Nimi: Viimeinen ilta
Ikäraja: Sallittu
Paritukset: Lily/James
Hahmot: Lily, James, Voldemort ja Harry. Mainuttuna myös Sirius.
Yhteenveto: Mitä tapahtuikaan tuona viimeisenä iltana, Lilyn ja Jamesin kuoltua?
Oma sana: Hmm... Minua käskettiin kirjoittamaan lisää Lily/Jamesia, mutta en ole varma tarkoittiko se tätä
. Halusin kuitenkin oman mielipiteeni tästä asiasta, oman näkökulmani Lilyn ja Jamesin viimeisestä illasta.
VIIMEINEN ILTA
Lily hymyili Jamesin vitseille. James leikki Harryn kanssa, teki pieniä valoja taikasauvallaan, Harry yritti ottaa niitä kiinni pienen pieniin nyrkkeihinsä, mutta aina ne kerkesivät kadota ennen kuin poika sai ne otteisiinsa.
"James, älä ärsytä Harrya", Lily käski hymyillen. James virnisti, otti Harryn syliinsä ja antoi hänet Lilylle. Lily puristi pientä poikaansa rintaansa vasten. Hän ei ollut uneksinutkaan, että hän rakastaisi Harrya niin paljon. Hän pystyisi antamaan vaikka oman henkensä, jotta tämä saisi elämän. Lily toivoi, ettei joutuisi koskaan sitä tekemään.
James venytteli ja haukotteli samalla. Hän oli yhä komea, liian komea Lilyn mielestä. Musta pörröinen epäsiisti tukka ja pähkinänruskeat silmät. Päällään miehellä oli ruskea kauluspaita ja mustat farkut.
Lilykin oli kaunis, vaikkei hän sitä itselleen myöntänytkään. Hänellä oli punaiset keskiselkään asti ulottuvat hiukset ja vihreät mantelinmuotoiset silmät. Hänkin oli hoikka.
"Lily, mitä sinä katselet?" James kysyi huomatessaan vaimonsa katseen.
"Katselen, että sinä et ole yhtään muuttunut siten kouluaikojen", Lily vastasi hymyillen yhä. Kun hän hymyili hänen poskiinsa ilmestyi pienen pienet kuopat.
"Minähän olin Tylypahkan komein, sanoi Sirius mitä tahansa", James julisti ja pöhisti rintaansa.
"Ja itserakkain", Lily lisäsi kulmiaan kohottaen. James katsoi häntä hetken ja puhkesi sitten nauruun. Lilykin nauroi miehensä kanssa.
Ulko-ovi aukeni hiljaa, mutta James kuuli sen silti.
"James, onko se... Hän?" Lily kysyi pelokaana. James ei vastannut vaan meni alakertaan ottamatta edes sauvaa mukaansa. Hetken päästä Lily kuuli miehen karjaisevan:
"Lily, se on hän! Ota Harry ja pakene! Minä pidättelen häntä!"
Kuului naurua ja sen jälkeen... ei mitään. Lily kiljaisi, hän ymmärsi, että James oli mennyt. Nainen ei kuitenkaan tehnyt mitään yrittääkseen estää Voldemortia tulemasta. Hän tiesi, ettei hänellä ollut mitään mahdollisuuksia taistella, eikä hän koskaan oikein edes halunnut taistella ketään vastaan. Kunhan... Kunhan Voldemort ei vain saisi Harrya.
Lily pudotti poikansa häkkisänkyyn ja levitti kätensä sen eteen. Hän ei halunnut, että Voldemort saisi Harryn. Mielummin hänet itsensä.
"Väisty sivuun", ääni oli täynnä vihaa ja halveksuntaa. Lily ei kuitenkaan aikonut antaa periksi.
"Harrya et saa!" Lily kiljaisi. Hän tiesi, että hänen kuolemansa lähestyi hetki hetkeltä. Kuin itsestään Lilyn katse nauliintui valokuvaan, jossa oli rasvatukkainen poika ja punatukkainen tyttö, he halasivat.
"Hän käski minun säästää sinut", Voldemort sanoi ja vilkuili hänkin kuvaa. "Mutta minä taidan tehdä oman pääni mukaan niin kuin aina", mies jatkoi hymyillen ivallisesti.
"Ei! Et saa Harrya! Tapa minut!" Lily kiljui hysteerisesti. Hän ihmetteli, miksei Voldemort jo lausunut kirousta, miksi tämä antoi hänen odottaa niin kauan?
"Kuten haluat. Avada Kedavra!" Voldemort lausui.
Lily kiljaisi ja sen jälkeen nainen tunsi leijuvansa. Hän leijui pois, pois poikansa luota, pois sisarensa luota. Toiseen maailmaan.
"Lily", Jamesin kuiskaus kuului ja mies otti vaimoansa kädestä kiinni. He hymyilivät toisilleen ja lähtivät käsi kädessä tästä maailmasta.
-----------------------------------------------------------------------------
Kommentteja?
