Kirjoittaja Aihe: Kylmiä kyyneliä ~ K11 | Charlie/Tonks, Angst/Romance, darkfic  (Luettu 4333 kertaa)

Aiqsu

  • bubble
  • ***
  • Viestejä: 433
Nimi: Kylmiä kyyneliä
Kirjoittaja: Aiqsu
Tyylilaji: Angst/Romance, Darkfic
Paritukset: Charlie/Tonks (Tonks/Remus)
Ikäsuositus: K11
Vastuuvapautus: Hahmot kuuluvat Rowlingille
A/N: Osallistuu Weasleyn perhepotretti- ja perspektiiviä parittamiseen -haasteisiin.

Minä olin vaipunut suloiseen tiedottomuuteen. Kaikkialla ympärilläni oli pimeää. Katselin vain kieppuvia kuvia ja koukeroita pääni sisällä. Se oli yksinkertaista. Ei tuskaa, ei vaikeita asioita. Ei mitään, mitä olisi tarvinnut ajatella. Näin minä viihdyin parhaiten.

Sinä ravistelit minut hereille. En luopunut rauhastani helpolla, roikuin kuin hukkuva viimeisissä unen rippeissäni. Nähdessäni sinut suostuin kuitenkin avaamaan silmäni. Sait minut tuntemaan huolta, suruakin. Kului pieni hetki, jonka aikana en ollut tunnoton.

Otin sinut syliini. Annoin kyyneltesi valua omia kasvojani pitkin. Oma tuskani kuristi kurkkuani, mutta itkemiseen olin liian kylmä. Vuodet olivat tuskalla polttaneet tunteeni pois.

Sinä tunsit. Sinä huusit, sinä revit sinisenä leiskuvia hiuksiasi. Sinä kirosit hänen nimeään. Tavallaan olin sinulle kateellinen.

Minä olin aina ollut yksin. Sillä ei ollut enää väliä. Olin kyllästynyt välittämään.
Sinä rakastit häntä. Juuri se ajoi sinut takaisin minun luokseni. Se sai sinut painamaan huulesi huulilleni. Saatoin maistaa niiltä silkan koston. Halusit saada hänet tuntemaan saman tuskan, jota itse jouduit kantamaan.

Minä en kieltäytynyt. Minä en ajatellut. Minä tein sen, mikä tuntui järkevimmältä. Autoin sinua kostamaan hänelle. Sen verran minä välitin. Ehkä minusta oli jo tullut niin katkera, että tahdoin kaiken maailman rakkauden hajoavan sirpaileiksi, koska en ollut milloinkaan saanut osaani siitä. Ehkä juuri se sai minut täyttämään toiveesi.

Kun lähdit, jäin istumaan yksin. Sain suukon poskelleni. ”Kiitos”, kuiskasit ja hiivit käytävään. Menisit takaisin hänen luokseen, tiesin sen. Minun  et olisi koskaan enää. Silti olin kiitollinen. Lähdettyäsi tunsin pienen hetken aikaa surua.
« Viimeksi muokattu: 22.03.2015 07:25:50 kirjoittanut Beyond »

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Kylmiä kyyneliä ~ K13
« Vastaus #1 : 03.01.2011 23:33:49 »
Terveiset kommenttihaasteen bonuskierrokselta!

Minusta oli ihana lukea tätä paria - Charlie/Tonks on jotenkin sellainen yhdistelmä, mikä melko lailla menisi sujuvasti canon-parituksesta. Olisin mieluusti lukenut pidemmänkin tarinan näiden kahden välisestä vuorovaikutuksesta, mutta hyvin toimi lyhyt tunnelmapalakin.

Tässä tekstissä oli runsaasti vahvoja tunteita, padottuja ja kiihkeitä, joita ei suuremmin selitelty, joten ne suorastaan virtasivat lukijan lävitse, saaden janoamaan kuulla tarkemmin, vaikka oma mielikuvitus alkoikin ahkerasti paikata aukkokohtia. Tulin hirveän uteliaaksi ja kiinnostus heräsi ihan ensi riveiltä!

Mikä minua puolestaan jollakin tapaa jäi harmittamaan, niin se, että taustoja olisi ollut niin kiinnostava kuulla tarkemmin. Myös minäkertoja hahmottui varmuudella vasta sitten, kun oli lukenut jo jonkin matkaa, ihan alkuun en osannut arvata kuka oli minä ja kuka sinä. Sitten kun pääsin selvyyteen, niin halusin tietää, mikä oli tuottanut nämä tunteet, mitä oli menneisyys juuri näille hahmoille - ja mitä mahtoikaan tuoda tulevaisuus tullessaan?!

Toisin sanoen, koukutit ihan lahjakkaasti muutamilla kappaleilla. Nyt pitää mennä seuraavaksi tutkimaan, oletko kenties kirjoittanut aiheesta enemmän vai oliko tämä ihan palanen omaa maailmaansa. Tämä ficci eli juuri tunteissa, mikä oli sen vahvuus, mutta siitä jäi kytemään tunne, että tahtoo tuntea paremmin ne henkilöt tunteiden takana.

Juonesta pitää vielä sanoa, että ajattelin ensin että kyseessä on vain haikeaa romanttista angstailua, mutta kun kosto hyppäsi kuvioihin, tuntui että löytyyhän tästä liekkejäkin! Se teki vielä vähän sellaista jämeryyttä lisää, ja minusta se toimi ja tykkäsin! (Vaikka onhan se kyllä aika kurjaa, jos pitää tällaisilla asioilla kostoa viritellä...)

Itse asiassa, samalla kun tätä kirjoittelin, tutkin myös ficcilistaustasi ja löysin muutakin kiinnostavaa, joiden osalta jatkan kommentointia sitten vähän myöhemmin. :) Kiitokset tästä, ja toivottavasti nämä hahmot inspiroivat kirjoittamaan jatkossakin!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~