Nimi: Liian paljon, liian vähän
Kirjoittaja: Contessa
Tyylilaji: lievä angst?
Paritukset: kertoja/?
Ikäraja: S
Disclaimer: kaikkiyksinmun paitsi "Voin sanoa, sanonkin, sanon, en sanokaan"-pätkä kuuluu Luka Megurinelle (?) joka laulaa
tämän ihanan laulun <3Beta: Ei ole
Varoitukset: ei kai mtn
Yhteenveto: Voin sanoa, sanonkin, sanon, en sanokaanSinä olet aurinko, minun aurinkoni, ja minä olen maapallo, joka kiertää ympärilläsi [
ympäri ympäri ympäri].
Sinä olet meri, sininen meri, kuollut meri, tyyni meri, ja minä olen purjelaiva, joka on täysin riippuvainen sinusta [
yksin on vaikeaa olla kokonainen minä olen rikki ilman sinua].
Joskus hukun silmiisi, sieltä ei ole pelastusta, pelastusrenkaat eivät auta ja tuntuu kuin minua kiskottaisiin yhä syvemmälle.
Joka päivä ajattelen, että tänään kerron sinulle.
Joka päivä haluan uskoa, että tällä kertaa olen rohkea.
[
Voin sanoa, sanonkin, sanon, en sanokaan]
Ja sitten sinä olet siinä, kaikki se harjoiteltu itsevarmuus valuu pois, ja sitten minä seison siinä, katson maahan, vilkaisen otsatukkani [
liian pitkän en näe sinua] alta sinua. Sinä katsot minua kummastuneena [
minäkin olisin], jatkat matkaa ja minä kiroan jälleen kerran itseäni [
olen liian ujo liian arka liian paljon kaikkea liian vähän kaikkea].
”Rakastan sua.” kuiskaus, joka ei kuulu, jää kaikumaan päässä, saa korvat soimaan [
Liian kovaa, liian hiljaa, sinä et kuule ]. Kumarrut eteenpäin [
ei älä katoa silmiin ei nyt ei ei ei], kysyt, mitä sanoin. [
RAKASTAN SUA] ”en mitään, mutisin vaan jotain.” Hymyilet ja hymyilet kauniisti. Sadepisarat putoavat hiuksiini, ne muodostavat meren sydämeeni, ja siihen mereen olen hukkumassa.
[
Helvetin pelkuri.]