Title: Musteinen maailma
Author: Violet Baudelaire ( alias. Violetu)
Fandom: Naruto (Shippuuden)
Rating: K-11
Genre: Semmoinen utuinen jouluangst(?)
Hahmot: Naruto ja Sai.
A/N: Kirjoitin tämän alun perin Naruto.fi:n joulukalenterin 2010 kolmanteen luukkuun. Sitten tajusin 9.1 2011, että en saa jouluhaasteen aikarajoissa Potter-jouluficciäni valmiiksi... mutta kyllä sekin vielä tulee, ehkä sitten ensi jouluksi?
Tämä tarina koostuu kolmesta raapaleesta, ja voi tulkita NaruSai-paritukseksi jos haluaa.
Olisin kiitollinen kommenteista^^
Musteinen maailma
”Ihan vähän aikaa vain”, Sai pyysi, ja Naruto suostui muutaman kerran tuhahdettuaan. Olihan hän sen tavallaan Saille velkaa, kun toinen oli antanut hänelle joululahjan, eikä Naruto itse ollut keksinyt toverilleen mitään.
Naruto heittäytyi sängylleen kädet niskan takana ja antoi katseensa seurata Saita, joka hääri pieni hymy kasvoillaan maalaustelineen takana. Sai hyräili pienesti työskennellessään ja toisen pehmeä ääni sai hyvin nopeasti Naruton silmäluomet lupsahtelemaan.
”Älä sitten… sotke musteella…” Naruton käsi putosi sängynlaidan yli, kun hän nukahti.
Naruto olisi voinut vaikka vannoa, että ummisti silmänsä vain hetkeksi, mutta silti kun hän avasi ne, Saista ei näkynyt enää jälkeäkään. Ei edes pientä mustetahraa.
***
Joulukuun päivä oli kylmänsävyinen, ja lunta tuprutti loputtoman näköisesti. Naruto oli kuitenkin päättänyt uhmata ankeaa säätä ja käydä vierailulla ystävänsä luona. Edelliskerrasta oli jo liian kauan.
Hän kääri kaulaliinan niin, että se peitti puolet kasvoista ja mietti sitten, mitä veisi mukanaan perille, vähän niin kuin ennenaikaiseksi joululahjaksi.
Olohuoneen pöydällä välkähti jokin pieni ja kiiltävän musta, ja Naruton kasvoille kohosi vaisu hymy. Niin tietenkin. Napatessaan pienen pullon pöydältä hänen katseensa viivähti taulussa vastapäisellä seinällä ja hymy valahti aavistuksen. Naruto tiesi, ettei entiseen ollut paluuta, mutta se ei estänyt häntä kaipaamasta.
Naruto vilkaisi vielä kerran maalausta, tunki kätensä lapasiin ja antautui lumituiskuun.
***
Naruto käveli tapojensa vastaisesti hitaasti, pitäen mahdollisimman vähän minkäänlaista ääntä. Hänen jäljessään seurasi pienten mustetäplien vana, joka kirjoi lunta jatkuvana nauhana. Viimeiset pisarat Naruto pudotti harmaan, lumisen kiven päälle ja huokasi raskaasti.
”Minä tulin taas. Kenenkään ei ole hyvä olla jouluna yksin.” Vastausta ei kuulunut ja Naruto pyyhkäisi lumihiutaleita kasvoiltaan tahrien samalla poskensa musteeseen.
”Minä en ymmärrä, miten sinä et koskaan sotkenut itseäsi tällä. Aina kun minä avaan pullon, tätä tököttiä on heti joka paikassa.” Tuuli heläytti jossain tiukuja ja Naruto kumartui sytyttämään kynttilän musteisilla sormillaan.
”Vähän valoa sinullekin”, Naruto hymähti surullisesti kumartuen pyyhkimään lunta kirjoituksen päältä.
”Hyvää joulua, Sai.”
