Beta: Ei ole
Ikäraja: K11
Paritukset: Ei ole
Kirjoittajan kommentit: Tämä on suunnilleen tarina omasta elämästäni. Omasta entisestä elämästäni siis. Lopun olen keksinyt itse.
Pyhmy muokkasi ikärajan oikein alkutietoihin.
Tarina yksinäisestä tytöstä
Miten kaikki alkoi? Siinäpä vasta kysymys. Kysymys johon kuka tahansa haluaisi selityksen. Vastauksen.
Minun kohdallani tarina on pitkä ja yksinäinen. Tarinani on kuin satu. Satu, joka luetaan lapselle ennen nukkumaan menoa. Satu, josta tulee pitkä, yksinäinen, surullinen ja samalla iloinen.
Pitäisikö minun aloittaa ihan alusta? Hyvä on.
Nimeni on Susan. Minulla on vihreät silmät ja mustat olkapäille asti ulottuvat kiharat hiukset. Olen pienikokoinen ja hoikka.
Olen se luokan hiljainen ja yksinäinen tyttö, minkä takia tarinani nimi on ”Tarina yksinäisestä tytöstä” yhtä hyvin se voisi olla ”Tarina yksinäisestä tytöstä, jonka elämä muuttuu”, mutta se on vain tarina yksinäisestä tytöstä. Haluan kertoa teille tarinan omasta elämästäni. Minä varoitan. Elämäni on täynnä kyyneleitä, tuskaa, mutta myös hauskuutta ja iloa.
Kaikki alkoi kauan kauan sitten. Sukellaan siis muistiini:
Istuin tietokoneella irc-galleriassa, jonne olin juuri lisännyt kuviani. Luin kommentit kyynelien valuessa poskilleni. Kommentit olivat tälläisiä:
”Haista vittu paska! Kuka nyt tuollasta naamaa kehtaa näyttää!”
Sun muuta. Kai te ymmärrätte?
Ryntäsin huoneeseeni itkien. Heittäydyin sängylleni ja puristin lempinalleani sylissäni. Miksi? Miksi kaikki juuri minulle? Miksi minä?
Seuraavana päivänä lähdin kouluun pahoilla mielin. Ne ketkä olivat kiusanneet minua olivat minun kanssa samalla luokalla.
Laitoin pyöräni lukkoon ja riensin mahdollisimman kauas muista luokkalaisistani. Menin nurkkaan istumaan ja painoin pääni polviini itkien hiljaa. Kukaan ei nähnyt. Kello soi ja pyyhin kyyneleeni hihaani. Nousin venytellen.
Ryntäsin luokkaan ensimmäisenä. Pulpettini oli heti oven vieressä.
Kun kaivelin historian kirjojani repustani Sanna –yksi pahimmista kiusaajistani- tuli luokseni kysyen:
”Kestä kaikista sä kerroit?”
Voi ei. He siis tiesivät. Olin kertonut äidilleni kaiken.
”Kaikista,” Vastasin ja historian kirjalleni tippui kyynel.
Silloin tuntui kuin mikään ei koskaan muuttuisi. Kuin kiusatun elämä olisi aina samanlaista. Silti. Katsokaa nyt minua! Kolmen lapsen äiti ja kirjailija kaupan päälle!
Ja ne kiusaajat. Mikäli olen kuullut, kaksi heistä on kuollut, yhdellä elämä on helvettiä ja kahdesta en tiedä. Parempi minulle.
----------------------------------------------------------------------------------------------------
Tässä.
