Stroke, voi kiitos. Et voi uskoakaan kuinka riemusta hypin kun näin kommenttisi.
Mieletön sattuma tosiaan! Toivottavasti tekstistäsi tulee julkaisukelpoista, sillä olisin varma lukija.
Kiitos kovasti, hyh, MarySue, yök. Onneksi en harrasta moisia hahmoja.
Ainakaan tietoisesti.
Minulla on sama, Velho ja Rontti ne ovat aina. Mutta mielestäni englanninkieliset nimet ovat luovia. Ja tunnen suurta tuskaa siitä kuinka Azreal on luonnottomasti suomennettu. Nojaa.
Clumsya on ainakin luvassa jatkossa. Suunnitelmat ovat pitemmällä kuin kirjoittamiset, ehkä saan hieman Brainya tungettua sekaan.
Jätin tarkoitukselle onnettomuuden kuvailematta, koska en halunnut heti alkuun sotkea konkreettisesti Gargamelia mukaan juoneen. Tässä osassa sitä olisi vähän luvassa. Voi ei, pilkunviilausta.
Minulla ei ole betaa ja tämä tyhmä kirjoitusohjelma ei edes herjaa virheistä.
Aina en jaksa kuvailla tuntemuksia ja se näkyy välillä kirjoitusjäljessä.
Ja luvassa on kyllä lisää suhteiden syventymisiä, monelta kannalta. Toivottavasti jäät vielä kommentoimaan ja lukemaan jatkossakin.
Pelon voittaminenToistaiseksi olen viettänyt yöni siellä ja täällä. Pääasiassa kuitenkin Handyn luona, valitettavasti tilaa ei ole tarpeeksi meille kahdelle. Toisinaan olen Smurffetten uudessa kodissa yöni, toisinaan Vanityn luona. On mahtava tietää, että omistaa niin rakkaita ystäviä, jotka auttavat. Olen jo tovin miettinyt, josko saisin oman pienen sienitalon. Mutta ainakun kysyn asiaa Handyltä, hän toteaa, että se on työn alla. En siltikään ole nähnyt vielä mitään konkreettista.
Handy siivoaa heti aamusta tavaroitaan laatikoihin. Katson häntä hymyillen ja muistan kuinka moitin häntä tavaroiden jättämisestä ympäriinsä. Nyt hänestä on tullut hyvin tunnollinen. Ehkä liiankin. Välillä ihmettelen, miksi hän kasaa muitakin tavaroita laatikoihin. Annan asian kuitenkin tältä erää olla. Minulla alkaa olla kiire. Suukotan Handya poskelle.
”Olen menossa keräämään smurffimarjoja Smurffetten ja Heftyn kanssa. Tracker tulee myös.” Trackeriin tutustuin vasta viikko sitten. Hän on auttanut minua pääsemään yli peloistani metsää kohtaan. Hyvin hän on siinä onnistunut. En enään pelkää lähteä metsään. Silti tarvitsen aina tukea ja opastusta mukaan. Tracker on siinä paras maahdollinen vaihtoehto. Hän tuntee metsän ja sen vaarat hyvin. Lisäksi hän on loistava tuntemaan erilaiset kasvit, marjat ja siemenet. Niissä hän nykyään minua auttaa. Papakin olisi loistava tässä asiassa. Mutta ymmärrän hyvin ettei hän ehdi. Hänen erittäin hyvä ystävänsä Homnibus on sairaana ja tarvitsee apua.
”Olethan varovainen.” Handy katsoo minua. Hymyilen hänelle.
”Tietenkin olen. En ole yksin menossa.” Vilkutan vielä ovelta Handylle ja lähden etsimään muita.
Hefty ja Smurffette odottavat jo minua.
”Tässä sinullekin kori.” Smurffette ojentaa minulle pienen puisen korin.
”Missä Tracker?” kysyn varovasti ja katselen ympärille.
”Hän smurffaa hetkellä millä hyvänsä luoksemme.” Hefty sanoo pontevasti. Vastaan hymyllä ja katselen kylän suuntaan. Trackeria ei näy missään.
”Minuako etsitte?” Käännämme päämme saman aikaisesti äänen suuntaan. Näen kuinka Tracker kurkistaa pensaasta takaamme. Punainen sulka hatussaan, kuten aina.
”Valmiita lähtöön?” Tracker kysyy kaikilta, mutta katsoo minua. Kysymys oli tarkoitettu erityisesti minulle.
”Tietysti. Meillä on smurffimarjoja smurffattava.” Naurahdan iloisesti. Smurffata-verbi on tarttunut minuun ajoittain. En käytä sitä niin paljoa kuin muut. Onhan se ymmärrettävää. En ole ollut koko ikääni smurffi, kuten toiset.
Kävelemme metsässä. Päivä on erityisene kaunis. Aurinko paistaa lähes pilvettömältä taivaalta ja ilma on tyyni. Surffette laulaa Lalala-lauluamme. Hefty näyttää tietä. Tracker kertoo minulle kasveista ainakun ohitamme sellaisen.
”Muistatko jo mikä tuon pensaan nimi on ja mihin sitä käytetään?” Hän osoittaa minulle pientä pensasta, jossa kasvaa vaaleita kukkia.
”Taitaa olla Villikukka pensas ja kukkien terälehtiä voi käyttää teen tekemiseen.” Heitän vastaukseksi melko varmana.
”Oikein hyvä. Alat oppia.” Hymyilen Trackerille. Hänestä on ollut totisesti suuri apu. Vihdoinkin voin tuntea itseni hyödylliseksi, kun tiedän asioista enemmän.
”Smurffimarja pensaita edessäpäin.” Hefty tokaisee. Riennämme keräämään marjoja korimme täyteen. Itse yritän aina valita kaikista suurimmat ja herkullisimmat. Täytyy kyllä myöntää, että muutama menee omaankin suuhun.
Kerään marjoja samasta pensaasta yhdessä Smurffetten kanssa. Pojat menevät sivummalle. Mikä on hyvä. Tracker antaa minulle mahdollisuuden itse toimia metsässä ja samalla pääsen Smurffetten kanssa juttelemaan kahdestaan. Smurffette on vaikuttanut viime aikoina olevan hieman omissa ajatuksissaan. Eilen hän unohti kastella kukkansa. Mikä on minun mielestäni jo melko vakavaa hänen kohdallaan. Sama jos Vanity lähtisi ulos ilman peiliä tai Brainy ilman silmälasejaan.
”Smurffette? Mikä mieltäsi painaa?”
”Mitä tarkoitat? Kaikki on vallan hyvin.” Sitä en usko. Kun katsoo hänen työskentelyään.
”Ihan tosi. Minua et huijaa. Eilen unohdit kastella kukkasi. Nyt keräät smurffimarjoja, etkä saa niitä laitettua edes koriin asti.” Smurffette katsoo jalkoihinsa. Hänen kaikki keräämänsä smurffimarjat ovat maassa. Kori on aivan tyhjä.
”Voi Lainette!” Smurffette halaa minua.
”Kerro mikä on. Voin auttaa jos pystyn.” Smurffette nyyhkäisee hiljaa ja katsoo minua. Sitten hänen katseensa kiertää. Etsien Heftyn ja Trackerin. He eivät ole kuulo etäisyydellä.
”Siitä asti kun sinä ja Handy olette olleet yhdessä, olen myös kaivannut seuraa.”
”Olenko ollut liian vähän kanssasi?” Kysyn säikähtäneenä. Sillä mielestäni olen huomioinut ystäväni.
”Ei, voi, ei. Ei se ole sitä. Tarkoitan… Kaipaan myös rinnalleni jotakuta smurffia.” Katson kysyvästi Smurffettea.
”Sinulla on joku tietty mielessä?” Käyn nopeasti vaihtoehtoja lävitse päässäni. Smurffette nyökkää minulle ja katsoo jonnekin. Seuraan tämän katsetta ja näen Heftyn.
”Hefty?” Hän nyökkää.
”Mikä sinua estää?”
”En tiedä. En osaa ilmaista itseäni. Mitä jos hän ei pidä minusta?” En ole kovin hyvä näissä jutuissa, mutta teen parhaani.
”Mene hänen luokseen. Juttele hänelle. Nyt sinulla on tilaisuus jutella hänen kanssaan.” Yritän innostaa häntä.
”Mutta…”
”Ei muttia. Mene nyt, minä pidän Trackerin muualla.” Smurffette vetää syvään henkeä ja nyökkää. Smurffette lähtee Heftyn suunnalle ja katsoo vielä minua. Nyökkään hänelle kannustavasti. Itse lähden Trackerin luokse. Aion pitää kiinni sopimuksestamme.
”Hei Tracker.” Hivuttaudun hänen seuraansa. Yritän olla vaikuttamatta epäilyttävältä.
”Niin Lainette? Onko jokin hätänä?”
”Ei ollenkaan. Mietin tässä vain näitä smurffimarjoja.” Pyörittelin samalla yhtä marjaa sormieni välissä ja olin ihmettelevinäni sitä.
”Mitä siitä?”
”Ovatko nämä marjat ikinä huonoja? Olen aina nähnyt vain kunnollisia marjoja. Hieman liian hyvää ollakseen totta.”
”Tietenkin on huonompiakin marjoja. Smurffimarjalinnut syövät ne kaikki aina.”
”Miksi ne söisivät huonoja marjoja?”
”Niiden elimistölle ne sopivat paremmin. Niillä on erilainen ruuansulatus kuin meillä.”
”Aivan.” Katson häntä vähän suu auki. Taisi olla liian syvällistä tietoa minulle. Mutta aina voi oppia uutta. Alan poimimaan lisää smurffimarjoja samasta pensaasta kuin Tracker. Mietin samalla miten Smurffettella menee. Kahisut oksaa edessäni, jotta takana olevat marjat irtoasivat.
”Lopeta. Ole aivan hiljaa.” Tracker keskeyttää puuhani ja liimaudun niille sijoilleni. Katson Trackeriä. Hän haistelee ilmaa ja kuulostelee ääniä.
”Jokin ei ole kohdallaan.” Samassa kuulemme, kun Smurffette kiljaisee. Kuulemme ilkeää naurua. Tracker kiskaisee minut smurffimarjapensaaseen.
”Gargamel.” Hän kuiskaa hiljaa.
”Se tarkoittaa, että myös Azreal on lähellä.” Nyökkään hiljaa ja pidän silmäni auki.Olen monesti kuullut Gargamelista ja Azrealista, mutta en ole ikinä kohdannut heitä.
Silloin kuulen ne. Tracker kiskoo minut lähelleen ja kyykistymme pensaan juurelle. Hän laittaa kätensä suuni eteen, vaikka tiedän että olisin aivan hiljaa. Hän pelaa varman päälle.
Azreal on tumman oranssi-ruskea kissa. Sen korvasta puuttuu palanen. Kissa haistelee pensastamme pelottavan läheltä.
”Azreal! Tule, senkin kirpunsyömä katti.” Azreal maukaisee turhautuneena ja jättää pensaamme rauhaan. Hetken olemme hiljaa ja Tracker vapauttaa suuni.
”Hän sain heidät! Hefty ja Smurffette!” Kauhistelen.
”Nyt ei tuhlata aikaa. Lähdetään perään.”
”Pe-perään?”
”Sinä pystyt siihen kyllä. Tiedän sen.” Nielaisen kuuluvasti. Tälläiseen tilanteeseen en ole vielä joutunut. En voinut muuta. Gargamel on saanut ystäväni kiinni ja heitä on autettava. Katson Trackeria ja nyökkään. Hän hymyilee kannustavasti.
Juoksemme minkä pienistä jaloistamme pääsemme. Tracker seuraa Gargamelin jättämiä jälkiä ja minä tulen aivan kannoilla. Luotan enemmän Trackerin suuntavaistoon kuin omaani. Vaikka minullakin on ilmiömäinen suuntavaisto. Saavumme mäelle ja piiloudumme pensaaseen. Näemme juuri kuinka Gargamel ja Azreal menevät ovesta sisään. Gargamel kävelee hivenen kumarassa. Hänen päänsä on päälaelta kalju. Mustat hiukset kiertävät hänen päänsä. Hänellä on vanha ja rikkinäinen kaapu päällänsä ja punaiset tossut jalassa. Säälittävä tyyppi. Ehdin vilaukselta nähdä, kun hän kantaa perunasäkkiä kädessään.
”Näitkö?” Sanon Trackerille ja osoitan Gargamelin talon suuntaan.
”Heidän täytyi olla siinä säkissä.” Hän vastaa minulle mietteissään.
”Mitä me teemme?” Tracker on vain hiljaa ja miettii. Itse olen toivoton. Miten voimme pelastaa heidät?
”Lainette? Pyydän nyt sinulta paljon, mutta se voi pelastaa heidät.” Nielaisen.
”Mi-mitä?”
”Haluan, että harhautat Gargamelia.” Tuijotan häntä silmät suurina.
”MITÄ?”
”Se on ainoa keino. Gargamel ei ole ikinä nähnyt sinua. Hän hämmästyy. Samalla kun käännät hänen huomionsa pois, minä pelastan Heftyn ja Smurffetten. Ensin meidän on vain nähtävä minne heidät on laitettu.”
”Pystyn siihen. Minä yritän.”
Lähdemme liikkeelle ja ylitämme pienen sillan. Ei olisi pitänyt katsoa alas. En tiedä onko siellä edes vettä. Se mitä siellä kuitenkin on haisee kamalalle. Se on väriltään tumman vihreää ja muistuttaa limaa. Paikoittain aine kuplii ja savuaa.
”Mitä tuo on?”
”Gargamel heittää kaiken veteen. Vesi on saastunut.” Miten ilkeä hän voikaan olla? Kiipeämme Gargamelin talon kiviselle ikkunalaudalle. Lasia ei ole, joten näemme vaivatta sisään. Hefty ja Smurffette ovat pienessä häkissä pöydällä. Mutta Gargamel on välissämme ja samoin Azreal.
”Muista mitä sinun pitää tehdä.” Nyökkään Trackerille. Hän hyppää sisälle ja piiloutuu seinän varjoihin. Vedän syvään henkeä.
”Juhuu! Gargamel!” Huudan minkä jaksan. Hän kääntyy minua kohti. Nyt ei voi enää perääntyä.
”Kaskaskas. Mikäs tämä on? Vielä yksi smurffi. Mutta en ole nähnyt sinua ennemmi. Mikä kurja otus oikein olet?” Gargamel lähestyy minua uhkaavasti.
”Saanen esittäytyä. Olen Lainette. Ja jos et sokea ole, niin smurffi, enkä mikään otus.” Näytän hänelle kieltäni.
”Tyttö! Et voi olla. Mahdotonta. Minä loin Smurffetten, ei muita tyttösmurffeja voi olla!”
”Haluatko kuulla tarinan?” Heitän ilkikurisesti takaisin.
”Olin ihmistyttö. Orpolapsi.”
”Hyi miten kuvottavaa. Saanko oksentaa?” Alan muistuttaa Grouchya, kun hermostun.
”Satuinpa kuukausia sitten tulla ryöväämään taloasi, mutta jokin keitos kaatui ja minä kutistuin. Smurffit pelastivat minut ja Papan ansiosta olen nyt smurffi.”
”Sinäkö? Sinäkö kurja kiusankappale tuhosit yhden tärkeimmistä luomuksistani! Tätä saat katua!” Gargamel syöksyy minua kohti. Mutta tähän olin varautunut. Väistin hänen kätensä, mutta tasapainoni pettää. Putoan myös ikkunalaudalta alas lattialle. Tätä ei suunniteltu.
”Lainette!” Tracker huutaa minua. Nostan katseeni. Hän on saanut Heftyn ja Smurffetten vapaaksi. Mutta samalla huomaan, että Azreal ryntää suoraan minua kohti. Peräännyn, mutta seinä tulee vastaan.
”Hyvä Azreal! Nappaa se kurja smurffi!”
Päätän jälleen heittää hyvästit kengilleni. Heitän ensin toisen suoraan Azrealin kuonoon. Kissa maukaisee korkealta ja pyyhkii käpälällään kuonoaan. Heitän toisen kengät kissaa kohti. Se osuu tämän silmään. Kissa parkuu tuskasta. Mutta samalla kun Azreal rimpuilee kivusta, sen häntä heilauttaa minut keskelle lattiaa.
”Sainpas sinut!” Gargamel nappaa minut käsiinsä.
”Päästä minut! Senkin ruma, ilkeä velho!” Gargamel nauraa ilkeästi. Samassa Hefty ja Tracker rientävät apuuni. Tracker kapuaan Gargamelin pään päälle ja mottaa häntä nenään. Samalla Hefty vapauttaa minut Gargamelin otteesta. Juoksemme nopeasti ovea kohti, missä Smurffette jo odottaa meitä.
”Nopeasti!” Juoksemme ulos. Emme lopeta juoksemista ennen kuin olemme metsän suojissa.
”Lainette! Olit niin rohkea!” Smurffette halaa minua.
”Toimit hienosti. Uskoisin, ettet tarvitse enää apuani selviytymään metsässä. Osoitin tänään todellista smurffin luonnetta.” Hymyilen Trackerille. Kävelemme kohti kylää. Matkalla haemma smurffimarjat. Hefty kävelee vaitonaisena edellä. En malta odottaa kuulla Smurffettelta mitä tapahtui. Katson Smurffettea ja tämä katsoo kaipaavasti Heftyä. Saiko hän pakit? Jään ajatuksiini, kunnes saavumme kylään. Meitä ollaan vastassa. Olimme kuitenkin pitkään poissa. Tracker kertoo Papalle koko tilanteen ja muut kuuntelevat vierestä. Minä seison Smurffette rinnalla odottaen tilaisuutta saada puhua hänelle. Minut kuitenkin kiskotaan pois. Handy on tavoittanut minut.
”Olit kuulemma uskomaton! Olen niin ylpeä sinusta. Voitin pelkosi.” Hymyilen punastuen Handylle. Hän halaa minua oikein lempeästi.
”Tulisitko hetkeksi kanssani?” Epäröin hetken, mutta luotan siihen, että löydän Smurffetten vielä tämän illan aikana.
Seuraan Handya tämän kotiin. En usko silmiäni. Kaikki hänen tavaransa, jopa minun muutama tavara. Kaikki on pakattu laatikoihin. Talo näyttää autiolta.
”Handy? Mitä tämä tarkoittaa?” Handy tarttuu minua käsistä ja katsoo minuun punastuen.
”Tuota. Olen ajatellut. Nyt kun me olemme yhdessä… Ja sinulla ei ole vielä omaa sienitaloa. Ja tämä on liian pieni. Ajattelin… Haluaisitko muuttaa asumaan kanssani?”
”Voi Handy. Tietenkin haluan! Mutta minne?”
”Olen suunnitellut kaiken valmiiksi. Rakennamme meille oman yhteisen kodin. Kaikki aloitetaan huomenna.” En ole uskoa korviani. Yhteinen koti Handyn kanssa. Aivan loistavaa.
”Handy. Tämä on yksi ihanimmista hetkistä koko elämässäni.” Halaan Handya ja samalla suutelen häntä. Syvän suudelman. Haluan osoittaa hänelle kuinka paljon häntä rakastan.
”Eikä siinä vielä kaikki.”
”Tämä on jo tarpeeksi!”
”Tein tämän sinulle.” Handy ojentaa minulle kauniin kultaisen kaulakorun. Ketju on kestävä, mutta silti hieno. Koru on kultainen sydän. Tarkastelen sitä paremmin. Siihen on kaiverrettu nimikirjaimemme.
”Handy, kuinka voin koskaan kiittää kylliksi?”
”Riittää, että saan olla kanssasi.” Handy halaa minua omistavasi. Jäämme hetkeen.
”Handy? Pahastutko jos poistun hetkeksi? Minun piti aiemmin puhua Smurffetten kanssa.” Handy katsoo haikeana minua ja päästää minut irti.
”Selvä. Mutta lupaat palata samantien takaisin luokseni?” Handy iskee silmää minulle. Naurahdan lempeästi hänelle ja astelen ulos ovesta.
Löydän Smurffetten hänen kotoaan. Olemme niin läheisiä, etten edes koputa oveen vaan astelen suoraan sisälle.
”Smurffette?”
”Tällää ylhäällä.” Suunnista yläkertaan mistä löydän Smurffetten sängyn laidalta istumasta.
”Miten meni Heftyn kanssa?”
”En tiedä. Ehdin sanoa pitäväni hänestä kovasti, ennen kuin Gargamel nappasi meidät.”
”Onko Hefty sanonut mitään?”
”Ei. Hän on ollut melko hiljainen.”
”Huomasin matkalla.”
”Entä jos hän ei pidä minusta?”
”Älä höpötä. Sinusta ei voi olla pitämättä.” Lohdutan Smurffettea ja tartun hänen käteensä.
”Hefty tietää nyt mitä tunnet.” Smurfette nyökkää ja katsoo minua. Näen kuinka hänen on vaikea olla. Tietämättömyys on kamala tunne. Hänen katseensa putoaa kaulalleni.
”Kaunis koru.” Otan korun käsiini ja katson sitä.
”Handy antoi sen minulle.” Hymyilen hiljaa ja jatkan.
”Lisäksi hän kysyi minua muuttamaan yhteiseen kotiin. Sen rakentaminen alkaa huomenna.”
”Mitä? Kai sinä suostuit! Voi kuinka ihanaa!” Nyökyttelen iloisena Smurffettelle.
Oveen koputetaan.
”Minä menen.” Sanon Smurffettelle ja riennän alas ovelle. Oven takana on Hefty.
”Hei Lainette. Tuota… Onko Smurfette kotona?” Hefty punastuu hieman ja oletan sen olevan hyvä merkki.
”Hän on ylhäällä. Jätän teidät kahden.” Isken silmää Heftylle samalla kun lähden pois. Iloisena tämän hetkiseen tilateeseen laulan Lalala-laulua samalla, kun palaan takaisin Handyn luokse.