Nimi; Synttärisöpöilyä
Kirjoittanut; Shute
Paritus; Fred/Hermione
Ikäraja; Sallittu
Genre; Fluffy (oneshot)
A/N: Pitkästä aikaa finissä, ja teki mieli kirjoittaa jotain suloista :3
AINIIN, en tiie ollenkaan toimiiks tää juttu oikeesti, sillä tässä ficissä on talvi, enkä tiedä millon kaksoset on oikeesti syntynyt
Hups.
Hermione avaa takakuistin oven ja astuu aamuhämärään. On Fredin ja Georgen syntymäpäivän aamu, ja hän ja Harry olivat edellisenä iltana saapuneet Kotikoloon juhlistamaan kaksoispoikien merkkipäivää.
Hän katselee lumisessa omenapuussa leikkiviä lintuja, ja hänen kasvoilleen nousee väkisinkin hymy. Kotikolon talvessa oli oma tunnelmansa. Ei sellaista kuin kotona, eikä missään nimessä sellaista kuin Tylypahkassa. Siinä oli jotain aivan omanlaistaan, jotain taianomaista ja salaperäistä, sellaista kuin esimerkiksi Intialaisissa suitsukkeissa. Suitsukkeet tuoksuvat taivaalliselle, mutta et voi koskaan olla aivan varma, että miltä se tuoksuu? Ripaus kanelia, kourallinen jouluomenaa, ja jotain josta et koskaan tule saamaan kiinni..
"Oletpas sinä aikaisin hereillä."
Ilkikurinen ääni saa tytön havahtumaan ajatuksistaan. Hermione kääntyy nopeasti vain nähdäkseen Fred Weasleyn haukottelemassa edessään. Pojalla oli päällään pelkkä liian pieneksi käynyt pyjama ja hänen hiuksensa olivat pörrössä yön jälkeen. Ja hän hymyilee, viekkaasti mutta vilpittömästi.
"En saanut unta.." tyttö mutisee vastaukseksi ja kietoutuu syvemmälle aamutakkinsa uumeniin. Jostain kumman syystä, Fred Weasley sai aina Hermionen hieman hämilleen ja tämä tunsi itsensä erityisen paljaaksi pojan seurassa. Ja vaikka Hermione ei koskaan ollut ajatellut asiaa tarkemmin, hän tiesi että se johtui siitä että Fred oli niin erilainen kuin hän itse, ja samalla tavattoman kiinnostava henkilö. Miltein kiinnostavin kaikista Kotikolon asukkaista.
"Omituista", Fred sanoo. "En saanut minäkään."
Fred ottaa muutaman varovaisen askeleen lähemmäs Hermionea, ja hetken he vain seisovat vaitonaisina ja tuijottavat autiota pihamaata. Sokerisen näköiset lumihiutaleet leijailevat heidän edessään luoden huumaavan talvisen tunnelman.
"Kai sinäkin jo tiedät siitä, että Ginny on pihkassa Harryyn?", Fred kuiskaa hetken päästä, saaden tytön kääntämään läpitunkevan katseen itseensä.
"Harryyn?", Hermione naurahtaa. "Kyllä minä sen tiedän.."
Poika hymähtää tytön epämääräiseksi jääneelle vastaukselle. Yleensä Hermionella oli aina jotain järkevää sanottavaa, mutta Fred oli ilmeisesti saanut tytön kerrankin sanattomaksi.
"Etkö aio kommentoida asiaa sen enempää?" Fred kysyy ja katsoo tyttöä niin kiinnostuneena että saa tämän punastumaan.
"Pitäiskö sitten?", Hermione kysyy. "Minusta he ovat kuin luodut toisilleen.."
"Niin kai sitten.." Fred kohauttaa hartioitaan.
"Kuule Fred..", tyttö sanoo mietteliäästi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Onko sinun ja Angelinan välillä vieläkin jotain?"
Poika kääntyy katsomaan tyttöä epämääräinen ilme kasvoillaan. Hänestä Hermionen kysymyksessä oli takana pientä flirttiä, mautonta vihjailua, mutta hän ei ollut varma asiasta. Joka tapauksessa, se sai hänet hymyilemään.
"Ei ole", Fred vastaa viattomasti. "Miten niin?"
"Äh, ei mitenkään.." Hermione punastuu.
"Rakastatko sinä minua, Hermione?" Fred kysyy rauhallisesti, katse tytössä.
"En tietenkään!" Hermione sanoo vakavasti, mutta tytön silmät paljastavat hänet. Valhe.
Poika astuu lähemmäs, ja hipaisee huulillaan Hermionen kylmää poskea sulkien silmänsä. Tytön posket ovat pehmeät, kuin pumpulia ja Fredistä tuntui siltä, että hän voisi upota niihin, jos vain yrittäisi. Hän kuulee tytön pienen henkäyksen tämän tuntiessaan Fredin läheisyyden. Hän tuntee pienten käsien tarttuvan omiinsa, pitävän niistä lujasti kiinni. Kun poika sitä vähiten odotti, tyttö vetäytyy poispäin hänen turvallisesta sylistään.
"Entä rakastatko sinä minua nyt sitten?" Fred kysyy uudelleen, ääni aivan yhtä lempeänä.
"Oliko tuo edes kysymys?", Hermione hymähtää. "Rakastan, kyllä minä rakastan."
Hermione jää lepäämään Fredin olalle, sydän täynnä onnellisuuden tunnetta joka oli äskeisen aikana täyttänyt hänet läpikotaisin. Fred silittää varovasti tytön hiuksia, ja jättää välillä muutaman kiharan piilottamaan tytön pähkinänruskeat silmät.
"Hyvää syntymäpäivää, Freddie" Hermione hymähtää ja painaa huulensa varmasti pojan huulille. Epävarmuus on poissa, vain tunteet ovat jäljellä. Yksi asia on kuitenkin varma, sanoja ei tarvittaisi.
"Mh, minä sanoisin ennemminkin..", Fred naurahtaa tytön lopetettua suudelman. "Parasta syntymäpäivää miesmuistiin!"
