// Alaotsikko: K-11, romence, fluff, songfic, James/Lily, James/Sirius
Title: Enkeleitä ja suudelmia
Author: Katriona
Beta: Sädekehä
Genre: romance,fluff, slash, songfic, jatkossa myös angst, hurt&comfort
Rating: K-11
Pairing: James/Lily, Sirius/James
A/N: Teki yhtäkkiä mieli kirjoittaa joku jouluficci, kun kuuntelin joululauluja. Kai sitä jouluisia ficcejä voi kirjoittaa ihan vaikka keskellä kesääkin, jos tekee mieli? Eija Kantolan Enkelikello inspiroi tähän ficciin, joten siirrytäänpäs sitten siihen ficciin jättäen nämä löpinät sitten sivummalle. Kommentteja kaipaillaan silti ihan mielellään. Alustavissa ajatuksissa on tehdä tästä 7 -osainen fic. Yksi luku jokaisesta kappaleen säkeistöstä, mutta saa nähdä miten käy. Ensimmäinen osakin on nyt betattu.
ENKELEITÄ JA SUUDELMIA
Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen
hiljaisuuden kuulen alkaneen
Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon
jää kiireet, taas aattoilta on
Mustahiuksinen nuorukainen asteli vaitonaisena pientä sivukujaa pitkin. Miehen alun hiukset olivat auttamattoman sekaisin, mitä ikinä hän niille tekikin, ne eivät olleet yhtään sen siistimmät. Hän piti visusti huolen siinä kävellessään, ettei kiinnittänyt kenenkään huomiota. Hän ei halunnut joutua selittelemään tekosiaan kenellekään. Ei varsinkaan sille yhdelle tietylle, naiselle, jota hän rakasti. Sydämen vain oli vaikea rakastaa vain yhtä, ja siksi mies nyt asteli vaivihkaa sivukujia.
”James.”
James hätkähti kuullessaan nimensä ja pysähtyi. Ääni oli hyvin tuttu ja James osasi heti yhdistää sen kasvoihin, jotka kuuluivat hänen ystävälleen. Yhdelle parhaista ystävistä ikinä. James kääntyi ja näki hänet. Sen miehen, jonka takia hän täällä oli. Tarpomassa yksin pimeässä, tumman tähtitaivaan alla lumisateessa, jouluaattona.
”Sirius. Mitä sinä-”
”Älä esitä. Tiedät kyllä, mitä haluan. Tai pikemminkin, mitä haluan tietää. Miksi olet täällä?”
James huokaisi. Ei ollut joskus helppoa rakastaa kahta. Kamalasti kyselyä. Sirius ja Lily kyselivät, minkä ehtivät ja James siinä välissä sitten sai keksiä vastauksia. Osa oli totta tai totuuden hippusia, mutta osa oli valeita. Kaikkea ei vain voinut kertoa. Esimerkiksi sitä, että rakasti kahta.
”Sirius. Tiedät kyllä tunteistani. Tarvitseeko minun niitä enää hokea? Minun rakkauteni sinuun ei ole muuttunut eikä tule muuttumaankaan. Rakastan sinua aina ja ikuisesti.”
Se ei ollut vale. James oikeasti rakasti tuota pitkää miestä, jolla oli mustat pitkähköt hiukset. Pitikö sen olla niin vaikea uskoa? Sirius vain pudisti päätään ja hymyili sitten.
”Idiootti. En tarkoittanut sitä. Kyllä minä tiedän, että rakastat minua. Halusin vain tietää, mitä ihmettä teet täällä lumisateessa kapealla kujalla.”
A/N2: Joo, ja niitä kommentteja olisi kiva saada.