Pakkasmaalauksia ikkunoissa (S) || Theodore/Daphne

[Ruskapoika]

Nimi: Pakkasmaalauksia ikkunoissa
Kirjoittaja: Ruskapoika
Ikäraja: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia rajoja
Paritus: Theodore/Daphne
Genre: öm... aavistus drama ja random, ...fluff?

Vastuuvapaus : En valitettavasti omista ketään tutuista hahmoista, vaan he kaikki kuuluu muun Potterversumin kanssa jumalaiselle naiselle nimeltä J.K. Rowling. Viimeinen kursivoitu lause on Laula ihmisille kappaleesta, joka on älyttömän kaunis. En siis saa tästä mitään rahallista voittoa, enkä edes haluaisi. Omistan vain oman mieleni tuotoksen.

Omistus: Upsilalle menee. ♥ Onnee paljon palanen. Ei sitä joka päivä synttäreitä juhlita.

A/N: shaylille kiitos sanojen heitosta ja sotimisesta, että sain tän yhessä illassa kirjotettua. Hettiä oon kirjottanu oikeesti vaan ficin tai pari, joten tosi epävarmoilla jäillä ollaan liikenteessä. Varsinkin, kun tästä parista puhutaan. Harvoin tulee luettua, joten en tiiä onko samankaltaisi kirjoitettu. Hieman lyhkäseks tää jäi, mutta toivottavasti tästä pidetään! Kommenttia saa kirjottaa enemmän kuin mielellään.

Pakkasmaalauksia ikkunoissa

Theodore katsoo Daphnen sinisiin silmiin ja tietää rakastavansa. Hän kuiskii toiselle onnentoivotuksia ja kieltäytyy ajattelemasta sitä silmäkulmassa vilkkuvaa ruskeahiuksista. Ei se ole rakkautta sitä kohtaan, hän välittää Daphnesta. Piirtelee sormenpäillään näkymättömiä viivoja paljaisiin olkapäihin ja suutelee niskaa. Tuudittautuu nuoren naisen ääneen. Täysi-ikäisen. Häntä pari kuukautta vanhemman, iloisemman ja ehdottomasti piikikkäämmän. Daphne puhuu maailmasta, taivaalla loistavista tähdistä ja kysyy voidaanko mennä yöllä katolle juoksemaan kilpaa tuulen kanssa. Ja Theodore vastaa tietysti kulta.

He kävelevät pitkin kivikäytäviä käsikädessä ja Daphnen ympärillä onnentoivottelijoita. Ei sitä joka päivä täytetä seitsemäätoista. Sai käydä tupakilla, kun haluaisi, vaikka tuntien rajoittamaa aikaa täytyikin noudattaa. Ostaa tuliviskiä, eikä kukaan opettajista voisi valittaa juomisesta.


Theodore piiloutuu Daphnen kanssa seitsemännen kerroksen syvennykseen, jossa on iso ikkuna. Tänään ei kelpaisi enää kenenkään muun seura. Ikkunaan puhalletaan lämpimällä hengityksellä huurustumia ja piirretään sattumanvaraisesti viivoja tai ehkä jopa sanoja. Hopeisen värinen viltti lämmittää, muttei yhtä paljon kuin toisen keho. Daphne painautuu Theodore vasten ja huokaa. Silittää nuorenmiehen käsivartta ja toivoo, että koulu olisi pian ohi. Toisaalta se pelottaa – mitä sitten? Minne seuraavaksi? Kädet kiertyvät paremmin olkien ympärille ja käytävältä sammuvat kynttilöiden luomat varjovalot. Hetken aikaa täysin pimeää, kunne pikku hiljaa alkaa hahmottaa toisen ääriviivoja.

Sormet hipovat aavistuksen karheaa leuan linjaa ja Daphne mutristaa huuliaan. Theodore ei ole siistinyt leukaansa taaskaan. Tänään ei kuitenkaan valiteta, aika kuluisi pian liian nopeasti ja sitten täytyisi palata tupaan, ettei arkaluontoisia kysymyksiä nouse pintaan. Vaikka nekin saa pakkasen viileillä katseilla hiljennettyä, silti ne jäävät kaikumaan takaraivoon, eikä niihin osaa vastata edes itse.

“Paljon onnea kultaseni”, Theodore kuiskaa vaaleiden hiusten sekaan ja Daphne vastaa sanoihin suudelmalla. Ulkona pakkanen kiristyy, pyörittää kuunvalossa hattaralunta tanssin tapaisesti ja maalaa Tylypahkan suuriin kuin pieniin ikkunoihin pakkasmaalauksia. Sormenpäillä piirretyt viivat jäävät eloon ja ehkä seuraavana aamuna niitä ei enää ole. Vain hataran auringon lämmittämiä ääriviivoja pyyhittynä unholaan, vaikka ne on ikuistettu muistoihin.


Kerro liikkeillä tanssijan: minä rakastan, minä välitän vieläkin

[Upsila]

Oi, arvaa rakastanko tätäkin? Minulla on koko ajan tunteet pinnassa vissiin, kun luen näitä synttärificcejä ja olen ihan hirveän onnellinen näitä lukiessani. Tämä oli ehdottomasti aivan hirmun ihana synttärilahja, ilahduttaa lukea tätä ja kun omistus menee vielä minulle ja ää, ei voi muuta kuin hymyillä kovasti ja kiittää sinua tästä, olet ihana! ♥

Eikä haittaa, että tämä on lyhyt, turha olet kaiken lisäksi epävarma, koska tämä on selkeästi ihana ja otsikkokin on todella hauras ja pehmeä kuin itse tekstikin. Theodore/Daphne on suloinen paritus, joten oli todella ihanaa nähdä, että sinä olet kirjoittanut siitä, vaikka hettiä ei ole ennen kuin kirjoitanut kuin ficin tai pari.

Oli suloista minusta, että tässä oli synttäriaiheinen, Daphne täyttämässä seitsemäntoista, täysi-ikäisen lukua ja Theodore on ihanasti tukena muiden hurrauskohteiden lisäksi. Tykkäsin tämänkin tekstisi ihanan runoilevasta muodosta, sormien piirtelyä paljaisiin olkapäihin ja suudelma kevyesti niskaan. Voin kuvitella molempien hellyttävän rakkauden ja kysymystä siitä, että he voisivat mennä yöllä katolle juoksemaan tuulen kanssa kilpaa. Oi, niin hellyttävää ja suloisen romanttista, tässä oli häivähdyksen sitä unenomaisuutta ja aurinko lämmittää, kun viivat on ikuistettu muistoihinsa.

Tykästyin tähänkin valtavasti, kertakaikkiaan upea ja romanttinen teksti, kursivoitu loppu on aivan ihana (haha, anteeksi, jatkuvan ihanan ja suloisen - sanojen toistoa jatkuvasti tässä kommentissa), iskee runollisesti ja kevyenä kuin hamehelman lepatus; rakkaus molempien välillä ja toisen käsivarsien silittelyä.

Kiitos vielä aivan upeasta synttäritekstistä, sait auringon paistamaan kirkkaammin täällä ja hymyn levenemään.