tämä oli ihana. Ihan sellainen herttainen ja suloinen tunnelma kuin Fruits Basketissakin toisinaan, juuri se minkä takia minä sitä luen. Ja Kyoo oli niin Kyoomainen, mitenkä sen selittäisi, niin ajattelevainen mutta kuitenkin omaan kuoreensa piiloutuva. Hän on muutenkin yksi sarjan lempihahmoistani. Kumma juttu sinänsä, koska aluksi lähes vihasin häntä enkä tykännyt ollenkaan. Mutta ilmeisesti Kyoo sitten kehittyi jossain välissä tai jotain.

Höpsö minä, höpisin täällä itsekseni Kyoolle "halaa häntä, halaa nyt" ja sitten tajusin, että ei se ehkä tosiaankaan olisi paras asia. Mutta aina saa kai toivoa.

Penber

  • Vieras
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #2 : 11.03.2010 10:35:34 »
Awww :3. Kyo/Tohru on ollu mun lemppari parituksista aina siitä alkaen ku aloin Furubaa lukemaan (joka oli joskus 2006?..).

Tää ficci oli aivan mahdottoman suloinen, mutta tiesinhän minä sen jo etukäteen, että olet kirjoittajana mainio. Siksi lykkäsinkin vähän muita askareitani ja istahdin hetkeksi hiljentymään tämän pienen kirjoitelman pariin. En todellakaan tehnyt tätä turhaan. Kaikkein parasta tässä oli ehkä se, ettei tavallaan tässä tapahtunut mitää, mutta kuitenkin tässä käytiin asioita läpi niin paljon. Ah, Kyon ajatukset oli söpöjä, niin kyomaisia! :D

Lainaus
Tooru kosketti kutakin vaatetta, varmistaen monella huolellisella eleellä, ettei yksikään vain pääsisi tipahtamaan narulta

Vaatteet tietääkseni on vielä kiinteää ainetta, joten ne ei voi tipahdella ;o. Tämä oli ainoa, mikä tekstissä pisti silmään. Nesti tippuu, kiinteä aine putoaa.

Jotenkin hassua tuo teitittely, mutta toisaalta en ole lukenut suomennoksia ja englanniksi "you" on te-muoto.

Mutta siis, ihanaa piristystä tälle aamulle! (:


mai.

  • bakteerivaltias
  • ***
  • Viestejä: 90
  • 呼吸 空ろな体
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #3 : 11.03.2010 11:34:05 »
Oih, olipas tämä suloinen. (Vaikken niinkään Fruits Baskettia fanita.)
Tooru/Kyo on ihana paritus ja mä en saa tähän nyt pitään järkeväärakentavaa vaikka aijoin yrittää, en vaan osaa ^^'
Kyo on niin kyoomainen ja Tooru toorumainen ja se on söpöä ja...

Herttainen ja ihana ja söpö ja kiitän,
mai.


Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 153
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #4 : 11.03.2010 17:07:27 »
Oi ja voi, kuinka typerästi hymyilen täällä~ Kommentteja! ^__^

Vyra, kiitoksia tositosi paljon, kun viitsit kommentoida!  Mukava kuulla, että sain mukaan samanlaisen tunnelman kuin Furubassa, ja etenkin, että Kyoo oli mielestäsi oma itsensä, hänen näkökulmastaan kun ei jostakin syystä ollut erityisen helppo kirjoittaa... Mutta todella, kiitän!

Penber, apua, sinäkin kommentoit tätä! : D Olen otettu, kiitoksia aivan mielettömästi. Ja vielä parempaa, tykkäsit!  *Virnuilee vieläkin typerämmin* Ja minä olen tosiaankin tuollaisen 'periaatteessa mitään ei tapahdu mutta tapahtuu kumminkin' -kerronnan ylin ystävä, joten mukava että joku muukin siitä piti suoran toiminnan sijaan. Hyvä kun huomautit tuosta virheestä, minusta tuo lause kuulostikin vähän hassulta, mutten itse älynnyt, mikä siinä mättää.. Ja tosiaan, suomennoksessa Toorun ylikohteliaisuus korostuu nimenomaan teitittelynä.

mai., kiitoksia sinullekin, ei tuo rakentavan puuttuminen mitään haittaa, kiva että viitsit joka tapauksessa kommentoida ja tykkäsit. : )
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Fimzy

  • Vieras
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #5 : 11.03.2010 21:58:50 »
Otsikko oli jotenkin suloisen arkipäiväinen ja kun huomasin, että aiheena on Fruits Basket oli minun aivan pakko lukea (en kyllä harmikseni ole mangaa saanut luettua, mutta animen olen katsonut pariin otteeseen). Kyoo ja Tooru olivat molemman niin omina itsenään tässä tarinassa. Kuvailu oli kaunista ja minulle tuli siitä kauhean ikävä kesää ja auringonpaistetta, sillä tekstistä oikein huokui lämpimät kesäpäivät ja kesäsateet. Kyoo on minun lempihahmoni Fruits Basketista, joten todellakin pidin myös tästä pariasetelmasta, vaikkei mitään periaatteessa tapahtunutkaan. Toisaalta taas tarina sai myös sellaisen olon, että tässä myös tapahtui paljonkin.. Mutta tosiaan minä pidin tästä hyvin paljon, varsinkin tämän kuvailun vuoksi. Sain oikein päähäni täydellisen kuvan tästä pyykkipäivästä. ^^
Pari kohtaa on pakko nyt laittaa tähän, mihin ihastuin todella.
Lainaus
Toisinaan oli päiviä, jolloin satoi niin kuin se ei koskaan aikoisi lakata. Taivas tulvi ja hukutti maailmasta kaikki kirkkaat värit kuin tummansynkkänä vellova pimeä meri.
Aloin ihan totta kuulla korvissani sateen ropinaa. Ihanaa kuvailua!
Lainaus
Kuten sadepäivä, myös pyykkipäivä herätti Kyoossa heikkouden. Tämä heikkous oli kuitenkin erilaista, se kosketti häntä yhtä hellävaroin kuin Tooru kosketti lakanoita. Eikä hän kyennyt vihaamaan sitä, vaikka olisi halunnutkin.
Merkillistä oli se, ettei hän halunnut.
”Älä katoa.”
Tämä oli jotenki niin "kyoomaista" ja tuo lausahdun  "Älä katoa" sai aikaan hymyn huulille.
Tämä oli ihana ja suloinen ja kaikkea kesäistä. Minä kiitän! :)

Garesu

  • Vieras
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #6 : 12.03.2010 19:45:32 »
Ooh. Kamalan ihanaa ja jotenkin kyomaista. Olen aivan ihastunut Fruitsiin ja myös tähän ficciin.

Lainaus
Onneksi oli myös toisenlaisia päiviä, sellaisia, jolloin taivas oli peilityyni ja sen kirkkaansininen pinta melkein kuin lasia.  Sellaisen sään vallitessa Tooru pesi pyykkiä, asettaen märät kankaat Shiguren talon takapihalle kuivumaan lempeään tuuleen.
Kyoosta oli mukava katsella, kuinka varoen Tooru kosketti kutakin vaatetta, varmistaen monella huolellisella eleellä, ettei yksikään vain pääsisi putoamaan narulta. Tytön huulilla helkkyi hivenen hassu ja hajamielinen hymy, ja sen nähdessään Kyoo olisi tahtonut kysyä, mitä Tooru oikein ajatteli, kun se kerta sai tämän virnuilemaan sillä tavoin pöhkösti. Todennäköisesti tyttö ei kuitenkaan pohtinut mitään ihmeellistä. Tämä tuntui hymyilevän aina, vaikka ei ollut mitään syytä.

Kaunista. Osaan kuvitella tämän tilanteen.. Toorumaista, siis tuo hymyily.

Kiitosta,

Garesu

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 153
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #7 : 13.03.2010 17:20:34 »
Apua, lisää kommentteja! : o

Kiitoksia paljon kommentistasi, Fimzy! Mukava kuulla, että kuvailu toimii, en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään ja olin vähän epävarma laadun suhteen... Ja suosittelen muuten todella myös mangaan tutustumista,  mielestäni se on nimittäin huomattavan paljon parempi kuin anime.

Garesu, kiitos vain itsellesi! : )
sentimentaalista löpinää.

ava & banneri ©️ Ingrid
avan taide ©️ Coco

Hiluzuki

  • Vieras
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #8 : 29.06.2010 18:59:46 »
Hitsit, ku söpö fic. ♥

Furuba on ollut rakkauteni siitä asti, kun manga alkoi ilmestyä suomeksi. Aluksi ajattelin koko sarjaa ihan oudoksi, kun luin takakannen. Oli kuitenki pakko ostaa ensimmäinen osa, koska makso vaa 4€, eikä sitä voi takakannen mukaan tietää millane manga on. Animen katselin läpi, kun oli lukenut suurimman osan mangoista.

No siis, tykkäsin tästä tosi paljon. Hahmot oli just sellasia, ku pitääkin. :----) Kuvailua oli mukavan paljon; tykkään ku asioita kuvaillaan sillee aika tarkkaan.

Euron-juusto

  • Vieras
Vs: Pyykkipäivä, S
« Vastaus #9 : 14.01.2011 20:30:15 »
Tooru ja Kyoo ovat parhaita! (Ainakin mun mielestä)
Kuvailet hyvin hienosti!!!! JAtkoa ;D