Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Hermoromahdus tuplana
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Susan/Hannah
Ikäraja: S
Genre: Romantiikka, fluff, angsti
Summary: Hiljalleen Susanista alkoi tuntua, ettei Hannahin lukeminen ollut enää terveissä mittasuhteissa.
A/N Viikottaisen raapalehaasteen aiheena viikolla 33 V.I.P.-tutkinto. Halusin vaihteeksi tehdä tätä ihanaa paritusta, joten tällainen sarja syntyi. Tykkäilen ihan itsekin.
Hermoromahdus tuplana
1.
Susan katseli hiukan huolissaan Hannahia, joka oli hautautunut muodonmuutoksia käsitteleviin kirjoihin erittäin perusteellisesti. Varsinaisen oppikirjan lisäksi hän oli hakenut kirjastosta aineistoa liittyen mitä erilaisimpiin muodonmuutoksiin, olivatpa ne sitten esineestä toiseksi tai eläimestä toiseksi.
”Ei kai noita kaikkia voi tarvita kokeissa”, Susan sanoi hiukan hätääntyneenä. ”Minä ajattelin keskittyä lähinnä oppikirjaan ja muistiinpanoihin...”
Hannah kohotti vauhkon katseensa animaagikirjastaan. ”Ei sitä voi tietää! Ja McGarmiwa sanoi, että kannattaa lukea muutakin kuin oppikirjaa.”
”Sanoiko?” Susan kauhistui. ”Milloin?”
”Ennen joululomaa! Etkö sinä muka kuunnellut?” Hannah alkoi lukea jälleen vaikeroiden samalla hiljaa. ”Apua, apua, apua...”
V.I.P.-kokeet lähestyivät todellakin uhkaavasti, ja Susan noudatti tyttöystävänsä esimerkkiä alkaen lukea.
2.
Oli lauantaiaamu, ja sää oli kirkas sekä ihanan keväinen. Aurinko lämmitti suloisesti, mutta pieni tuulenvire esti ilmaa muuttumasta liiallisen tukalaksi. Susan ajatteli, että olisi aivan täydellinen päivä mennä järven rannalle kävelemään kahdestaan Hannahin kanssa. He eivät olleet viime aikoina ennättäneet viettää juuri lainkaan aikaa yhdessä, ei ainakaan ilman oppikirjojen kuivakkaa seuraa.
”Kuulostaa ihanalta”, Hannah sanoi. ”Mutta en minä voi. Minun on luettava – aloin juuri tehdä käsitekarttaa lajienvälisistä vaihdoksista...”
”Nyt on vapaapäivä!” Susan älähti. ”Et kai sinä voi kuvitella lukevasi koko päivää? Ei meidän tarvitsisi olla siellä kauhean pitkään. Tunti tai kaksi vain... tulisit nyt...”
”Ei ehdi. Mutta tule viereeni lukemaan.”
3.
Hiljalleen Susanista alkoi tuntua, ettei Hannahin lukeminen ollut enää terveissä mittasuhteissa. Oli kyllä totta, että kaikki muutkin pänttäsivät päivittäin useita tunteja sekä harjoittelivat kaikenlaisia taikoja käytännössä, myös hän itse, mutta Hannah ei tuntunut lopettavan lainkaan. Kun Susan aamulla heräsi, Hannah oli jo aloittanut, ja kun Susan illalla kävi nukkumaan, Hannah ei vielä lopettanut vaan jatkoi valvomista kirjapinojensa ääressä. Hannah luki vuoteessa. Hannah luki ruokapöydässä. Hannah luki vessassa. Hannah luki sisällä ja ulkona, ikkunalaudoilla, käytävillä, kirjastossa ja takan ääressä. Hän olisi varmaan lukenut suihkussakin, jos olisi saanut vedenhyljintäloitsun toimimaan ja välttänyt siten kirjojen kastelemisen. Susan alkoi olla hänestä yhä enemmän huolissaan.
4.
Hannah muuttui ärtyisämmäksi ja sulkeutuneemmaksi. Hän alkoi syödä miten sattuu, ja unenpuute kerääntyi tummiin pusseihin hänen silmiensä alle. Hän alkoi vältellä muita ihmisiä, erityisesti Susania, joka yritti vetää hänet välillä pois kirjojensa luota.
Susan huolestui nyt niin, että alkoi pitää Hannahia jatkuvasti silmällä. Hän piti lukua kaikesta, mitä Hannah söi ja laskeskeli, saiko tämä niistä riittävästi energiaa. Aamiaisella hän lisäsi Hannahin lautaselle vaivihkaa hedelmänpaloja, kun tämä oli syventynyt lukemaan, eikä Hannah huomannut mitään vaan söi lautasensa kiltisti tyhjäksi.
Eräänä päivänä Susan kävi sairaalasiivessä tiedustelemassa matami Pomfreylta, millaisia olivat hermoromahduksen oireet. Ne kuultuaan hän alkoi tarkkailla Hannahia entistäkin tiiviimmin ja huolestuneemmin.
5.
”Nyt kyllä tulet ulos kanssani”, Susan kivahti ja kiskaisi Hannahin mukaansa käsivarresta raahaten. ”Kävellään vaikka vain kerran linnan ympäri.”
”Pitäisi lukea”, Hannah vastusteli, mutta hänellä ei näyttänyt olevan kovin paljon voimia sellaiseen. ”Päästä irti...”
”Pystyt keskittymään paremmin, kun olet saanut vähän raitista ilmaa.”
He kävelivät mitään puhumatta linnaa ympäröivällä nurmikolla. Hannah tuntui mököttävän siksi, että hänet oli pakotettu eroon kirjoistaan, mikä puolestaan ärsytti Susania.
”Oliko sinulla jotain asiaa?” Hannah töksäytti pysähtyessään suuren pyökin alle.
Susan yritti puhua, mutta purskahti itkuun. Hän olisi halunnut sanoa, ettei enää tiennyt, rakastiko Hannah häntä ollenkaan, mutta sanat eivät totelleet.
Hannah halasi häntä pitkään hiljaisena.
6.
Sairaalasiiven vuode oli mukava ja lämmin, ja Susan tunsi pitkästä aikaa rentoutuvansa kunnolla. Hannahkin hymyili viereisessä vuoteessa.
Professori Verso oli saattanut heidät lempeästi mutta vastustamattomasti matami Pomfreyn huomaan löydettyään heidät tappelemasta yhdestä oppikirjasta. Susan oli yrittänyt repiä Hannahin siitä irti, Hannah oli vastustanut, ja molemmat olivat itkeneet hysteerisesti aivan kuin kyseessä olisi ollut maailmanloppu. Pomfrey oli todennut, että heidän hermonsa tarvitsivat muutaman päivän ehdotonta lepoa.
”Anteeksi”, Hannah sanoi, kun he olivat kahden. ”Ehkä panikoin vähän liikaa...”
”Anteeksi myös”, Susan vastasi. ”Huolestuin liikaa. Mutta minä vain välitän sinusta niin paljon.”
He kurkottivat tarttumaan toisiaan tiukasti kädestä, ja kaikki oli jälleen kunnossa.
