Pirstaleita | Harry/Draco, K-11, angst

[Dolls]

Nimi: Pirstaleita
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Draco
Genre: angstiin taittuvaa dramaa, AU (jästiesineitä, sillä itse aina kuvittelen Harryn opettaneen Dracon käyttämään puhelinta)
Varoitukset: Vihjailua henkisistä ongelmista
Summary: Picture perfect memories scattered all around the floor / Reachin' for the phone 'cause I can't fight it anymore
Musiikki: Lady Antebellum - Need You Now

AN: Mä en sano muuta, kuin että en pärjäisi ilman puoliprota.
FF100: Pimeys, FF25: Hallitsematon, Vierailla mailla: New York, Kaiken maailman ficlettejä: Halu


Pirstaleita

Pimeys olisi laskeutunut verhojen taakse, jos siellä olisi koskaan ollutkaan valoa. Viskin ja tupakansavun sekoittama katku tunkeutui hotellin petivaatteisiin, ikkunan eteen vedettyihin verhoihin ja vihreänsävyiseen kaapuun, joka oli revitty päältä ja jätetty lattialle. Valkeat lakanat olivat rypyssä ja siellä täällä oli kosteita läikkiä; spermaa ja viiniä, tyhjä pullo makasi tummanpunaisella kokolattiamatolla tyhjänä.

Draco makasi parisängyllä yksin, alasti, sivellen lakanoita ja polttaen tupakkaa. Hän tumppasi sen laiskasti tiputtamalla savukkeen puolityhjään viskipulloon ja työntämällä pullon alas sängyltä. Lasi pirstoutui sirpaleiksi ja alkoholin armoton tuoksu tavoitti viimein Dracon nenän. Hän ei välittänyt kutsuvasta aromista, vaan kellahti vatsalleen ja painoi kasvonsa vasten lakanan märkää länttiä. Hän sulki silmänsä ja veti hapanta tuoksua sieraimiinsa niin pitkään, että lopulta keuhkoihin ei mahtunut enää enempää ilmaa.

Draco nosti katseensa ja haravoi huonetta läpi etsien haluamaansa. Lopulta hän äkkäsi matkapuhelimensa ja nousi haparoiden sängyltä seisomaan. Askeleet eivät olleet vakaita, vaan hän horjahti, otti tukea yöpöydästä ja tiputti varttia yli yhtä näyttävän herätyskellonsa maahan. Hän henkäisi terävästi ja kaikki se säilötty tuoksu vapautui ilmaan hetkessä.

”Haloo?” Puhelimeen vastaajan ääni oli miltei pelkkä henkäys, mutta Draco erotti siitä silti kipeyden ja kaipuun.

”Tule takaisin.” Draco kähähti ja kaatui sängylle puhelin korvallaan. Hän painoi päänsä vasten puhelinta kuin peläten, että se sammuisi ja jättäisi hänet takaisin hiljaisuuteen.

”En minä voi.”

”Harry -”

”Anteeksi Draco.” Linja meni poikki, ja Draco pudotti puhelimen kädestään vierelleen sängylle. Hän nousi vaivalloisesti ylös sängyltä ja hoiperteli parvekkeelle. Vaikka tuhannet katuvalot ja mainoskyltit tervehtivät häntä, hän näki kaiken mustavalkoisena, kuin valot olisivat loistaneet kaikille muille kuin hänelle.

Niin kuin ne olivat tehneet jo pitemmän aikaa, hallitsemattomasti sammuneet yksi kerrallaan.

[puolipro]

en vieläkään ymmärrä miten kirjotit tän niin nopeesti ja tästä tuli silti näin ihana. toi summary kuvaa tätä aivan loistavasti mutta ei millään pahalla tavalla.

tää oli haikeen söpö, en vieläkään nää tätä angstina vaan todella haikeana ja jollain tapaa surullisena - mutta en angstina. draco katoamassa omaan pieneen maailmaansa ja harry lähtien siitä on jotain ummmm !

”Tule takaisin.” Draco kähähti ja kaatui sängylle puhelin korvallaan.

tykkäsin tästä aivan ihmeellisellä tavalla, tuo olisi ollut todella ärsyttävä kohta jos 'kähähti' olis ollu vaikka 'anoi' tai 'sanoi', kähähtäminen tuo paremman fiiliksen, dracomaisemman fiiliksen :D and i fuuukin love it ja just tälläset pienet jutut tekee tästä erilaisen ja ei-pahan.

koko idea oli ihana vaikka se googlettaminen olis voinu jäädä pois ja toteutus ihana ja aaaaw mutta oot mulle kaks hoodeePORNOO velkaa neitiseni :-----)<3 niitä odotellessa: tää oli ihanaaaaaaa ja kirjotat tällästä lisää !

[MissWeasley]

Ihanan haikeeta Tosi hyvin kirjotettu, jäi kyllä vähän kaihertaan et mitän oli tapahtunu?

Mut ihana toi loppu, toi mainoskyltti vertaus :>
Ja Draco on sulonen<3

[Beatrix Bones]

Ah, niin kliseinen, mutta niin haikea fic! Olet taas onnistunut, Dolls-murunen. ♥

Tykkään kovasti kirjoitustyylistäsi, pidän tavastasi kuvailla asioita ja jättää osa asioista pimentoon, jotta lukijat voisivat itse kuvitella loput, nähdä tapahtumat silmiensä edessä. Jotenkin tällainen haikea teksti ei ole mielestäni aivan Dracon alaa, mutta sopi kuitenkin varsin hyvin, toit jääprinssistä erilaisen puolen esille, ja kaikki uusihan on aina tervetullutta, eikös vain?

Harrysta en saanut kovinkaan paljon selkoa, mutta vaikutti melko harrymaiselta, kun löi Draco-pojulle luurin korvaan, eikä suostunut kuuntelemaan, mitä tällä oikein oli sanottavana. Jätit vähän auki sen, mitä kaksikon välillä oli aikaisemmin tapahtunut, mutta mielestäni se vain sopi tämän ficin tunnelmaan. Sain oikein mukavia pikku mielikuvia (joita et halua kuulla). ♥

Bea kiittää ja kumartaa sekä toivoo lisää tällaista!

[sugared]

Luen varmaan ihan liian vähän ficcejä, kun mun jokainen kommentti alkaa sanoilla "En ookaan ennen lukenut tätä paritusta." Ja kyllä, en oo ennen lukenut Harry/Dracoa, eikä paritus kyllä oikein iske. :---D

Tämä oli joka tapauksessa älyttömän hieno ficci, ja paritus jotenkin sopii tähän kuin nyrkki silmään (hieno vertaus). Tykkäsin kovasti ficin kaunistelemattomuudesta, joka ei kuitenkaan mennyt äärimmäisyyksiin. En ole perehtynyt Harry/Draco-shippauksen lainalaisuuksiin, mutta voin hyvinkin kuvitella luihuisprinssin tällä tavalla passiivis-aggressiivisena. Kuvailua on aika vähän, mutta se ei suinkaan tee hallaa ficin tunnelmalle: kuva tunkkaisesta huoneesta särkyneiden sydänten hotellissa välittyyy hienosti ilmankin, ja tällainen… vähäeleisyys pukee ficciä muutenkin.

Tykkäsin lopun puhelinkeskustelusta, josta tuli minulle vähän elokuvamainen fiilis. Lopetus on piristävän epädramaattinen, ei mitään suuria tunteenpurkauksia vaan sitä samaa tuttua alakuloa. Pidin kovasti myös siitä, ettei tilannetta selitetty mitenkään. Jokainen tehköön omat päätelmänsä.

Vaikka tuhannet katuvalot ja mainoskyltit tervehtivät häntä, hän näki kaiken mustavalkoisena, kuin valot olisivat loistaneet kaikille muille kuin hänelle.

Niin kuin ne olivat tehneet jo pitemmän aikaa, hallitsemattomasti sammuneet yksi kerrallaan.

Tämä oli ihan mielettömän hieno kohta, vau.

Guadalupen kommentin luettuani minäkin kiinnitin huomiota tuohon viskiin tumppaamiseen, mutta koska en sitä ficciä lukiessani tajunnut, antaa olla. Vähän jäi ehkä häiritsemään se, että Dracolla on käytössään sekä matkapuhelin että herätyskello. Ei se nyt mikään maailmanloppu ole, mutta ilman AU-merkintää oletan kyllä Potter-ficciä lukiessani, että edes puhdasveriset käyttävät taikoja. :---D

Kiitos paljon upeasta ficistä!

[Glorisablet]

Kirjalliset lupaukset on pidettävä - olkoon kyseessä vaikka Dharryn kommentoiminen.

Draco oli ficin nimen mukaisesti pirstaleina maaten alasti parisängyllä tupakkaa poltellen, joka on tunnelmallinen detalji elämänmakuisuudessaan. Usein one-shotit ovat hauraita, runollisia ja nättejä, maultaan kuin irtokarkkisekoitus. Mutta nyt sain realistisen ficin käsiini, jonka hotellihuoneemiljöö vaikutti niin aidolta että olisi voinut kuvitella itsensä hotellin siivoojaksi nyrpistelemään nenäänsä likaisille lakanoille ja siivolle.

Ilmassa oli enemmän alakuloista dramaattisuutta kuin raudantuoksuista ja kyynelverhon sumentamaa angstia, mikä istui paremmin Malfoyn luonteeseen. Dracolla on tunteet, mutta itsehillintä ja pakkomielteinen halu aristokraattisuuden säilyttämiseen rajoittaa tunneilmaisun muotoja. Niinpä Draco hoiperteli turtuneena parvekkeelle katselemaan kaupunkia jääden yksin mustavalkoiseksi muuttuneeseen ja valottomaan maailmaan.

Dharryksi hiton hyvä lukukokemus, jossa ei ollut muita heikkouksia kuin (matka)puhelinkeskustelu. Kännykät kun eivät pirise velhojen kaapujen taskuissa, ellei velhoja sijoita AU-fandomiin. Tämä seikka ei kuitenkaan tullut ilmi. Kiitoksia lukukokemuksesta. =)

[Antelope]

Upea! Tämä oli oikeasti upea!

Vaikka minun mielestäni H/D:n kuuluisi loppua onnellisesti - "Ja Harry ja Draco elivät elämänsä onnellisina loppuun asti." - tämä toimi. Toimi tälläisenä angstina.

Tykkäsin että tätä ficciä ei ollut kaunistettu, mutta se ei mennyt kuitenkaan yli.

Vaikka tuhannet katuvalot ja mainoskyltit tervehtivät häntä, hän näki kaiken mustavalkoisena, kuin valot olisivat loistaneet kaikille muille kuin hänelle.

Niin kuin ne olivat tehneet jo pitemmän aikaa, hallitsemattomasti sammuneet yksi kerrallaan.

Hieno kohta!

Kiitos!


Antelope