// Alaotsikko: Cris/Theon, K-11, Angst, One-shot, Slash
Ficin nimi: Viimeinen pisara
Kirjoittaja: Insku
Tyylilaji: Angst, One-shot, Slash
Ikäraja: K-11 kiroilua kun on hieman
Paritus: Cris/Theon
Yhteenveto: ”Cris!” huudan. Kun Cris ei reagoi, huudan uusiksi: ”Cris!”. Ei mitään. ”CRIS!”. ”CRISTIAN!”. ”CRISTIAN HOUND NYT PYSÄHDYT!”.
Varoitukset: Perheen sisäistä syrjintää
A/N: Jaa no tämmösen mä nyt kirjotin että tota joo nii lukekaa jos huvittaa ja kommentit ois kivoja.
Viimeinen pisara
Lumi sateessa seisoo kaksi poikaa halauksessa. Toisella on purppurat tennarit jalassa ja purppurat pillifarkut peittyvät mustan ylisuuren takin alle. Kiharaiset ruskeat hiukset ovat saaneet lumipeitteen.
Toisella taas on punaiset tennarit ja punaiset lapaset. Hän on vain mustalla hupparilla. Myös hänen pillifarkkunsa ovat mustat. Mustat olkapäille ulottuvat hiukset ovat hieman lumen peitossa.
Mustahiuksinen kuiskaa toiselle jotain. Ruskeahiuksinen katsoo toista silmiin ja sulaa hymyyn. Hän rutistaa toista kovempaa ja suikkaa hetken päästä toisen poskelle suukon. Hän painaa päänsä punastuen toisen olalle.
Mustahiuksinen silittelee kurittomia ruskeita hiuksia ja hymyilee onnellisena.
Lumen hiljaa sadellessa taivaalta he nauttivat jouluntaiasta. Sieltä täältä pilvien lomasta pilkistää pari tähteä. Täysikuu on peittynyt osaksi untuvaiseen pilveen. Kaikkialla on rauhallista. Ihmiset ovat vetäytyneet koteihinsa sukulaisten ja ystävien kanssa. Jokainen viettää joulua parhaaksi katsomallaan tavalla.
PoV Cristian
Laulun viimeiset sanat jäivät häilymään ilmaan.
Nurkasta alkoi kuulua hiljaista itkua. Kaikki kääntyivät huolestuneina serkkuani kohti, joka oli alkanut itkemään ja soperteli sekavia.
Yhtäkkiä en ollutkaan huomion kohteena, joskaan en ollut varsinaisesti ollut. Eihän kukaan jaksa kuunnella mitään typerää laulua, jonka sukulaispoika on vaivalla tehnyt ja harjoitellut. Kukaan ei enää edes viitsinyt esittää kiinnostunutta.
Silloin napsahti. Nousin ylös ja keräsin kamani. Heitin takin niskaani ja kävelin ovesta ulos. Ovi jäi perääni auki. En kääntynyt katsomaan taakseni, sillä olisin nähnyt vain tyhjän eteisen.
Potkin lunta, joka oli satanut tänään. Viiteen asti oli näyttänyt siltä, ettei tulisi valkeaa joulua, mutta sitten lunta oli tullut kasa kaupalla.
Jokainen tuolla talossa oli riemuinnut ja sanonut että tulisi kunnon joulu, kun luntakin oli tullut.
Jouluni eivät olleet ollut kunnon jouluja, serkkuni vanhempien kuoleman jälkeen. Hän muutti meille veljensä kanssa, joka ei oikeastaan ole sukua minulle, vaikka kutsun häntäkin serkukseni. Hän taitaa olla ainut, joka minusta välittää.
No kuitenkin serkkuni oli alkanut vaatia huomiota niin kuin tänäänkin. Hän oli tehnyt elämästäni helvettiä.
Koulussa olin ollut semmoinen keskiverto. Mulla oli ollut kavereita, mutta sitten serkkuni alkoi levittää musta valheita ja kaikki kaverini kaikkosivat.
En ymmärrä mitä olen hänelle tehnyt ansaitakseni tällaisen kohtelun.
Ainut joka minun kanssani viettää aikaa on serkkuni veli ja hänkin vain silloin, kun ei ole omien kavereidensa kanssa. Vanhempanikaan eivät välitä enää minusta, koska heidän mielestään serkkuni ovat tärkeämpiä, koska heidän vanhempansa ovat kuolleet kolme vuotta sitten.
Ihan kuin vanhempani olisivat kuolleet ja serkkujeni vanhemmat syntyneet uudestaan sillä erotuksella että minulta ei tulla kyselemään kuinka voin.
Serkkuni, Lucy muistuttaa auto-onnettomuudesta joka päivä kuten tänään purskahtelemalla itkuun, mutta toinen serkkuni, Theon kiusaantuu, jos vanhempani tulevat hössöttämään onko kaikki nyt varmasti hyvin.
PoV Theon
Miten Cris osaakaan soittaa näin hyvin ja laulaa. Sen ääni on fantastinen. Tää kappalekin on niin kaunis ja se on säveltänyt tän itse. Voiskohan Cris soittaa tän joskus mun kaa? Musta…
Nyyhkytykset alkavat nurkassa. Jotenkin arvasin tämän.
Siskoni tai oikeastaan kasvatussisareni on alkanut vanhempiemme kuoleman jälkeen vaatimaan huomiota. Aina parhaaksi katsomallaan tavalla.
Kotona hän purskahtelee hysteerisiin itkukohtauksiin ja koulussa hän esittää jotain kovista.
En ymmärrä siskoani. Miksi hänen pitää tehdä serkkumme, jonka vanhemmat adoptoivat meidät elämästä helvettiä?
Kaikki kerääntyvät siskoni ympärille ja minut lähetetään hakemaan nenäliinoja. Eikö kukaan näe hänen esityksensä läpi?
Haettuani nenäliinat alan etsiä katseellani Crisiä. Todettuani ettei hän ainakaan ole olohuoneessa lähden etsimään häntä muualta talosta. Kuljen avonaisen ulko-oven ohi ja pysähdy. Palaan takaisin.
Tungen tennarini jalkaan ja sieppaan vielä lapaset käteen. Astun lumisateeseen. Näen tiellä hahmon.
”Cris!” huudan. Kun Cris ei reagoi, huudan uusiksi: ”Cris!”. Ei mitään. ”CRIS!”. ”CRISTIAN!”. ”CRISTIAN HOUND NYT PYSÄHDYT!”.
Cris pysähtyy. Hölkkään hänen luokseen.
Nyt huomaan että Cris on ottanut laukkunsa mukaan. Pysähtyessäni Crisin eteen huomaan kyynelten raidoittaneen hänen poskensa. Hän pyyhkii niitä raivoisasti, mutta niitä tulee koko ajan lisää, joten siitä ei ole huomattavaa apua.
”Minne sä oot oikein menossa?”.
”Pois. Ihan vaan pois täältä, missä mun niskaan kaadetaan paskaa joukkovoimin”, Cris vastaa niiskuttaen, mutta samalla uhmakkaasti, kuin haastaen minut kieltämään kaiken sen mitä serkkuni ja muut ovat hänelle tehneet.
Itselleni tulee hirveän pahaolo Crisin vastauksesta. Crisillä on varmasti tuhat kertaa pahempiolo. Siskoni tosiaan tekee Crisin elämästä hirveää. Hirveä on oikeastaan todella lievä ilmaisu. Ei sitä kuvaamaan löydy edes adjektiivia.
Hetken tuijotettuamme Cris tokaisee: ”Mä meen nyt. Moi”. Cris nostaa laukkunsa olalleen ja aikoo lähteä jatkamaan matkaa. Nappaan Crisiä kädestä.
”Etkö, sä vois jäädä? Ees mun takia, vaikken mä järin suuri syy olekaan”.
Crisin ilme muuttuu hieman epäröivämmäksi. Ehkä mulla on vielä toivoa.
”Kun...”,koetan löytää sopivia sanoja, mutta Cris varmaan näkee silmistäni mitä koetan sanoa. Sillä hän tarttuu käteeni ja hymyilee hieman.
Cris on älyttömän taitava lukemaan ihmisiä. Hän tietää tasan tarkkaan milloin joku pitää hänestä ja milloin vihaa. Se on suorastaan uskomatonta. Hän näkee milloin on loukannut toista ja kiirehtii pyytämään anteeksi. Jos joku tilanne on kiusallinen jonkun mielestä, Cris saattaa koettaa rikkoa kiusallisuuden. Hän on oikea enkeli, ajattelee aina muiden tunteita.
Kaappaan Crisin halaukseen. Kuiskaan hänelle, että minusta on mukavaa, kun hän päätti jäädä ja olisin jäänyt kaipaamaan häntä, jos hän olisi lähtenyt.
Siis tosiaan olisin vain antanut hänen lähteä, jos hän niin olisi päättänyt. Olisin jäänyt seisomaan tälle tielle ja katsonut kun hän kävelisi pois. Jäänyt kaipaamaan häntä, joka ikiseksi vuodeksi. Joka ikiseksi kuukaudeksi. Joka ikiseksi viikoksi, päiväksi, tunniksi, minuutiksi ja sekunniksi. Koko loppu elämäkseni.
Kuiskaan taas Crisille olevani iloinen hänen päätöksestään ja että pidän hänestä paljon.
Cris vetäytyy halauksesta vähän ja katsoo minua silmiin.
PoV Cristian
”Minä pidän sinusta… paljon”, Theon kuiskaa korvaani.
Vetäydyn hieman halauksesta ja katson Theonia silmiin. Hän tosiaan tarkoittaa sitä mitä sanoi. Miten en ole huomannut sitä aikaisemmin. Ja minä muka olen hyvä ihmistuntija.
Hymyilen Theonille ja halaan häntä lujempaa. Olisinko tarpeeksi rohkea? Ei, en taida olla, mutta melkein.
Vetäydyn taas halauksesta ja suikkaan hänen poskelleen suukon. Painan äkkiä pääni hänen olkaansa vasten ja muuten niin vaalea ihoni saa punertavan sävyn.
Tämä on täydellistä. Olen niin usein haaveillut tästä. Toivoisin että tämä hetki jatkuisi ja jatkuisi vain. Mutta se ei ole mahdollista, joten toivon vain etten unohda tätä koskaan.
Theon silittelee hiuksiani. Hän värähtää. Varmaan kylmästä. Ehdotan että menisimme takaisin sisälle.
”Jäädään vielä vähäksi aikaa”.
Myönnyn Theonin ehdotukselle.
