Nimi: Kahvia ja marmeladia
Kirjoittaja: thyone
Ikäraja: S
Genre: angst, romance, one-shot
Paritus: Scorpius/Albus, James/Albus
Disclaimer: En saa tämän tekstin kirjoittamisesta mitään taloudellista etua, vaan kirjoitan täysin omaksi huvikseni. En omista Harry Potter -kirjoja enkä elokuvia enkä käyttämiäni hahmoja, vaan ne kuuluvat J. K. Rowlingille ja oikeudenomistajille. Lyriikat Regina Spektor - Samson.
Varoitukset: slashia ja serious hearbreak -meininkiä, viittauksia insestiin ja alkoholinkäyttöön
Spoiler: Next generation.
Tiivistelmä: Scorpius katsoo sivusta, kun Albus haluaa veljeään enemmän kuin häntä.
A/N: Tämä ja
Vääriä polkuja ovat oikeastaan pari, tai siis tämä on kai jonkinlainen spin-off (jos nyt one-shotilla voi olla spin-off). Kumpikin toimii kuitenkin myös sellaisenaan.
Halusin Scorpiuksen näkemyksen tästä tilanteesta. Mitä se tietää, mitä se ajattelee, miltä siitä tuntuu? Kirjoitin ja sain selville. Pahalta. Tykkään tästä, tykkään Scorpiuksesta ja rakastan next generationia! Tätä oli hauska kirjoittaa joskin yllättävän vaikeaa ja hidasta. On kaikenlaista hienoa sälää niin kuin näkyy.
Jos joku on lukenut Juha Itkosen Myöhempien aikojen pyhiä, niin etsikääpä intertekstuaalista viittausta!Tämä osallistuu One True Something 20 -haasteeseen, ja ei kai muuta. Jees, kertokaa mitä pidätte. Pidemmittä puheitta, Scorpius kokkaa meille (?)...
Kahvia ja marmeladiaYou are my sweetest downfall
I loved you firstScorpius on tiennyt siitä jo kauan. Hän tuntee Alin ja tietää, milloin se valehtelee, ja lopulta aina myös mistä. Hänellä on ollut aikaa ymmärtää ja hyväksyä, aikaa järjestää elämänsä uudelleen, aikaa ottaa opiksi. Hän ei ole tehnyt mitään, koska se on helpompaa, ja hän on sellainen, valitsee aina sen helpoimman tien. On helpompaa jatkaa elämää sellaisena kuin se on aina ollutkin. On helpompaa kuvitella, ettei sellaista tapahdu hänelle, ei ikinä hänelle sillä hän on liian hyvä. Hän. On. Hyvä.
Hän ei kuuntele epäröintiä Alin äänessä, kun se selittää menemisiään, krapulaa jota ei pitäisi olla tai fritsua kaulalla. Ei hänen tarvitse kuulla, miksi sen alaston veli on sammunut heidän sänkyynsä. On kaikenlaista, kadonneita viinoja ja itkun jälkiä tyynyliinoissa. Lakanoissa seksiä, joka ei ole heidän. Hän ei kuuntele vaan nyökkää, ei se mitään, ja keittää kahvia. He juovat kahvia keittiön pöydän ääressä ja hymyilevät toisilleen, sillä he ovat onnellisia. He. Ovat. Onnellisia.
Scorpius keittää kahvia joka aamu, laittaa marmeladia paahtoleivälleen ja rakastaa itsepäisesti. Kaikki oli niin hyvin silloin ennen, kun Al juoksi perhettään karkuun, hätä silmissään vetäytyi hänen kainaloonsa maailmaa pakoon. Onneton, mutta ei ikinä kukaan yksin, vaan aina he kaksi, vaikka irrallaan kaikesta muusta. Silloin, kun he olivat vain kaksi poikaa koulussa ja Al halusi vain hänet. Kaikki oli hyvin kunnes mikään ei enää ollut, eikä Scorpius tiedä, milloin on tapahtunut ja mitä, mutta nyt hänen maailmansa on rikki ja sekaisin.
Hän yrittää olla ajattelematta sitä, mutta se on mahdotonta. Hänen poikaystävänsä haluaa veljeään enemmän kuin häntä, siinä kaikki mitä hänen elämäänsä kuuluu, kaikki, millä on nyt väliä. Miten hän saattaa olla ajattelematta sitä? Hän käy töissä ja yrittää oppia jotain, tulla joksikin, hän keittää kahvia ja laittaa marmeladia paahtoleivälleen. Hän ilmiintyy Lontooseen ja ajaa maanalaisessa, koska pitää siitä. Kävelee jonkun vanhan pummin ohi ja miettii, miten omituiselta hänen täytyy näyttää puku päällä, vilkaisee heijastustaan näyteikkunassa ja muistaa, että hänen poikaystävänsä haluaa veljeään enemmän kuin häntä, kuka sellaisen kanssa elää? Hän on äkkiä sitä mieltä, ettei kukaan voi olla onnettomampi kuin hän. Päivät ovat pitkiä ja levottomia, ihmisiä on kaikkialla loputtomiin ja vaikka Lontoon kadut ovat vielä aurinkoisia, Ministeriön taivas on sateinen, ikkunoissa räiskyvät salamat. Manchesterissa satoi hänen lähtiessään, hän muistaa. Hänen maailmassaan sataa nyt, hänen toinen kenkänsä hiertää, hän näyttää omituiselta puku päällä ja hänen poikaystävänsä haluaa veljeään enemmän kuin häntä.
Scorpius tulee töistä kotiin vasta aamulla, väsyneenä ja kaikkensa antaneena. Taas yksi tulva Ministeriössä, sääloitsut ovat oikutelleet viime aikoina. Hän avaa kotiovensa, valmiina nukahtamaan heti sänkyyn kaaduttuaan. Sekavassa kämpässä haisee viina ja seksi, ja Albus istuu sohvalla ilman paitaa, tukka sekaisin ja kaula suttua. Se imee savuketta kuin viimeistä päivää, ja melkein pudottaa tupakan kun ovi käy, niin paljon se säikähtää. Al tuijottaa Scorpiusta suu auki epätoivoinen ilme kasvoillaan, anteeksi anteeksi sen silmät huutavat muttei se osaa sanoa mitään. Scorpiuksella ei ole enää yhtään myötätuntoa jäljellä, kahvi on loppu. Häntä oksettaa ja hän sulkee silmänsä, koettaa ajatella muuta.
”Scorpius”, Al sanoo hiljaa. Sillä on krapula, paha sellainen. Hän ei halua ajatella, että Al on imenyt veljensä munaa tuolla samalla suulla ehkä vain tunteja aikaisemmin, mutta ajattelee kuitenkin.
”Älä”, hän vastaa.
Al nyökkää, tietää yhtä hyvin kuin hänkin, ettei tästä oikeasti voi neuvotella. Siksi siitä ei puhuta. Siksi sitä ei ole olemassa.
”Menen suihkuun”, Al sanoo, nousee ja menee. Scorpius rojahtaa sohvalle ja yrittää koota itsensä. He ovat onnellisia eikä hän ole tehnyt mitään väärin. Hän on riittävä, hän on hyvä. Hän kelpaa.
Sitten hän nousee ja menee makuuhuoneeseen. Siellä on hämärää ja tunkkaista, James makaa alasti heidän sängyllään raskaasti hengittäen. Haisee vanhalta viinalta. Scorpius avaa kaihtimet ja istuu sängynreunalle Jamesin viereen, katselee nukkuvaa miestä ja toivoo itsekseen, ettei tämä koskaan herää. Mitä sinä olet tehnyt minulle, mitä sinä olet mennyt tekemään meille. Ei tässä ole voittajia, ei James ole voittaja vaan suurempi häviäjä kuin Scorpius ikinä.
"Huomenta", hän sanoo hiljaa, kun James hitaasti avaa silmänsä.
Seuraavan kerran kun he istuvat aamiaispöydässä, heidän katseensa eivät kohtaa. He puhuvat kohteliaasti ja lyhyitä lauseita, välttelevät totuuksia ja toisiaan. Mitään ei ole tapahtunut, kaikki on niin kuin pitääkin. Kun Scorpius nousee lähteäkseen, hän sanoo Alille, että sen pitäisi ajaa partansa. Al pysäyttää hänet ovensuussa ja painaa suudelman hänen huulilleen.
"Hei", se sanoo hiljaa ja katsoo häntä syvälle silmiin.
Anteeksi, Alin katse sanoo taas, miten se ei osaa sanoa sitä ääneen? Scorpius hymyilee vaikeasti ja pakenee ovesta ulos kadulle aivan liian nopeasti. Aamun taika on särkynyt, mikään ei ole niin kuin ennen. Kaikki on pilalla, eikä se ole hänen syytään. Kukaan ei voi olla tässä voittaja.
Hänellä ei ole kohta tunteita enää.